Johannes Takanen (8. joulukuuta 1849 Virolahti – 30. syyskuuta 1885 Rooma) oli suomalainen kuvanveistäjä. Takanen oli 1800-luvun merkittävimpiä suomalaisia kuvanveistäjiä, jonka ura jäi kuitenkin lyhyeksi varhaisen kuoleman vuoksi.
Elämä
Johannes Takanen syntyi Virolahdella torpparin poikana. Hänen taiteellinen lahjakkuutensa huomattiin jo varhain, ja hän pääsi opiskelemaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun Helsinkiin. Piirustuskoulussa Takanen opiskeli Carl Eneas Sjöstrandin johdolla vuosina 1865–1867. Vuonna 1867 hän siirtyi opiskelemaan Kööpenhaminan taideakatemiaan. Kööpenhaminassa Takanen sai vaikutteita Bertel Thorvaldsenin klassistisesta tyylistä. Vuonna 1873 Takanen muutti Roomaan valtion apurahan turvin. Hän työskenteli Roomassa elämänsä loppuun saakka ja meni siellä myös naimisiin vuonna 1879 italialaisen Giacinta Biavascon (k. 1926) kanssa. He saivat kolme lasta joista esikoinen Kullervo kuoli vain parivuotiaana. Tyttärestä Melinasta tuli pianisti ja vanhin lapsista oli Toivo-poika, jonka palveli sittemmin Italian rautatielaitoksessa.Johannes Takasen leski kuollut, Aamulehti, 3.5.1926, nro 115, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 3.5.2026
pienoiskuva|150px|Carl Thomsenin muotokuva Takasesta vuodelta 1870
Takasen varhaistuotannon lapsiaiheiset rintakuvat herättivät aikalaisissa suurta ihastusta. Vuosina 1876–1878 Takanen teki huomattavat naisveistoksensa Aino, merelle katsovan, Rebekan ja Andromedan, joista Aino ja Andromeda kuuluvat Ateneumin taidemuseon sekä Rebekka Tampereen taidemuseon kokoelmiin. Takasen uran huippukohta oli Aleksanteri II:n muistopatsaskilpailun voitto. Hän ei kuitenkaan ehtinyt toteuttaa työtä. Muistomerkin toteutti Takasen huomattavin kilpailija Walter Runeberg Takasen sekä omien luonnostensa pohjalta. Monrepos’n puistossa ollut Takasen nuoruuden työ, vuonna 1873 paljastettu Väinämöisen laulu -patsas, tuhoutui talvisodassa. Patsas on korvattu kuvanveistäjä Konstantin Bobkovin veistämällä uudella patsaalla vuonna 2007.
Takanen on haudattu Rooman protestanttiselle hautausmaalle (Cimitero Acattolico). Haudalle pystytettiin 1890 Takasen suomalaisten ystävien rahoittama muistomerkki, jossa oli alun perin tanskalaisen Jörgen Larsonin toteuttama muotokuvamedaljonki. Pronssimedaljonki katosi vuonna 1918, mutta korvattiin vuonna 1927 Emil Wikströmin tekemällä uudella muotokuvamedaljongillaLiisa Lindgren: Memoria: Hautakuvanveisto ja muistojen kulttuuri, s. 60–63. SKS, Helsinki 2009.
Virolahdella Virojoen kylässä sijaitsee Johannes Takasen puisto, jossa on Johannes Takasen patsas.
thumb|150px|Johannes Takasen hauta Roomassa.
Teoksia Väinämöisen laulu 1873 (tuhoutunut) Venus ja Amor 1875 Aino, merelle katsova 1876/1886 Rebekka, 1877 Amor kiduttaa sydämiä 1881 Andromeda 1882 ''Pietari Brahen patsaan luonnokset 1883
Galleria
Lähteet
Aiheesta muualla
Johannes Takanen Seura Taidevartti: Johannes Takanen – Aino (Kantti.net, videotaltiointi Kuvaamataiteen Aleksis Kivi. Syyskuun viimeisenä päivänä on kulunut 50 vuotta Johannes Takasen kuolemasta. Kuoleva taiteilija lausui viimeiset sanansa suomeksi, jota ainoakaan läsnäolleista ei ymmärtänyt..., Aamulehti, 29.09.1935, nro 262, s. 19, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot Takasen veljeä haastatellaan, Suomen Kuvalehti, 23.11.1935, nro 47, s. 26, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Suomalaiset kuvanveistäjät Luokka:Virolahden historia Luokka:Vuonna 1849 syntyneet Luokka:Vuonna 1885 kuolleet