William Friedkin (29. elokuuta 1935 Chicago – 7. elokuuta 2023 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen Oscar-palkittu elokuvaohjaaja, -tuottaja ja -käsikirjoittaja. Hän aloitti uransa 1960-luvun lopulla ja oli täten yksi Hollywoodin uuden aallon tekijöistä. Friedkinin tunnetuimmat ohjaukset ovat merkittävinä klassikkoina pidetyt Kovaotteiset miehet (1971) ja Manaaja (1973).
Elämä ja ura vasen|pienoiskuva|Friedkin Manaajan kuvauksissa vuonna 1973. Friedkin syntyi vuonna 1935 Chicagossa ukrainanjuutalaisille maahanmuuttajille. Hänen isänsä työskenteli vähävaraisena vaatekauppiaana ja äitinsä leikkaussalin sairaanhoitajana. Friedkin kiinnostui elokuvista 20-vuotiaana yhdysvaltalaisen ohjaajan Orson Wellesin töiden kautta, sekä katsomalla ulkomaisia taide-elokuvia. William, lempinimeltään "Hurricane Billy", lähti tarmokkaana nuorena pois kotiseuduiltaan ja kohti Hollywoodia.
Friedkinin ura alkoi dokumenteilla. Ensimmäinen oli vuonna 1962 julkaistu The People vs. Paul Crump, joka kertoi kuolemaantuomitusta vangista. Vuonna 1967 hän ohjasi ensimmäisen fiktioelokuvansa, Sonny and Cher -musikaalin Hyvin menee (Good Times). Friedkinin vuoden 1970 elokuva Poikabileet (The Boys in The Band) oli edelläkävijä sen "avoimesta katseesta homoseksuaalisuuteen". Vuonna 1965 Friedkin oli myös ohjannut yhden Alfred Hitchcock esittää -sarjan jakson.
Läpimurto tapahtui vuonna 1971 elokuvalla Kovaotteiset miehet (The French Connection). Se voitti viisi Oscaria, muun muassa parhaasta ohjauksesta Friedkinille. Sitä pidetään merkittävänä yhdysvaltalaisen elokuvan klassikkona. Sen dokumentaarisesta ohjaustyylistä Friedkin sai vaikutteita Costa-Gavraksen elokuvasta Z – hän elää! (1969). Friedkinillä oli jo kokemusta dokumenteista, mutta Z:n jälkeen hän ymmärsi, että voisi hyödyntää kyseisiä taitoja myös fiktion parissa.
Friedkinin seuraava ohjaus oli Manaaja (The Exorcist, 1973). Se perustui William Peter Blattyn saman nimiseen romaaniin. Elokuva oli tuotollinen menestys ja on jälkikäteen noussut kauhuelokuvien suureksi klassikoksi.
Vuonna 1977 Friedkin ohjasin trillerin Pelon paikka (Sorcerer). Se ei menestynyt lipputuloissa eikä saanut yhtä positiivista kriittistä kannatusta kuin edelliset elokuvat, mutta sittemmin sitä pidetään "Hollywoodin uuden aallon rohkeimpina auteur-elokuvina".
Friedkin jatkoi ohjaamista aina vuoteen 2011, mutta hänet muistetaan parhaiten 1970-luvun teoksistaan. Muihin tunnettuihin elokuviin lukeutuvat Yön kuningas (Cruising, 1980) ja Elää ja kuolla LA:ssa (To Live and Die in L.A., 1985). Yön kuninkaassa Al Pacino esittää poliisia, joka tekeytyy homoksi löytääkseen murhaajan. Se oli kohuttu elokuva homoyhteisön keskuudessa.
Friedkin ohjasi myös musiikkivideoita, muun muassa Laura Braniganin kappaleesta Self Control (1984).
Vuonna 2018 julkaistiin Friedkinin uraan keskittyvä dokumentti Friedkin Uncut, joka sisältää itse Friedkinin lisäksi muun muassa Willem Dafoen, Francis Ford Coppolan, Wes Andersonin ja Quentin Tarantinon haastattelut.
William Friedkin kuoli kotonaan vuonna 2023. Hänellä oli keuhkokuume.
Filmografia
Hyvin menee (Good Times, 1967) Syntymäpäiväjuhla (The Birthday Party, 1968) Poikabileet (The Boys in the Band, 1970) Kovaotteiset miehet (The French Connection, 1971) Manaaja (The Exorcist, 1973) Pelon palkka (Sorcerer, 1977) Setelikeikka (The Brink’s Job, 1978) Yön kuningas (Cruising, 1980) Vuosisadan kauppa (Deal of the Century, 1983) Elää ja kuolla L.A:ssa (To Live and Die in L.A., 1985) Murhaaja (Rampage, 1987) Paholaisen lapsenvahti (The Guardian, 1990) Blue Chips – kovat panokset (1994) Jade (1995) Kunniavelka (Rules of Engagement, 2000) Saalistaja (The Hunted, 2003) Bug (2006) Killer Joe (2011) Sotaoikeus (The Caine Mutiny Court-Martial, 2023)
Lähteet
Aiheesta muualla
Kalle Kinnunen: Henkilökuvassa William Friedkin: Ohjaaja, joka ampui elokuvan päähenkilön. Suomen kuvalehti 28.9.2012.
Luokka:Yhdysvaltalaiset elokuvaohjaajat Luokka:Hollywood Walk of Fame Luokka:Parhaan ohjauksen Oscar-palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1935 syntyneet Luokka:Vuonna 2023 kuolleet