Kristoffer Kolumbus (, ); (1451 Genova, Genovan tasavalta – 20. toukokuuta 1506 Valladolid, Kastilian kruunu) oli genovalainen tutkimusmatkailija ja konkistadori. Kolumbus ylitti Atlantin vuonna 1492 ja saapui Karibialle. Kolumbus asettui löytämiensä alueiden kuvernööriksi eli käskynhaltijaksi ja teki kaikkiaan neljä matkaa Amerikkaan.
Kolumbus purjehti Aragonian ja Kastilian (osa nykyistä Espanjan kuningaskuntaa) kuningaspari Ferdinand Katolilaisen ja Isabella Katolilaisen suojelemana ja rahoittamana. Hän ei etsinyt uutta maanosaa vaan meritietä Intiaan, ja hän uskoikin kuolemaansa saakka löytäneensä Intian eikä uutta mannerta.
Kolumbus ei ollut ensimmäinen Amerikassa käynyt eurooppalainen, sillä ainakin viikingit olivat käyneet Pohjois-Amerikassa ennen häntä. Uuden mantereen olemassaolosta ei kuitenkaan tiedetty Euroopassa, ja vasta Kolumbuksen ensimmäisen matkan seurauksena avautui pysyvä yhteys Amerikan ja muun maailman välille ja eurooppalaiset kolonisoivat Amerikan eli perustivat sinne siirtokuntia.
Elämä Varhaisvuodet Kristoffer Kolumbuksen taustasta ja varhaisvaiheista ei tiedetä paljonkaan. Hän itse suhtautui aiheeseen vältellen, eikä hän koskaan esimerkiksi kertonut työläisvanhemmistaan vaan vain vihjasi suvussaan olleen amiraaleja.Fernández-Armesto 1991, s. 1–2. Kolumbuksen poika Fernando Colón kirjoitti isänsä elämäkerran kauan tämän kuoleman jälkeen. Italiaksi käännetty ja vuonna 1541 julkaistu teos on puutteellinen, kaunisteltu ja kiistanalainen. Ei ole kuitenkaan selvää, onko virheiden alkuperä Fernandolta vai Kristofferilta.Landström 1966, s. 22.
Kolumbuksen on yleisesti uskottu syntyneen Genovassa nimellä Cristoforo Colombo elokuun 25. ja lokakuun 31. päivän välillä vuonna 1451.Landström 1966, s. 23. Kolumbuksen kirjoittamaksi uskotussa, hänen jälkeläistensä oikeusriidoissa käytetyssä testamentissa vuodelta 1498 hän itsekin kirjoittaa syntyneensä Genovassa: (esp.) ”Siendo yo nacido en Genova”. Myös aikalaiskronikoitsijat ja -kirjailijat kutsuivat häntä genovalaiseksi, ja myös moni asiakirja osoittaa samaan suuntaan. Kolumbuksen on myös ehdotettu syntyneen muun muassa Portugalissa, Kataloniassa, Espanjassa marranojuutalaiseksi, Korsikassa tai Kreikassa. Vuonna 2024 julkaistun espanjalaisen DNA-tutkimuksen mukaan Kolumbus oli todennäköisesti sefardijuutalainen, joka eli Valenciassa Espanjassa ja salasi todellisen taustansa juutalaisvainojen vuoksi.
Kristofferin isä Domenico Colombo oli kankuri ja äiti Susanna Fontanarossa kankurin tytär. Hänellä oli neljä pikkusisarusta: veli Bartolomeo, nuorena kuollut veli Giovanni Pellegrino, sisar Bianchinetta ja veli Giacomo. Hänen ei tiedetä opiskelleen Pavian yliopistossa, vaikka hänen elämäkerrassaan näin väitetäänkin.
Kristoffer ja veli Bartolomeo lähtivät merille jo nuorina vaikka toisinaan työskentelivätkin villankarstaajina. Vuonna 1470 koko perhe muutti Savonaan, Genovasta länteen. Jossain vaiheessa Kolumbus muutti Lissaboniin. Kolumbuksen muistelmissa on monia vaikuttavia ja joidenkin epäilemiä tarinoita nuoruuden meriseikkailuista Välimerellä ja Islannin länsipuolella.Fernández-Armesto 1991, s. 6, 18–19. Hänen tiedetään kuitenkin varmasti käyneen vuoden 1478 heinäkuussa Madeiralla ostamassa sokeria.Landström 1966, s. 23–24.
Kolumbus meni noin vuonna 1479 Lissabonissa naimisiin alhaisaatelisen Filipa Moniz de Perestrellon kanssa ja sai näin Portugalin kansalaisoikeudet. Hänen ensimmäinen poikansa Diego syntyi vuonna 1481, eikä tämän äidistä sen jälkeen ole tietoja. Merimatkojensa välillä Kolumbus asui Lissabonin lisäksi myös Porto Santossa ja Madeiralla. Hän hankki elantonsa kartanpiirtäjänä erään kartoittajan palveluksessa ja velkaantui huomattavasti.Landström 1966, s. 25, 27–28. Kolumbus teki 1480-luvun alussa useita merimatkoja Guineaan, mistä siihen aikaan kuljetettiin kultaa ja orjia Portugaliin.Landström 1966, s. 28.
Ajatus meritiestä Intiaan Kolumbus keräsi jatkuvasti tietoa portugalilaisten tekemistä merimatkoista Afrikkaan ja keskusteli usein merimiesten kanssa. Hän alkoi kehitellä ajatusta purjehtimisesta Aasiaan lännen kautta Atlantin valtameren yli Intiaan, missä oli monenlaisia rikkauksia. Kolumbus tutustui Pierre d’Aillyn vuonna 1480 ilmestyneeseen teokseen Imago Mundi ja opiskeli sitä ahkerasti. Hän kirjoitti tunnetulle kartantekijä Toscanellille Firenzeen ja vaihtoi tämän kanssa käsityksiä maailmankartasta ja Aasiaan purjehtimisesta.Landström 1966, s. 25–27. Peter Frankopanin mukaan Kolumbuksen henkilökohtaisena motiivina oli lähes pakkomielteinen huoli Jerusalemista. ”Pyhän kaupungin” takaisin valtaaminen vaatisi kuitenkin varoja, joita voisi saada käymällä tuottoisaa kaukokauppaa jalometalleilla, mausteilla ja jalokivillä – siksi oli löydettävä uusi ja edullisempi kauppareitti. Frankopan, Peter: Silkkitiet. Uusi maailmanhistoria. Suom. Jaana Iso-Markku. Otava 2021, 279, 282.
Maapallo tiedettiin pallonmuotoiseksi jo Kolumbuksen aikoina, mutta arviot sen koosta vaihtelivat. Guinean-matkoillaan Kolumbus teki tarkkoja muistiinpanoja ja laski maapallon ympärysmitaksi päiväntasaajan kohdalla 30 192 kilometriä, mikä on lähes 10 000 kilometriä todellista vähemmän. Kolumbus uskoikin löytävänsä Japanin vain 4 440 kilometrin päästä Kanariansaarilta länteen, vaikka todellisuudessa matkaa on 19 500 kilometriä.Landström 1966, s. 28–31.
Retken järjestely Portugalissa Kolumbus esitti purjehdussuunnitelmansa Portugalin kuningas Juhana II:lle, mutta ei saanut vastakaikua. Kuninkaallisen komission asiantuntijat totesivat matkan paljon pidemmäksi kuin Kolumbus kuvitteli eivätkä uskoneet täysin Japaninkaan olemassaoloon. Kuninkaalla ei myöskään ollut varaa antaa laivoja näin epävarmaan yritykseen. Kolumbus lähti Portugalista Kastiliaan vuoden 1484 lopussa.Landström 1966, s. 31.
Kastiliassa 300px|pienoiskuva|Kolumbus kuningatar Isabellan luona. Kolumbus saapui Kastiliaan luultavasti vuonna 1484 kolmivuotiaan Diego-poikansa kanssa. Hän alkoi käyttää Kastiliassa nimeä Cristóbal Colón. Kolumbus asui kreivi Luis de la Cerdan talossa kahden vuoden ajan. Kreivi kirjoitti Kolumbuksesta Kastilian kuningatar Isabellalle, joka kehotti lähettämään Kolumbuksen luokseen. Vuonna 1486 Kolumbus asui Córdobassa, odotti tapaamista kuningattaren kanssa ja myi kirjoja. Kesällä 1488 hän sai uuden naisystävänsä kanssa pojan nimeltä Fernando. Kun Kolumbus pääsi esittelemään ajatuksensa kuningattarelle ja tämän puolisolle Aragonian kuningas Ferdinandille, nämä kiinnostuivat Kolumbuksen ajatuksesta mutta antoivat asian harkittavaksi oppineiden komissiolle. Komissio käsitteli asiaa monen vuoden ajan, ja Kolumbukselle maksettiin sinä aikana tukea valtion kassasta. Kolumbus kirjoitti myös Portugalin kuninkaalle ja pyysi tätä vielä kerran harkitsemaan ehdotustaan. Kuningas Juhana II:n vastaus vuonna 1488 oli rohkaiseva, mutta Kolumbuksen ei tiedetä enää palanneen Portugaliin. Samana vuonna Bartolomeu Dias ilmoitti löytäneensä meritien Intiaan Afrikan eteläkärjen kautta, mikä teki Kolumbuksen kaavailemasta reitistä vähemmän tarpeellisen portugalilaisille.Landström 1966, s. 35–37.
Kolumbus lobbasi Kastiliassa väsymättä suunnitelmiaan. Hänen tukijoihinsa ja kannattajiinsa kuului Genovan ja Firenzen kauppiaita, La Rábidan luostarin ja kuninkaallisen hovin munkkeja, Kanariansaarten espanjalaisvalloituksen rahoittajia, prinssi Don Juanin hovi sekä Aragonian valtionrahasto.Fernández-Armesto 1991, s. 64.
Vuonna 1489 Kolumbus kutsuttiin asumaan hoviin Granadan edustalle, missä espanjalaiset joukot piirittivät maureja. Seuraavana vuonna Kolumbuksen asiaa käsitellyt toimikunta antoi asiasta kielteisen lausunnon. Toimikunta ei uskonut Kolumbuksella olleen sellaista tietoa asioista, joita muilla ei ollut. He uskoivat matkan Intiaan kestävän kolme vuotta, eikä paluu olisi välttämättä enää mahdollista. Hallitsijapari ei kuitenkaan tyrmännyt Kolumbuksen ideaa vaan ilmoitti hänelle, että asia voidaan ottaa esille myöhemmin, kun sota Granadaa vastaan olisi ohi. Granadan islamilainen kuningaskunta antautui tammikuussa 1492. Uusi toimikunta hyväksyi Kolumbuksen ajatukset. Kolumbus vaati itselleen kuitenkin niin suurta korvausta palveluksistaan, että toimikunta ja hallitsijapari torjuivat hänet aluksi jyrkästi. Hallitsijapari pyörsi kuitenkin päätöksensä, ehkä kuninkaan rahastonhoitajan Luis de Santángelin vaikutuksesta. Kolumbuksen kanssa tehtiin alustava sopimus, ja Kolumbus sai lainan. Hän meni Palosin kaupunkiin keväällä 1492 herättelemään merenkulkijaporvareissa kiinnostusta tulevaan matkaansa. Huhtikuun 17. päivänä 1492 kuningatar Isabella ja kuningas Ferdinand allekirjoittivat Kolumbuksen kanssa tehdyn sopimuksen. Siinä Kolumbuksesta tehtiin valtameren suuramiraali ja aatelinen, ja hän sai perinnöllisen varakuninkuuden ja kuvernöörinoikeuden löytämiinsä maihin sekä osuuden kaikista voitoista.Landström 1966, s. 38–44.
Matkat Atlantin yli
Ensimmäinen matka pienoiskuva|Santa Marían, Niñan ja Pintan replikat esillä Chicagon maailmannäyttelyssä 1893. Alkuperäiset laivat eivät ole säilyneet. Myönteisen päätöksen saanut Kolumbus lähti Granadasta toukokuussa 1492 ja matkusti satamakaupunki Palosiin. Siellä hän sai kaupungilta sopimuksensa mukaisesti käyttöönsä kaksi karavelia, Pintan ja Niñan, joiden miehistölle valtio maksoi etukäteen neljän kuukauden palkan. Lippulaivakseen Kolumbus sai Santa María -nimisen aluksen. Laivat olivat lähtövalmiit kymmenen viikon kuluttua.Landström 1966, s. 45–49. Matkan järjestelyissä ja miehistön hankinnassa tärkeässä osassa olivat Pinzónin veljekset.Landström 1966, s. 50–51. Kolmella laivalla matkaan lähti yhteensä 90 miestä, joista 86 oli espanjalaisia. Kolumbuksen osuus matkan kustannuksista oli ehkä kahdeksasosa, minkä hän oli lainannut.Landström 1966, s. 51–52.
pienoiskuva|400px|Kolumbuksen ensimmäinen matka Kolumbus lähti Palosista 3. elokuuta 1492. Hän purjehti ensin Kanariansaarille, jotka kuuluivat Kastilialle. Siellä hän täydensi varastojaan ja korjasi aluksia. Matka länteen yli meren lalkoi 6.syyskuuta 1492.Landström 1966, s. 55–58. Kolumbus aikoi purjehtia suoraan länteen kunnes kohtaisi maata. Hän navigoi kartan, tähtitaivaan ja päivän pituuden mittauksen avulla. Spekulatiivinen kartta perustui Kolumbuksen virheelliseen käsitykseen maapallon ympärysmitasta sekä Cipangun (Japanin) oletetusta sijainnista.Fernández-Armesto 1991, s. 74–76.
Kapinahenki voimistui laivoilla viikko viikolta, kun maata ei alkanut näkymäänkään. Kolumbus alkoi väärentää lokikirjaan päivämatkojen pituuksia pienemmiksi, jotta miehistö ei tietäisi, kuinka kauas oli jo purjehdittu. Nämä lukemat olivat kuitenkin lähempänä todellisuutta kuin Kolumbuksen oikeat arviot, sillä Kolumbuksella oli tapa yliarvioida purjehdittu matka. Kolumbus käänsi kurssin lounaaseen 7. lokakuuta, ehkä koska miehistö näki lintuja tai koska kapinamieliala oli kasvanut liian voimakkaaksi.Fernández-Armesto 1991, s. 78–81.
Kolumbuksen päiväkirjamerkinnän mukaan ensimmäisenä maata näki Pintan miehistöön kuulunut Rodrigo de Triana.Landström 1966, s. 107. Kolumbus saavutti viimein 12. lokakuuta 1492 saaren, jolle hän antoi nimen San Salvador (Pyhä vapahtaja) ja kirjasi muistiin alkuasukkaiden sille antaman nimen Guanahani. Alkuasukkaat olivat rauhallisia ja ystävällisiä, ja Kolumbus uskoi, että heidät voitaisiin käännyttää kristinuskoon ilman väkivaltaa. Hän vangitsi joitain intiaaneja vietäväksi takaisin Espanjaan ja yritti selvittää heiltä, mistä löytyy kultaa.Landström 1966, s. 66–71. Vieläkään ei ole varmuutta, mikä Bahamasaarista Kolumbuksen ensin löytämä saari oli, sillä hänen muistiinpanonsa eivät tarjoa konkreettisia tuntomerkkejä. Saaren uskotaan yleisimmin olevan Watlings Island, joka vuonna 1926 nimettiin sen vuoksi uudelleen San Salvadoriksi. Muita suosituimpia ehdokkaita ovat Samana Cay ja Grand Turk. Bahamasaarten asukkaat olivat monien muiden Karibian saarten taino-intiaaneille sukua olleita lucayaneja, jotka katosivat melko pian Kolumbuksen vierailun jälkeen.