pienoiskuva|Israelin parlamentin knessetin rakennus pienoiskuva|Israelin korkein oikeus.
Israel on hallintomuodoltaan parlamentaarinen demokraattinen tasavalta, jossa on yhtäläinen äänioikeus. Israelissa on 120-jäseninen parlamentti knesset. Edustajapaikat jaetaan puolueiden kannatuksen mukaan suhteellista vaalitapaa noudattaen. Knesset valitaan kansanäänestyksellä neljän vuoden välein, mutta kansanedustajat voivat järjestää ennenaikaiset vaalit äänestämällä luottamuksesta. Israelin presidentti on lähinnä edustuksellinen virka. Presidentti valitsee enemmistöpuolueen tai liittouman johtajan pääministeriksi.
Israelin valtionpäämies on presidentti, mutta brittiläistyyppisestä enemmistöparlamentarismista seuraa, että pääministeri on käytännössä maan johtaja. Israelin nykyinen, järjestyksessä kymmenes presidentti on vuonna 2014 valittu Reuven Rivlin. Pääministerinä on Yair Lapid. Pääministerien asemaa vaikeuttaa knessetin hajanaisuus. Hallitukset ovat usein olleet poliittisesti heikkoja niin sanottuja kansallisen yhtenäisyyden hallituksia. Ennenaikaiset vaalit ovat olleet tavallisia.
Israelin pääkaupunki on Jerusalem, ja siellä sijaitsevat knesset ja suurin osa hallinnosta.http://www.knesset.gov.il/ Itä-Jerusalemin kiistanalaisen aseman vuoksi valtaosa suurlähetystöistä sijaitsee Tel Avivissa.
Hannu Juusolan mukaan Israelin suuret poliittiset kysymykset ovat asioita, jotka nuori valtio tavallisesti joutuu ratkaisemaan heti itsenäistyttyään. ”Ulkoinen ikuisuuskonflikti” palestiinalaisten kanssa odottaa ratkaisemista, ja maan rajat odottavat lopullista määrittelyä. Toinen ongelma on, että maalla ei ole perustuslakia. Kolmas ”perimmäinen kysymys” koskee ulkoista asemaa: onko Israel osa Lähi-itää, eurooppalaisen kulttuurin tai jopa kolonialismin ikuinen linnake kolmannessa maailmassa vai peräti Yhdysvaltojen eräänlainen etäinen ”osavaltio”.Ulkopolitiikka 1/2006, s. 11
Sisäpolitiikka Israelin merkittävimmät valtapuolueet aivan viime aikoihin asti ovat olleet vasemmistolainen työväenpuolue Avoda ja 1973 syntynyt oikeistolainen Likud. Ariel Sharonista tuli maan ensimmäinen näiden puolueiden ulkopuolelta tullut pääministeri Likud-puolueen hajottua sisäisiin ristiriitoihin ja Sharonin erottua siitä. Sharonin syksyllä 2005 perustama uusi keskustaoikeistolainen Kadima-puolue nousi vuoden 2006 vaaleissa knessetin suurimmaksi puolueeksi, ja sen puheenjohtajasta Ehud Olmertista tuli maan pääministeri. Kadima on houkutellut nimipoliitikkoja niin oikealta kuin vasemmaltakin. Kannatuksensa menettänyt Kadima-puolue lopetettiin vuoden 2015 parlamenttivaalien jälkeen.
Suhteellinen vaalitavan sekä 1990-luvulta lähtien yhteiskunnallisen pirstoutumisen vuoksi maassa on myös suuri joukko pienempiä puolueita, joilla on usein ollut merkittävä vaa'ankieliasema maan parlamentissa ja siten suhteellisesti kokoaan suurempi vaikutusvalta. Pieniin puolueisiin kuuluvat Meretz-Yachad ("sosiaalidemokraatit"), Ra'am ("yhdistynyt arabilista"), Ta'al ("arabiliike uudistumiselle"), Shas, Kansallinen uskontopuolue, Yisrael Beytenu, Israelin kommunistinen puolue ja Balad ("kansallinen demokraattinen kokooma").
Samoin kuin moniin eurooppalaisiin maihin, myös Israeliin on syntynyt ulkomaisten, ei-juutalaisen siirtotyöläisten ryhmä. Vuosituhannen vaihteessa laillisten ja laittomien siirtolaisten osuus työvoimasta oli kohonnut 7–14 prosenttiin. Juutalaiseen identiteettiin nojaavalla Israelilla ei ole ollut aatteellisia työkaluja integroida maahanmuuttajia osaksi yhteiskuntaa. Maan liberaali talouspolitiikka korostaa vapaita markkinoita, mikä on omiaan heikentämään valtiota sekä korostamaan yksilöllisyyden merkitystä. Toisaalta israelilaisesta yhteiskunnasta entistä vieraantuneempi palestiinalainen vähemmistö korostaa islamilaista uskoaan ja palestiinalaista identiteettiään.Ulkopolitiikka 1/2006, s. 14
2020-luvulta alkaen Israelin politiikassa 2020-luvulle tultaessa merkittävä puolue on ollut Benjamin Netanjahun johtama Likud, joka vastustaa Palestiinan valtiota, kannattaa siirtokuntia ja tukee talouselämässä yksityistämistä. Likud on voimakkaasti henkilöitynyt pitkäaikaiseen pääministeriin Netanjahuun. Tärkeimmäksi vastavoimaksi Likudille on noussut Sininen ja valkoinen -koalitio (englanniksi Blue and White). Tätä keskustalaista koalitiota johtaa entinen armeijan komentaja Benny Gantz. Koalitio luotiin vastavoimaksi Netanjahulle. Entinen sosialidemokraattinen valtapuolue Työväenpuolue (Labor) on hiipunut ja menettänyt huomattavasti merkitystään. Sekä Likudilla että Benny Gantzin johtamalla koalitiolla on liittolaisinaan useita pienempiä ryhmiä, jotka yrittävät saavuttaa etuja omille viiteryhmilleen.
Toukokuussa 2020 Netanjahu muodosti pitkien ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen Likudin ja Sinisen ja valkoisen yhteistyöhallituksen, johon Benny Gantz tuli varapääministeriksi ja puolustusministeriksi. Hallitussopimuksen mukaan Netanjahu on pääministeri ensimmäiset 18 kuukautta, jonka jälkeen pääministeriksi siirtyi Benny Gantz.
Marraskuun 2022 vaalien aikaan Antti Tarvainen Suomen Lähi-idän instituutin säätiöstä arvioi, että oikeistoblokin vaalivoitto tietäisi aiempaa kovempaa politiikkaa erityisesti palestiinalaisalueita kohtaan. Taustalla on äärioikeiston nousu Israelissa. Vuoden 2022 lopussa Netanjahu nousi jälleen pääministeriksi. Israel sai tuolloin historiansa oikeistolaisimman hallitusliittouman. Uudessa hallituskoalitiossa oli mukana niin ääriuskonnollisia kuin äärioikeistolaisiakin. Marraskuun alussa pidetyissä parlamenttivaaleissa koalitio sai knessetiin selvän enemmistön. Netanjahu kertoi jatkavansa juutalaissiirtokuntien laajentamisen politiikkaa Länsirannan palestiinalaisalueella. Hallitus on herättänyt pelkoja sotilaallisesta eskalaatiosta miehitetyllä Länsirannalla alueella, jossa on ollut käynnissä pahin väkivallan aalto 20 vuoteen. Likud-puolue totesi, että hallitus pyrkii vahvistamaan turvallisuusjoukkoja ja tukee sotilaita ja poliiseja taistelussa terrorismin kukistamiseksi.
Ulkopolitiikka pienoiskuva|Israelin pääministeri Ehud Olmert käymässä Brasiliassa. Israelin tärkein liittolainen on Yhdysvallat, jonka tärkein liittolainen Lähi-idässä on Israel. Yhdysvallat oli ensimmäinen valtio, joka tunnusti Israelin valtion, vuonna 1948 ja myös ensimmäinen valtio, joka tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi vuonna 2017.
Israelilla on entuudestaan tiiviit suhteet maailman teollisuusmaihin. Kiinan ja Intian kanssa suhteet solmittiin vuonna 1992. Tämän jälkeen Israelin yhteistyö Kiinan kanssa on lisääntynyt huomattavasti. Keskinäiset suhteet ovat hyvät ja vuonna 2019 Kiina oli jo Israelin toiseksi suurin kauppakumppani ja suurin kauppakumppani Aasiassa. Intian pääministeri Narendra Modi tunnetaan Israel-myönteisenä ja Modin toimiessa ennen pääministeriyttään Gujaratin osavaltion hallituksen johossa 14 vuotta rakensi Gujarat tiiviin yhteistyösuhteen Israelin kanssa. Yhteistyö Israelin kanssa on ollut vilkasta hänen tultuaan Intian pääministeriksi. Heinäkuussa 2017 Modi vieraili Israelissa ensimmäisenä Intian pääministerinä.
Ulkopoliittisesti Israelilla on rauhansopimus Egyptin kanssa vuoden 1973 jom kippurin sodasta, Jordanian kanssa vuoden 1967 kuuden päivän sodasta. Syyrian kanssa kiista sen kuuden päivän sodan aikana Israelin miehittämistä Golanin kukkuloista on edelleen auki, eikä Syyrialla ja Israelilla ole vielä rauhansopimusta.
Israelin valtiota eivät ole tunnustaneet 32 pääosin Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän muslimienemmistöistä maata. Jotkut ortodoksijuutalaiset eivät tunnusta maallista Israelin valtiota. Arabimaat ovat esittäneet suunnitelman suhteiden normalisoimista Israelin kanssa edellyttäen, että Israel vetäytyy vuoden 1967 rajoille, että Länsirannalle ja Gazaan perustetaan itsenäinen palestiinalaisvaltio, jonka pääkaupunki on Jerusalem, ja että palestiinalaispakolaiset saavat palata Israelin alueelle. : "In March 2002, Crown Prince Abdallah offered a Middle East peace plan, now known as the Arab Peace Initiative, at the annual summit of the Arab League in which Arab governments would offer "normal relations and the security of Israel in exchange for a full Israeli withdrawal from all occupied Arab lands, recognition of an independent Palestinian state with Jerusalem as its capital, and the return of Palestinian refugees." In March 2007 the Arab League reiterated its support for the Arab Peace Initiative by endorsing it as the foundation for a broad Arab-Israeli peace."
Vuonna 2015 maailmassa oli 21 valtiota, jotka eivät koskaan olleet tunnustaneet Israelin valtiota ja 15 valtiota, joilla joskus aiemmin oli suhteet Israeliin, mutta sittemmin suhteet on katkaistu. Pohjois-Koreaa lukuun ottamatta kaikki maat, joilla ei ole koskaan ollut suhteita Israeliin, olivat muslimienemmistöisiä valtioita. Myös niistä maista, joilla joskus on ollut suhteet Israeliin, mutta suhteet myöhemmin on katkaistu, kaikki olivat muslimienemmistöisiä maita lukuun ottamatta neljää vasemmistohallitusten johtamaa Latinalaisen Amerikan maata (Bolivia, Kuuba, Nicaragua ja Venezuela). Bolivia solmi hallituksensa vaihduttua kuitenkin marraskuussa 2019 uudelleen 10 vuotta aiemmin katkaistut diplomaattiset suhteet Israelin kanssa. Tätä ennen Nicaragua oli palauttanut vuonna 2017 Israeliin diplomaattisuhteet, jotka se oli katkaissut vuonna 2010 vastalauseena Gazan saarrolle. Kuuba ja Venezuela ovat jääneet ainoiksi Latinalaisen Amerikan maiksi ilman diplomaattisuhteita Israeliin.
Israel on viime vuosina painottanut yhteistyön kehittämistä Afrikan maiden kanssa. Pääministeri Netanjahu on vieraillut useasti Afrikassa. Israelilla on Afrikassa 11 suurlähetystöä, joista viimeisin avattiin vuonna 2019 Ruandassa. Afrikan muslimienemmistöisistä maista ilmoitti Guinea vuonna 2016 ja Tšad vuonna 2019 palauttavansa diplomaattiset suhteensa Israelin kanssa. Etiopialla on hyvät suhteet Israelin kanssa. Vuoden 1967 Israelin ja arabimaiden sodan jälkeen katkennet diplomaattisuhteet solmittiin uudelleen vuonna 1989 ja sen jälkeen yhteistyö on ollut vilkasta. Etiopia on Israelille tärkeä strategisesti ja poliittisesti. Israel on tärkeä Etiopialle taloudellisen ja sotilaallisen yhteistyön sekä sen tarjoaman teknologisen osaamisen takia.
Israelin suhteet Brasiliaan ovat olleet erittäin hyvät Israel-myönteisen oikeistolaisen presidentin Jair Bolsonaron tultua valtaan vuonna 2019. Brasilia on sanonut suunnittelevansa suurlähetystönsä muuttamista Tel Avivista Jerusalemiin. Brasilia perusti Jerusalemiin kaupallisen edustuston eikä ole ainakaan toistaiseksi siirtänyt suurlähetystöään Jerusalemiin ilmeisesti peläten tämän vaikeuttavan maan kauppasuhteita arabimaihin. Toistaiseksi suurlähetystönsä Jerusalemiin on siirtänyt Yhdysvaltain lisäksi vain Guatemala. Paraguay siirsi suurlähetystönsä Jerusalemiin toukokuussa 2018, mutta muutamien kuukausien kuluttua se siirsi suurlähetystön kuitenkin takaisin Tel Aviviin.
Israelin suhteet Venäjään ovat hyvät siitä huolimatta, että Israel on Yhdysvaltojen pääliittolainen Lähi-idässä ja Venäjä on läheisissä väleissä Israelin arkkivihollisten Iranin ja Syyrian kanssa. Israelissa asuu miljoona venäläistaustaista asukasta ja Israel on entisen Neuvostoliiton maiden ulkopuolella ainoita maita, joissa 9. toukokuuta eli puna-armeijan voitonpäivä on virallinen juhlapäivä.