Cavalierkingcharlesinspanieli () eli cavalier on Britanniasta kotoisin oleva pieni ja reipas seurakoirarotu. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 9. Se on suosittu perhekoira, jota käytetään myös monenlaisessa harrastustoiminnassa. Sukulaisrotu kingcharlesinspanieli on hieman pienempi, pyöreäpäisempi ja lyhytkuonoisempi.
Cavalier on yhä suosittu koirarotu, vaikka suosio on laskussa. Rotu oli vuonna 2025 Suomen 41. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 200–500 cavalierkingcharlesinspanielia.
Ulkonäkö Cavalierkingcharlesinspanieli on pieni, sopusuhtainen, viehkeä ja tasapainoinen koira. Kallo on miltei tasainen korvien välistä. Sieraimet ovat mustat. Kuono on muodoltaan kauniisti kapeneva, mutta suippokuonoisuus ei ole toivottavaa. Huulet ovat hyvin kehittyneet, leuat vahvat ja purenta leikkaava. Silmät ovat suuret, tummat ja pyöreät, eivät ulkonevat, ja ne sijaitsevat kaukana toisistaan. Korvat ovat pitkät ja runsashapsuiset, korkealle kiinnittyneet. Häntä on hyvin kiinnittynyt ja iloisesti kannettu. Sen asento ei saa nousta paljon selkälinjan yläpuolelle. Hännän typistäminen on Suomessa kielletty. Joissakin maissa typistys on sallittu, mutta hännästä ei saa poistaa yhtä kolmasosaa enempää.
Säkäkorkeus on noin 30 cm ja paino 5,4–8 kg – toivottavaa on näiden äärirajojen väliin asettuva pienikokoinen, sopusuhtainen koira. Monet yksilöt, varsinkin isokokoisemmat urokset, painavat kuitenkin usein enemmän.
Turkki on pitkä, silkkinen ja hapsukas. Hieman laineikkuutta sallitaan rotumääritelmän mukaan, mutta ei kiharuutta. Turkkia ei kuuluisi trimmata lainkaan, mutta nykyisin näyttelyissä monet saattavat siistiä hieman mahakarvoja sekä tassuhapsuja. Rodussa hyväksytyt väritykset ovat tricolour, blenheim, ruby ja black and tan.
Tricolour: Toiseksi yleisin värimuunnos. Musta punaisin merkein sekä valkokirjava, väritys selvästi rikkonainen. Ruby: Harvinaisin värimuunnos. Yksivärinen syvän punainen. Valkoiset merkit eivät ole toivottuja. Blenheim: Yleisin värimuunnos. Selvästi rikkonaiset kastanjanruskeat merkit helmenvalkealla pohjalla. Pään merkit ovat symmetriset siten, että korvien väliin jää tilaa vinoneliölle tai täplälle, ns. "blenheim-laikulle" (Blenheim SpotLambert, Cathy. Getting to Know Cavaliers, s. 14. Animalinfo Publications, Kalamunda, Australia, 2009.), joka on toivottu ominaisuus. Legendan mukaan laikku olisi syntynyt siitä, että Sarah Churchill painoi hermostuneena peukalonsa kantavana olleen narttunsa otsaan, ja kun tämä synnytti, oli jokaisella pennulla otsallaan punainen peukalonjälki. Black and tan: Merkkivärinen. Mustan värin tulee olla korpinmusta, punaruskeiden merkkien tulee näkyä silmien yläpuolella, poskissa, korvalehden sisäpuolella, eturinnassa, raajoissa ja hännän alapuolella. Punaruskean värin tulisi olla kirkas. Valkoiset merkit eivät ole toivottuja.
Luonne ja käyttäytyminen pienoiskuva|Blenheim, tricolour, ruby ja black & tanLuonteeltaan cavalierkingcharlesinspanielit ovat lempeitä, reippaita ja pelottomia. Osa koirista on arkoja, mutta niitä ei kuulu käyttää jalostukseen. Cavalierit soveltuvat lapsiperheisiin.
Cavalierkingcharlesinspanieleita on luonnetestattu vuoden 2015 toukokuuhun mennessä Suomessa 1 600 koiraa. Tulokset ovat hyvin vaihtelevia. Alin saavutettu pistemäärä oli –99 ja korkein 240.Suomen cavalier kingcharlesinspanieliyhdistys ry, luettu 31.1.2007
Tutkimusten mukaan cavalierkingcharlesinspanieleilla esiintyy keskimääräistä vähemmän aggressiivisuutta ja pelkoa vieraita ihmisiä ja vieraita koiria kohtaan verrattuna muihin koirarotuihin. Myöskään sisäsiisteysongelmat ja eroahdistus eivät ole rodulla sen yleisempiä mitä muillakaan koiraroduilla.
Cavalierkingcharlesinspanieli on miellyttämisenhaluisena rotuna sopiva harrastuskoira esimerkiksi tokoon, jossa se on saavuttanut kohtalaisia tuloksia. Rotu sopii hyvin myös agilityyn. Alkuperä pienoiskuva|Rotu on nimetty Englannin kuningas Kaarle II:n mukaan. Cavalierkingcharlesinspanieli polveutuu eurooppalaisista kääpiöspanieleista, joita on ollut jo 1400-luvulla. Cavalierkingcharlesinspanielin näköisiä koiria on kuvattu lemmikkeinä maalauksissa jo 1400- ja 1500-luvuilla, vaikka alun perin spanielit olivat metsästyskoiria. Johdonmukainen jalostustyö aloitettiin Englannissa kuitenkin vasta 1600-luvulla.
Black & tan -värimuunnos oli 1600-luvulla erityisesti kahden brittiläisen kuninkaallisen, kuningas Kaarle I:n ja hänen poikansa Kaarle II:n suosiossa. Aikalaisten merkintöjen mukaan Kaarle II vietti ennemmin aikaansa koiriensa parissa kuin keskittyi valtakunnan hallitsemiseen.
1700–1800-luvuilla rodun harrastajiin lukeutui puolestaan Marlboroughin perhe, jonka Blenheim-palatsista heidän kasvattamansa punavalkoinen värimuunnos on saanut nimensä. Eläintieteilijä Desmond Morriksen mukaan kyseinen muunnos olisi kuitenkin jalostettu jo 1600-luvulla, polveutunut alun perin espanjalaisista koirista ja kehitetty cockerspanielin kaltaisten metsästysspanieleiden kääpiöversioksi. John Churchillin, Marlboroughin ensimmäisen herttuan, sanotaan ottaneen blenheim-spanielin mukaansa maskotikseen osallistuessaan Blenheimin taisteluun.Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 500. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
Tricolor, niin sanottu "prinssicharlesinspanieli" oli yksi rodun myöhäisemmistä versioista, joka syntyi viktoriaanisella aikakaudella. Se oli mahdollisesti syntynyt black&tan- ja blenheim-muunnosten välisestä risteytyksestä. Edwin Landseerin maalaus The Cavalier's Pet vuodelta 1845 kuvaa yhtä yksilöä. Kennel Club:n kantakirjaan tämä tricolormuunnos merkittiin ensikerran vuonna 1892. Vuonna 1923 jäljellä olleet yksilöt yhdistettiin kingcharlesinspanieli-rotuun yhtenä sen neljästä värimuunnoksesta.Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 505-506. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
1880-luvulla blenheim- ja black&tan-muunnokset risteytettiin keskenään, mistä syntyi yksivärisen punaruskea ruby-värimuunnos. Sitä ennen kaikki ruby-väriset pennut oli tapettu, koska niitä ei oltu vielä tuolloin haluttu. Alun perin "rubyspanieleilla" oli lyhyempi karvapeite kuin muilla muunnoksilla. Lisäksi korvat olivat usein liian lyhyet ja runko liian pitkä muihin verrattuna. Vielä 1910-luvulla joissain koirakirjoissa rubylle oli erillinen kappaleensa. Vuonna 1923 jäljellä olleet yksilöt yhdistettiin kingcharlesinspanieli-rotuun yhtenä sen neljästä värimuunnoksesta.
pienoiskuva|Cavalierkingcharlesinspanielin värimuunnoksia: blenheim, tricolour ja ruby.Cavalierkingcharlesinspanielin kantamuoto eri väriversioineen oli pitkään Ison-Britannian kuningashuoneen suosiossa, aina 1800-luvun alkuun asti. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa alettiin kuitenkin suosia lyhytkuonoisempia koiria, minkä vuoksi paikallisia kääpiöspanieleja risteytettiin aasialaisten kääpiökoirien - todennäköisesti japanese chinin ja mopsin kanssa. Näin syntyi uusi, nykyään kingcharlesinspanielina tunnettu rotu, jolla oli kupolimaisempi pää, litteämmät kasvot ja lyhyempi kuono. Uuden variaation saavuttaessa suosiota alkuperäinen cavalierkingcharlesinspanieli hävisi lähes kokonaan. Kuitenkin vielä 1900-luvun alussa pidempikuonoista spanielia kasvatettiin Blenheim-palatsissa, jossa se pyrittiin säilyttämään alkuperäisentyyppisenä. Palatsin kasvattajat alkoivat myös kutsua versiotaan "Marlboroughin blenheim-spanieliksi" ja "marlboroughinspanieliksi", erotuksena yleistyneeseen lyhytkuonoiseen ja litteäkasvoiseen versioon.
Uudelleen alkuperäistä rotua alettiin elvyttää 1920-luvulla, kun senaikaiset koiraharrastajat päättivät selvittää, oliko jossain vielä olemassa vanhantyyppisiä, englantilaisten kartanoiden vanhoissa maalauksissa kuvattuja kääpiöspanieleita. Erityisen ratkaisevassa roolissa oli yhdysvaltalainen Roswell Eldridge, joka tarjosi rahapalkinnon kasvattajille, jotka onnistuisivat uudelleen jalostamaan "vanhantyyppisen blenheim-spanielin". Rahan motivoimat kasvattajat saivatkin luotua uudelleen rotutyypin, joka nimettiin sittemmin cavalierkingcharlesinspanieliksi – termi cavalier viittaa monarkistipuolueeseen nimeltä "kavaljeerit", joka tuki Stuarteja Englannin sisällissodan aikana.
1920-luvulla kirjoitettiin myös ensimmäinen rotumääritelmäCavalier kingcharlesinspanielin jalostuksen tavoiteohjelma Cavalieryhdistys.com (pdf), ja Suomeen ensimmäiset cavalierkingcharlesinspanielit saapuivat 1950-luvulla.
Terveys Rodun keskimääräinen elinikä on keskimäärin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, ja sydänsairaudet. Cavalierkingcharlesinspanielin merkittävimmät terveysongelmat ovat parodontiitti, syringomyelia, patellaluksaatio, muutamat silmäsairaudet ja myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma. Cavalier kuuluu Suomessa perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelmaan sydän-, polvi-, syringomyelia- ja silmätutkimusten osalta. Ulkomaiselle urokselle myös hyväksytään ennen tutkimuksia kolmen ja nartulle yhden pentueen teko.
Cavalierkingcharlesinspanielit ovat keskimääräistä koirarotua sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli jonkun verran alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, mikä on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Cavalierkingcharlesinspanielin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut jopa 41 % ja ne kuuluvat eniten sisäsiittoisiin koirarotuihin. Sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa.
Ulkonäöstä johtuvat sairaudet Rotujärjestön tilastojen mukaan 68 prosentilla tutkituista Suomen cavaliereistä on selkäytimen ontelotauti eli syringomyelia. Sairaus johtuu yleensä koiralle jalostetusta ahtaasta kallosta eli Chiarin epämuodostumasta, joka on todettu 94 prosentilla Suomen cavaliereistä. Vain yhdellä prosentilla koirista ei todettu epämuodostumaa ja loput kyselyyn vastanneet eivät olleet tutkituttaneet koiriaan. Epämuodostumaan tai syringomyeliaan sairastuneista koirista noin 35 prosenttia saa näkyviä oireita.
Epämuodostumassa pikkuaivot eivät mahdu kalloon, vaan ne työntyvät selkäydinkanavaan. Kun selkäydinnesteen kierto häiriytyy, se pakkautuu selkäytimen sisälle muodostaen ontelon (syringomyelia), mikä aiheuttaa selkäydinvaurioita. Myös pikkuaivot painavat aivorungon tuntotumakkeita, joihin kerätään tuntotietoa pään alueelta.
Ensimmäiset oireet havaitaan koiran ollessa iältään kuudesta kuukaudesta kuuteen vuoteen. Koiralle aiheutuu suurta hermokipua etenkin kaularankaan ja lopulta liikkumishäiriöitä. Kaula- tai selkäranka saattaa kääntyä mutkalle ja koiralla voi olla jalkojen heikkoutta tai koordinaatiohäiriötä. Sairastunut voi raapia päätään tai kaulaansa toispuolisesti koskematta ihoaan (nk. ilmakitararaapiminen). Koira saattaa olla yliherkkä kosketukselle, rapsuttaa niskaansa tai korvaansa etenkin lenkillä, hangata päätään maahan tai äännellä vaihtaessaan asentoaan äkillisesti.
Suomessa tutkituista koirista 50,2 % sairastaa erittävää välikorvan tulehdusta (PSOM). Sairaus johtuu cavaliereille jalostetusta brakykefaalisesta oireyhtymästä eli lyhyestä kuonosta ja kallosta. Lyhytkuonoisilla on kapeampi nielu, mikä altistaa nesteen keräytymiselle välikorvaan, jolloin seurauksena on tulehdusta. Tulehdus taas voi aiheuttaa kuuroutta, tasapaino-ongelmia ja kipua, tai se voi olla oireeton. Oireet ovat usein samankaltaisia kuin syringomyeliassa. Tulehdusta voi lievittää väliaikaisesti hoidolla.
Johtuen cavalierkingcharlesinspanielin pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.