Mehmed IV, lisänimi: Avcı (”Metsästäjä”), (osmaniturkiksi محمد رابع, Meḥmed-i rābi‘) ; (2. tammikuuta 1642 Konstantinopoli – 6. tammikuuta 1693 Edirne) oli Osmanien valtakunnan sulttaani vuosina 1648–1687.
Hänen hallituskauttaan leimasivat aluksi hallinnon ja talouden rappio ja myöhemmin elpymisen aika kyvykkäiden Köprülü-visiirien johdolla. Mehmed IV omistautui kuitenkin enemmän metsästykselle kuin valtion asioille.
Suku Mehmedin vanhemmat olivat mielisairas, syrjäytetty ja murhattu sulttaani Ibrahim I ja Turhan Sultan.
Sulttaani Mehmed IV nousi valtaistuimelle kuusivuotiaana, jolloin valta ei käytännössä ollut hänen käsissään.Stoneman, s. 153 Hänen valtakautensa kolmea ensimmäistä vuotta janitsaarien johtajat manipuloivat hovin virkamiehiä ja hallitsivat näin valtakunnan tapahtumia. Mehmed luovutti suurimman osan sulttaanin toimeenpanovallasta suurvisiirilleen pašša Köprülü Mehmedille.
Valtaa käyttivät hänen isoäitinsä Kösem Sultanin ja äitinsä Turhan Sultanin johtamat ryhmittymät, kun taas janitsaarijoukkojen päälliköt hallitsivat valtionhallintoa. Tänä aikana Konstantinopolissa ja Anatoliassa puhkesi kapinoita, ja useat suurvisiirit yrittivät tuloksetta ratkaista valtakunnan talouskriisin. Köprülü-suvun jäsenten nousu suurvisiireiksi toi väliaikaista helpotusta sisäisiin oloihin ja käynnisti voittoisan kauden, jolloin saavutettiin menestystä Venetsian tasavaltaa vastaan Välimerellä sekä Itävallan arkkiherttuakuntaa ja Puola-Liettuaa vastaan Balkanilla. vasen|pienoiskuva|Osmanien valtakunta vuonna 1683, vaaleanvihreällä on merkitty vasallivaltiot. Mehmed IV osallistui sotaretkiin Itävaltaa vastaan vuonna 1663 ja Puola-Liettuaa vastaan vuonna 1672, mutta hänen pääasiallinen kiinnostuksensa kohdistui uusien metsästysmaiden etsimiseen. Hän vastusti suurvisiirinsä Merzifonlu Kara Mustafa paššan kunnianhimoista suunnitelmaa Wienin valloittamiseksi, mutta ei kyennyt estämään tätä ryhtymästä tuhoisaan sotaan Itävaltaa vastaan. Osmanien kärsimät tappiot Wienin taistelussa 12. syyskuuta 1683 ja siitä alkaneen Suuren Turkin sodan aiheuttamat aluemenetykset johtivat lopulta Mehmed IV:n syrjäyttämiseen 7. marraskuuta 1687.
Mehmed IV vietti elämänsä kuusi viimeistä vuotta vetäytyneenä julkisesta elämästä Edirnessä ja kuoli 51-vuotiaana tammikuussa 1693. pienoiskuva|Nuori Mehmed IV, kaiverrus teoksessa Klebeband Nr. 2 der Fürstlich Waldeckschen Hofbibliothek Arolsen. pienoiskuva|Mehmed IV miniatyyrimaalauksessa 1674–1683.
Vaimot ja jälkeläiset Mehmed IV:n tunnetut puolisot ja jalkavaimot:
Emetullah Rabia Gülnuş Sultan, kreikkalaista syntyperää; oikea nimi Evmania tai Eugenie Voria. Ensimmäinen ja rakastetuin jalkavaimo, haseki sultan sekä kahden sulttaanin äiti valide sultan. Tuli tunnetuksi lukuisista matkoistaan, joilla hän seurasi ensin sulttaania ja myöhemmin kahta poikaansa kaikkialle. Poika Ahmed III rakennutti Yeni Valide Camilin eli Uuden moskeijan hänen kunniakseen. Afife Hatun, Mehmedin toiseksi tärkein suosikkivaimo ja runoilija. Kun Mehmed IV oli syrjäytetty ja hänet oli määrätty asumaan Eski Saray -palatsissa, Afife kirjoitti runoja, jotka käsittelivät sekä Mehmedin että Gülnuşin tuskaa. Gülnuş ”huusi, kunnes vahingoitti keuhkojaan”, kun taas Mehmed itki huoneessaan, koska ei voinut lohduttaa tätä. Myös Mehmed omisti hänelle runoja. Gülnar Hatun, hänen olemassaolostaan kiistellään; jotkut historioitsijat arvelevat hänen olevan sama henkilö kuin Gülnuş, jonka nimi oli kirjoitettu väärin. Nevruz Hatun, perusti koulun Süleymaniyen kaupunginosaan. Güneş Hatun. Hänen olemassaolostaan kiistellään; jotkut historioitsijat arvelevat hänen olevan sama henkilö kuin Gülnuş, jonka nimi oli kirjoitettu väärin. Gülbeyaz Hatun. Tyttären äiti; kronikoiden mukaan Gülnuş surmasi hänet mustasukkaisuudesta joko työntämällä hänet alas jyrkänteeltä tai määräämällä hänet kuristettavaksi. Hänen olemassaolostaan kiistellään. Hatice Hatun. ”Güneş Hatun” (joidenkin historioitsijoiden mukaan itse Gülnuş) surmasi hänet. Hänen olemassaolostaan kiistellään. Cihanşah Hatun Dürriye Hatun Kaniye Hatun Rukiye Hatun Siyavuş Hatun Rabia Hatun. Tunnetaan myös nimellä Rabia Kadin. Hänen olemassaolonsa on epävarma; hän oli runoilija. Kyseessä saattaa olla Afife Hatunin käyttämä kirjailijanimi tai viittaus Gülnuş Sultaniin, jonka toinen nimi oli nimenomaan Rabia.
Mehmed IV:llä oli ainakin kolmetoista lasta, joista viisi kuoli jo lapsena:
Hatice Sultan (n. 1660 –1743), äiti Gülnuş Sultan; avioitui kahdesti, ja sai viisi poikaa sekä yhden tyttären.
Mustafa II (1664–1703), äiti Gülnuş Sultan. Osmanien valtakunnan 22. sulttaani. Fülane Sultan (1668? – ?), avioitui 1687 Edirnen sanjak-beyn Kasım Mustafa Pašan kanssa. Ayşe Sultan (n. 1668 – ?), äiti Gülnuş Sultan. Tunnettiin lisänimellä Küçük Sultan, joka tarkoittaa ”pientä prinsessaa”. Kihlattiin kaksivuotiaana Kara Mustafa paššalle. Ahmed III (1673–1736), äiti Gülnuş Sultan. Syntyi Bulgariassa isänsä metsästysretken aikana; ensimmäinen sulttaani sitten Suleiman I:n ajan, joka syntyi Turkin ulkopuolella. Osmanien valtakunnan 23. sulttaani. Ümmügülsüm Sultan (n. 1678–1720), äiti Gülnuş Sultan. Kutsuttiin myös nimellä Ümmi Sultan. Setäpuolensa Ahmed II:n suosikkisisarentytär; joka kohteli häntä isänsä syrjäyttämisen jälkeen kuin omaa tytärtään ja piti hänet hovissa luonaan, toisin kuin tämän sisaria. Kerran naimisissa ja sai kolme tytärtä. Fatma Emetullah Sultan (syntymäaika tuntematon – 1700), äiti Gülnuş Sultan; avioitui kahdesti ja sai kaksi tytärtä. Fülane Sultan – väitetty tytär, jonka äiti oli Gülbeyaz Hatun. Gevherhan Sultan, tunnettu myös nimellä Gevher Sultan.
Triviaa Ilja Repinin kuuluisa maalaus Zaporogit kirjoittavat pilkkakirjettä Turkin sulttaanille viittaa tarinan mukaan vuonna 1676 sattuneeseen historialliseen tapahtumaan, jossa zaporogit lähettivät Mehmed IV:lle vastauskirjeen tämän vaadittua heitä antautumaan osmanien alaisuuteen, vaikka kasakat olivat voittaneet turkkilaiset taistelussa. Victor A Friedman: The Zaporozhian Letter to the Turkish Sultan Slavica Hierosolymitana, 1978.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Osmanien hallitsijat Luokka:Vuonna 1642 syntyneet Luokka:Vuonna 1693 kuolleet