Älykäs suunnittelu () on näennäistieteellinen näkemys, jonka mukaan "tietyt kaikkeuden ja elollisten olentojen ominaisuudet ovat parhaiten selitettävissä älyllisellä syyllä, ei ohjaamattomalla tapahtumasarjalla kuten luonnonvalinnalla".

Älykäs suunnittelu eroaa perinteisestä kreationismista siten, että se ei määrittele suunnittelijan identiteettiä eikä pohjaa näkemyksiään uskonnollisiin teksteihin. Näkemyksen mukaan suunnittelija voi olla mikä tahansa älyllinen toimija. Kannattajien mukaan älykäs suunnittelu pyrkii olemaan tieteellinen teoria, joka haastaa vallalla olevan darwinistisen evoluutioteorian ja sen oletuksen ohjaamattomista prosesseista.Järnefelt, Elisa. Älykkään suunnittelun teoria: Tutkimus kansanomaisen psykologian ja biologian yhteydestä kreationistiseen ajatteluun. Uskontotieteen pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto, toukokuu 2007. Saatavilla: Helda-helsinki.fi. Älykkään suunnittelun kannattajat väittävät, että kyseessä on tieteellinen teoria. Tehdessään näin he pyrkivät myös määrittelemään tieteen niin, että se voisi sisältää myös yliluonnollisia selityksiä. Älykkään suunnittelun liike on osa laajempaa poliittista ja uskonnollista konservatiivista liikettä, joka vastustaa sekularismia ja tieteen metodologista naturalismia. Se yhdistyy Yhdysvaltojen uskonnolliseen oikeistoon, jolla on vahva poliittinen vaikutusvalta.

Älykkään suunnittelun ajatus nojaa intuitiivisiin päättelytapoihin, kuten ihmisen taipumukseen essentialisoida luonnon piirteitä ja olettaa tarkoituksellisuutta. Se ilmentää myös ihmisen taipumusta antropomorfisoida ympäristöään, eli nähdä suunnittelua ja tarkoitusta myös elottomassa luonnossa.

Tiedeyhteisön reaktiot Tiedeyhteisön selkeän enemmistön mukaan älykäs suunnittelu ei ole tiedettä, koska siltä puuttuvat tieteen keskeiset elementit.Luettelo älykkään suunnittelun hylkäävistä tieteellisistä järjestöistä. Kitzmiller v. Dover, s. 83. Discovery Instituten vuonna 2001 alkaneen A Scientific Dissent From Darwinism -vetoomuksen allekirjoitti 20.8.2006 mennessä ”yli 700 tieteenharjoittajaa”. Nelipäiväinen A Scientific Support for Darwinism -vetoomus keräsi 7733 allekirjoittajaa älykästä suunnittelua vastustavien tieteentekijöiden keskuudesta.American Association for the Advancement of Science (AAAS) on 120 000 jäsenellään suurin Yhdysvaltain tieteenharjoittajien järjestö, ja hylkää tiukasti älykkään suunnittelun . Yli 70 000 australialaista tieteenharjoittajaa ja opettajaa tuomitsee älykkään suunnittelun opetuksen kouluissa. . Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian mukaan ”kreationismi, älykäs suunnittelu ja muut väitteet yliluonnollisesta väliintulosta elämän tai lajien synnyssä eivät ole tiedettä, koska ne eivät ole testattavissa tieteen menetelmillä”. Yhdysvaltain kansallinen tiedeaineiden opettajien yhteisö (NSTA) ja American Association for the Advancement of Science ovat kutsuneet älykästä suunnittelua näennäistieteeksi.

Metodologisen naturalismin rikkominen Robert T. Pennock, filosofian professori ja tieteenfilosofi, sekä Barbara Forrest, filosofian professori ja tieteen ja uskonnon välisen suhteen tutkija, ovat todenneet, että älykäs suunnittelu rikkoo tieteen keskeistä periaatetta, metodologista naturalismia. Tämä periaate rajoittaa tieteen tutkimaan vain luonnollisia prosesseja ja syitä. Pennockin ja Forrestin mukaan yliluonnollisten selitysten salliminen tieteen piirissä vaarantaisi tieteen metodologisen luotettavuuden ja erottaisi sen perinteisestä luonnontieteellisestä lähestymistavasta, joka on ollut käytössä Aristoteleen ja Francis Baconin ajoista lähtien.

Metodologinen naturalismi mahdollistaa tieteen objektiivisuuden ja riippumattomuuden yksittäisistä uskonnollisista tai filosofisista uskomuksista. Tieteen kannalta yliluonnollisiin syihin vetoaminen ei tuota testattavia hypoteeseja, eikä siten tarjoa tieteellisiä selityksiä. Tästä syystä tiedeyhteisö on torjunut älykkään suunnittelun tieteellisenä teoriana. Älykkään suunnittelun liikkeen johtohahmot, kuten Michael Behe ja William Dembski, eivät ole esittäneet testattavia hypoteeseja, eikä heidän argumenttejaan voida tieteellisesti todentaa.

Mikrobiologi Scott Minnichin mukaan älykäs suunnittelu edellyttäisi tieteen uudelleenmäärittelyä niin, että yliluonnolliset selitykset hyväksyttäisiin, mikä rikkoisi metodologisen naturalismin periaatteita. ID:n kannattajat, kuten Michael Behe, ovat itsekin myöntäneet, että tämä muutos mahdollistaisi myös astrologian luokittelun tieteeksi, mikä osoittaa ID:n loogiset ja tieteelliset heikkoudet.

Älykkääseen suunnitteluun liittyvät oikeudenkäynnit Barbara Forrestin mukaan älykäs suunnittelu on yhdysvaltalaisten kreationistien keksintö, jolla pyritään kiertämään kreationismin opetuksen kieltäviä tuomioistuinpäätöksiä. Älykkään suunnittelun kannatajien mukaan ajatuksen historia kuitenkin ulottuu kreationismioikeudenkäyntejä kauemmas, ja uskomus perustuu totuudenetsintään ja tieteen kritiikkiin. Jotkut älykkään suunnittelun puolustajista, kuten Michael Behe, ovat teistisiä evolutionisteja kuin kreationisteja, mutta esimerkiksi Behen tuomioistuimessa antamassa todistuksessa hän toteaa että hänen määrittelynsä tieteelle sallisi myös tähdistä ennustamisen tieteeksi. Älykkään suunnittelun liikkeen keskeisimmät puolustajat, jotka kaikki ovat taloudellisessa yhteydessä yhdysvaltalaiseen Discovery Instituteen, ovat henkilökohtaisesti sitä mieltä, että suunnittelija on kristinuskon Jumala. Suunnittelua puolustavia argumentteja ovat heidän mukaansa erityisesti palautumattomasti monimutkaiset biokemialliset rakenteet, joiden täsmennettyä monimutkaisuutta pidetään merkkinä älyllisestä alkuperästä, sekä maailmankaikkeuden kosminen hienosäätö, jonka tarkkuus mahdollistaa ihmisten olemassaolon.

Älykäs suunnittelu syntyi vastauksena Yhdysvaltain korkeimman oikeuden vuoden 1987 päätökseen Edwards v. Aguillard, joka liittyi kirkon ja valtion eroon. Sitä käytettiin ensi kertaa merkittävästi vuonna 1989 ilmestyneessä toisen asteen biologian opetukseen tarkoitetussa oppikirjassa Of Pandas and People.

Historia right|thumb|140px|Platon esitti erään muodon luonnon järjestyksen todistuksesta. Antiikin Kreikasta alkaen on väitelty siitä, onko luonnon järjestys ja monimutkaisuus merkki tietoisesta suunnittelusta. 300-luvulla ennen ajanlaskun alkua Platon esitti Timaioksessa ajatuksen hyvästä ja viisaasta ”demiurgista” kaikkeuden luojana ja ensimmäisenä syynä. Aristoteles kehitti Metafysiikassaan ajatusta ”liikuttamattomasta liikuttajasta”. Tämä ajatus on tullut tunnetuksi nimellä teleologinen todistus. Eräät sen kuuluisista muodoista esittivät 1200-luvulla Tuomas Akvinolainen ja 1800-luvulla William Paley. Paley esimerkiksi pyrki 1800-luvun alussa perustelemaan väitettään, jonka mukaan eliöiden ruumiiden järjestyksen syynä täytyy olla "älykäs, suunnitteleva mieli"."The theory therefore dispenses with that which we insist upon, the necessity, in each particular case, of an intelligent, designing mind, for the contriving and determining of the forms which organized bodies bear." 1900-luvun alkupuolella puolestaan evoluutiobiologi J. B. S. Haldane käytti termiä "intelligent design" samassa merkityksessä kuin nykyinen älykkään suunnittelun liike, kirjassaan Science and the Supernatural.

Modernissa muodossaan älykkään suunnittelun ajatus esiintyi ensimmäistä kertaa vuonna 1984 kirjassa The Mystery of Life’s Origin. Nykyinen sanojen ”intelligent design” käyttö käsitteenä, jolla haluttiin viitata tutkimusalueeseen, alkoi kirjassa Of Pandas and People (1989). Tämä tapahtui sen jälkeen kun Yhdysvaltain korkein oikeus päätti tapauksessa Edwards v. Aguillard (1987) että "tieteellinen kreationismi" julkisten koulujen opetussuunnitelmassa on perustuslain vastaista.

Käsitteet

Del Ratzsch toteaa vuonna 2001 julkaistussa tutkimuksessaan,Dalvin Lee Ratzsch: Nature, Design, and Science. 2001. että useat älykkääseen suunnitteluun liittyvät käsitteet ovat jääneet yllättävän määrittelemättömiksi ajatuksen vuosisataisesta historiasta huolimatta. Esimerkiksi suunnitelmallisuuden käsite on askarruttanut ajattelijoita jo antiikista saakka. Ratzschin mukaan luonnon näkeminen suunniteltuna on monille intuitiivinen ja luonnollinen päätelmä, jota pyritään sitten puolustamaan tarkemmilla argumenteilla. (Ratzschin mielestä älykästä suunnittelu koskevassa kirjallisuudessa ei ole määritelty useita keskeisiä käsitteitä kunnolla.)

Palautumaton monimutkaisuus

thumb|right|Michael Behe teki palautumattoman monimutkaisuuden käsitteen tunnetuksi vuonna 1996 ilmestyneessä kirjassaan Darwin's Black Box.

Käsitteen ”palautumaton monimutkaisuus” esitteli biokemisti Michael Behe vuonna 1996 ilmestyneessä kirjassaan Darwin's Black Box, joskin hän oli jo soveltanut argumenttia kuvauksessaan verenhyytymisjärjestelmästä Of Pandas and People-kirjan vuoden 1993 uusitussa painoksessa. Behe määrittelee sen ”järjestelmäksi, joka koostuu useista toisiinsa vaikuttavista osista, jotka osallistuvat järjestelmän perustoimintaan, ja joista minkä tahansa poistaminen käytännössä lopettaa järjestelmän toiminnan”. Kojosen tulkinnan mukaan palautumatonta monimutkaisuutta pidetään suunnitteluteorian ydinargumenttina.

Michael Behe on havainnollistanut asiaa hiirenloukkuvertauksella. Hiirenloukku koostuu pohjasta, liipaisimesta, jousesta viritintangosta, ja vasarasta. Mikäli jokin osa poistetaan, loukulla ei voi pyydystää enää hiiriä. Älykkään suunnittelun kannattajien mukaan luonnonvalinta ei ole voinut muodostaa palautumattomasti monimutkaisia järjestelmiä, koska valittava toiminta on läsnä vain kun kaikki osat on yhdistetty.

Kojosen mukaan Behen palautumattoman monimutkaisuuden argumentti on esimerkki laajemmasta "integroidun monimutkaisuuden" argumentista. Ajatuksen mukaan biologisten rakenteiden toiminto syntyy vasta usean osan yhteisvaikutuksesta, ja muutos yhdessä osassa edellyttää myös muutoksia toisissa. Esimerkiksi näkökyvyn aikaansaaminen edellyttäisi samanaikaisia muutoksia hermojärjestelmässä, jotta näköaistin tuottama tieto päätyy johonkin ja jotta se voidaan käsitellä. Ajatus on sama kuin palautumattoman monimutkaisuuden argumentissa: evoluutio vaatii useita samanaikaisia ja samaan suuntaan tähtääviä muutoksia, ja ne selittyvät parhaiten viittaamalla älykkääseen suunnitteluun.

Täsmennetty monimutkaisuus

thumb|left|140px|William Dembski esitteli käsitteen täsmennetty monimutkaisuus. ”Täsmennetty monimutkaisuus” on älykkään suunnittelun käsite, jota kehitti 1990-luvulla matemaatikko, filosofi ja teologi William Dembski.* Dembskin määritelmän mukaan asia on täsmennetysti monimutkainen, jos siinä on jokin tunnistettava hahmo, eli täsmennys, ja tämän hahmon syntyminen päämäärättömien prosessien kautta on niin epätodennäköistä, että sen sattumanvaraista syntymistä ei voida pitää mielekkäänä. Dembskin mukaan näitä tuntomerkkejä käytetään intuitiivisesti suunnittelun tunnistamiseen esimerkiksi arkeologiassa, rikostutkimuksessa, koodinmurtamisessa, sekä älyllisen elämän etsinnässä Maan ulkopuolelta.http://www.uncommondescent.com/id-defined/

Hienosäädetty kaikkeus