Bodominjärven murhat ovat Suomen rikoshistorian tunnetuimpia tapauksia. Helluntaina 5. kesäkuuta 1960 espoolaisen Bodominjärven rannalla telttaretkellä olleet 15-vuotiaat Maila Irmeli Björklund ja Anja Tuulikki Mäki sekä 18-vuotias Seppo Antero Boisman surmattiin heidän nukkuessaan teltassaan murskaamalla heidän kallonsa lyömällä todennäköisesti isolla kivellä. Seurueeseen kuulunut neljäs nuori, silloin 18-vuotias Nils Gustafsson löytyi muiden uhrien vierestä loukkaantuneena.
Surmateot jäivät tuolloin selvittämättä laajasta tutkinnasta huolimatta, ja surmaajasta esitettiin useita erilaisia teorioita. Henkiin jäänyt Gustafsson pidätettiin epäiltynä murhista vuonna 2004, mutta hän sai vapauttavan tuomion seuraavana vuonna. Bodominjärven murhien tekijää ei ole saatu selville.
Tapahtumien kulku
Ammattikoulussa opiskelleet Maila Irmeli Björklund ja Anja Tuulikki Mäki sekä valimo-oppilas Nils Wilhelm Gustafsson ja sähköasentaja Seppo Antero Boisman lähtivät lauantaina 4. kesäkuuta vuonna 1960 poikien moottoripyörillä telttaretkelle Espoon Högnäsiin Bodominjärven etelärannalle, lähelle Oittaan kartanon maita. He pystyttivät telttansa alkuillasta paikallisen uimarannan lähellä sijainneeseen niemeen. Nuoret viettivät iltaa ja kävivät puolenyön maissa nukkumaan, mutta heräsivät ilmeisesti uudelleen parin tunnin unen jälkeen. Boisman kävi tuolloin onkimassa, minkä jälkeen käytiin uudelleen lepäämään.
Murhaaja iski mitä ilmeisimmin helluntaipäivänä 5. kesäkuuta varhain aamulla uhrien nukkuessa. Kaikki neljä saivat pään seudulle tylppiä iskuvammoja. Lisäksi Boismania ja Björklundia puukotettiin, jälkimmäistä yli kymmenen kertaa. Sekä Boismanin, Björklundin että Mäen ensisijaisena kuolinsyynä pidetään kallonmurtumaa ja sen seurauksena syntynyttä aivojen ruhjevammaa. Gustafssonilla, ainoalla henkiin jääneellä, oli muun muassa useita murtumia pään alueella. Häntä oli lyöty ilmeisesti kivellä leukaan ja takaraivoon. Hänelläkin epäiltiin aivovammaa. Gustafsson oli viikkoja sairaalassa ja toipui.
Uhrit ja romahtanut teltta löydettiin leiripaikalta sunnuntaina aamupäivällä, kun niemeen alkoi taas saapua uimareita. Puolitajuton Gustafsson vietiin sairaalaan, ja paikalle saapui tilanteen vakavuuden selvittyä runsaasti poliiseja ja kalustoa. Vielä samana päivänä järjestettiin tekijöiden tavoittamiseksi alueen teillä useita ratsioita sekä ympäristössä Suomen kaikkien aikojen suurin maastoharavointi, jonka tuloksena Espoon metsistä löydettiin 88 etsintäkuulutettua. Ketään heistä ei kuitenkaan pystytty epäilemään murhasta.
Uhreilta oli viety tavaroita, muun muassa lompakot ja joitakin vaatteita. Seppo Boismanin kengät löytyivät noin 600 metrin päästä kivenkolosta ja Nils Gustafssonin kengät vähän kauempaa tienvarren pusikosta. Muita kadonneita tavaroita, muun muassa Seppo Boismanin nahkatakkia, ei löydetty etsinnöissä.
Tutkimuksia ja epäiltyjä
Murha-asetta ei löydetty telttapaikalta. Uhreilta katosi myös runsaasti tavaroita, joiden olinpaikka on jäänyt tähän päivään saakka epäselväksi. Näiden tiimoilta ei löytynyt johtolankoja. Gustafsson kertoi, ettei muistanut yön tapahtumista nukkumaanmenon jälkeen käytännössä mitään. Aamuyöllä lahden vastarannalla pyykkiä pessyt Oittaan kartanon tilanhoitajan vaimo Aili Karjalainen ja niemelle tulleet kaksi lintuharrastajapoikaa Kalevi Haapalainen ja Antero Salonen olivat nähneet liikettä niemessä, mutta havainnot olivat kaukaa. Sen sijaan lähihavainnon teki 14-vuotias onkijapoika, Olavi Kivilahti, joka oli nähnyt vaaleaan pikkutakkiin pukeutuneen miehen menevän ohitse noin 50 metrin päästä.
Bodominjärven seudulla liikkuneista saatiin runsaasti silminnäkijöiden havaintoja. Vaaleasta miehestä saatiin heinäkuun loppuun mennessä noin 50 ilmoitusta. Ilmoitusten johdosta ei kuitenkaan suoritettu yhtään pidätystä.Satakunnan Kansa 30.7.1960
Kun verityöstä kului aikaa eikä tekijää löytynyt, poliisi käytti myös epätavallisia menetelmiä hänen etsimisekseen. Gustafsson hypnotisoitiin 2.–5. heinäkuuta 1960, ja murhapaikan lähellä varhain helluntaiaamuna liikkuneen miehen nähnyt kalastajapoika Olavi Kivilahti hypnotisoitiin viimeisen kerran kuuden vuoden kuluttua murhista. Heidän hypnoosissa antamiensa kuvausten perusteella tehtiin yksityiskohtaisiakin piirroksia epäillystä, mutta läpimurtoja ei saatu aikaan.Alibi 7/80 Gustafsson kuvasi hypnoosissa miehen, joka leikkasi telttaan reiän ja hakkasi heitä puukolla ja rautaputkeksi oletetulla esineellä.
Epäillyn tekijän tuntomerkit olivat: ikä noin 20–30 vuotta, ei nuori eikä vanha; pituus noin 173–174 cm; vartalo tavallinen, tukevampi kuin Gustafsson itse; pyöreähköt kasvot; pitkä vaalea tukka ja taaksepäin kammattu; korvat tavalliset, ei ulkonevat, korvanlehti pyöreähkö; otsa: korkeahko ryppyinen epätasaisesti, ryppyjä vaakasuorassa, myös nenän päällä; silmät: suuret, väristä ei tietoa; nenä: suora joka puolelta, ei pitkä eikä lyhyt; kulmakarvat: tavalliset vaaleat; paksuhkot huulet; voimakas leuka; hieman ulkonevat poskiluut; lyhyt kaula; valkoiset hampaat, ei tietoa, onko poissa; kädet: paksut ja isot sormet; iho: posket punaiset; erikoistuntomerkkeinä: finnejä otsassa ja poskissa; vaatetus: paksukankainen ruudullinen tumma pusero, jossa pienet mustat napit ja pusero napitettu ylös asti; puserossa montaa väriä, ainakin mustaa ja vihreää – ja päällelyödyt rintataskut.Pöytäkirja Nils Gustafssonille tehdystä hypnoosista.
Murhatutkinta eli pitkään hiljaiseloa.
Epäillyt Vuosien mittaan Bodominjärven murhista käydyssä yleisessä keskustelussa pysyi muutama epäilty.
Esko Aatos Lonka (1927–1992)
Nivalan kassakaappiryöstäjänä tunnettu, väkivaltaiseksi tiedetty taparikollinen, joka vietti kuljeskelevaa elämää. Tutkinnassa ilmeni, että Lonka tunsi Boismanin ja Gustafssonin. Hänen äitinsä tunnisti murhapaikalta löytyneen veri- ja siemennestetahraisen tyynyliinan valmistamakseen. Äidin mukaan Esko käytti tyynyliinaa polkupyöränsä satulansuojana. Lonkan sukulainen kertoi vuonna 1965 poliisille, että Eskon alibi oli luultavasti tekaistu.
Ns. Hackjärven mies
Pian oletetun murha-ajan jälkeen nähtiin kenkien löytöpaikalta päin tulevan polkupyörää taluttavan miehen, jolla oli mukanaan tuntomerkeiltään Gustafssonilta kadonneeseen sopiva kassi. Miehestä tehtiin myöhemmin useita havaintoja esimerkiksi Hackjärvellä. Miehen henkilöllisyys ei ole selvinnyt.
Pauli Luoma Työlaitoskarkuri Pauli Kustaa Luoma, jolla kuitenkin oli alibi murhayölle. Hän oli ollut tekojen aikaan Otaniemessä.
Pentti Soininen (n. 1945–1969) Useista omaisuus- ja väkivaltarikoksista tuomittu laitosmies Pentti Soininen tunnusti 1960-luvun lopulla 24-vuotiaana ollessaan Kuopion lääninvankilassa tehneensä Bodominjärven veriteot. Hän oleskelikin 15-vuotiaana murhayönä lähellä Bodomia ollessaan karkuteillä koulukodista. Poliisi kuulusteli häntä, mutta hänen tunnustuksilleen ei annettu juurikaan painoarvoa. Luonteeltaan Soininen oli psykopaatti, joka saattoi toimia käsittämättömän arvoituksellisesti, varsinkin alkoholin ja lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Soinisen pitkä rikosrekisteri sisälsi varkauksia, pahoinpitelyjä ja ryöstöjä. Soininen hirttäytyi Toijalan asemalla vankikuljetuksen tauolla vuonna 1969.Alibi 10/1984.
Valdemar Gyllström (1909–1969) Yksi murhien kestoepäillyistä oli Oittaalla kioskia pitänyt Karl Valdemar Gyllström. Hänen tiedettiin inhonneen telttailijoita ja käyttäytyneen aggressiivisesti. ”Kioskimiehenä” tunnettu Gyllström hukkui tai hukuttautui Bodominjärveen vuonna 1969, ja hänen kerrotaan tunnustaneen murhat juovuspäissään naapurilleen ennen kuolemaansa sanoen: ”Minä ne tapoin”. Gyllströmin on kerrottu muun muassa täyttäneen kotipihansa kaivon muutama päivä murhien jälkeen, ja siksi Gyllströmin talo ja pihamaa tutkittiin perin pohjin. Mitään raskauttavaa ei kuitenkaan löytynyt. Toisaalta on mahdollista, että ryöstetyt tavarat oli kaikki hävitetty. Muun muassa kioskimiehen vävyn on kerrottu olleen varma, että murha-ase on täytetyssä kaivossa. Poliisin mukaan kioskinpitäjällä oli murhayölle alibi, jonka oli antanut Gyllströmin vaimo. Vaimo oli kertonut valvoneensa koko yön, eikä mies ollut hänen mukaansa poistunut kotoaan. Alibin antanut vaimo kertoi kuitenkin ennen kuolemaansa, että mies oli uhannut tappaa hänet, jos hän kertoo totuuden.OBS (FST 2005).
Espoolainen kunnallispoliitikko Ulf Johansson julkaisi vuonna 2016 kirjan Legenden om Bodom: Århundradets mordmysterium, jossa hän väittää paikallisten tienneen kioskinpitäjän olleen murhaaja.
Hans Assmann (1923–1998) Eniten epäilyksiä on kohdistunut KGB:n vakoojanakin pidettyyn saksalaissyntyiseen Hans Assmanniin, joka 6. kesäkuuta 1960 tuotiin Helsingin kirurgiseen sairaalaan hyvin erikoisesti käyttäytyvänä. Ihmetystä herätti myös potilaan epäsiisti olemus, muun muassa mustat kynnenaluset ja täynnä punaisia tahroja olleet vaatteet. Assmann valehteli sairaalahenkilökunnalle syyn nuhruiseen olemukseensa, mutta asuintietojaan hän ei valehdellut. Hän myös teeskenteli tajutonta ja oli aggressiivinen ja hermostunut. Assmann muistutti vaatetusta myöten kuvausta vaaleasta miehestä. Kun uutisissa kerrottiin etsintäkuulutetun tuntomerkkejä, Assmann leikkautti vaaleat hiuksensa lyhyeksi. Assmann asui viiden kilometrin päässä Espoon Bodomista, josta oli vain lyhyt matka Bodominjärven rantaan.
Hänen mahdollista syyllisyyttään piti esillä erityisesti Kirurgisen sairaalan tuolloinen amanuenssi, myöhempi lääketieteen professori Jorma Palo, joka hoiti kyseisenä aikana sairaalassa Assmannia. Hän oli vakuuttunut Assmannin syyllisyydestä, kuten myös muu sairaalan henkilökunta. Poliisi kävi tapaamassa Assmannia vain pikaisesti, eikä halunnut kuulustella lääkäreitä, eikä ottanut Assmannin punatahraisia vaatteita tutkittavaksi. Palo kirjoitti murhista ja Assmannista kolme kirjaa. Entinen rikoskomisario Matti Paloaro yhdisti Assmannin myös viiteen muuhun murhaan, muun muassa Kyllikki Saaren surmaan ja jopa ministeri Penna Tervon kuolemaan.Bodomin arvoitus (Palo, 2003) ja Luottamus tai kuolema! Hans Assmannin arvoitus (Paloaro & Palo 2004).
Assmann sopi mainiosti Nils Gustafssonin ja Olavi Kivilahden hypnoosissa myöhemmin antamiin murhaajan tuntomerkkeihin.
Poliisin mukaan Assmannilla oli kuitenkin täydellinen alibi, jota arkaluontoisuudensa vuoksi ei ollut annettu julkisuuteen. Keskusrikospoliisin asiakirjat Assmannista tulivat julkisiksi vuonna 2005. Poliisin mukaan Assmann oli ollut surmayön naisystävänsä alivuokralaisasunnossa ja tämän vuokraisäntä ja -emäntä näkivät hänet aamiaispöydässä. Asiakirjat vahvistavat, että tuolloin 36-vuotias Assmann yöpyi surmayön naisystävänsä kanssa naisystävän sisaren ja tämän miehen asunnossa Helsingissä. Assmannilla oli ollut tämä avioliiton ulkopuolinen suhde jo vuosia. Assman nukkui 33-vuotiaan naisystävänsä kanssa samassa vuoteessa. Ovi toisen pariskunnan huoneeseen oli koko yön auki eikä Assmann paikalla olleiden mukaan voinut poistua huomaamatta. Sisarenmies heräsi aamuvirkkuna jo kello 6 ja Assmann herätettiin kahville kello 9. Surmat oli tuolloin jo tehty, ja ensimmäiset ohikulkijat olivat nähneet kaadetun teltan. Vuokraisäntäpari oli naisystävän sisar ja hänen miehensä, joten he olivat Assmannin lähipiiriä. Poliisin mukaan Jorma Palon sairaalassa havaitsemat punaiset jäljet Assmannin vaatetuksessa sekä sekava käytös johtuivat siitä, että Assmann oli ollut maalaamassa punaisella maalilla ja juopotellut työmaallaan. Hänellä oli lisäksi jonkinlaisen tulehduksen aiheuttamia vatsavaivoja. Jorma Palo epäili Assmannin olleen KGB:n agentti ja että häntä suojeltiin ulkopoliittisista syistä. Poliisi on julkisuudessa väittänyt Jorma Palon kirjoja fiktioksi eli mielikuvituksen tuotteeksi.
Kaksi tuntematonta miestä keskiniemellä Tuntemattomiksi jäivät Aili Karjalaisen keskimmäisellä niemellä näkemät miehet. Miehet eivät koskaan ilmoittautuneet poliisille useista pyynnöistä huolimatta.
Nils Gustafsson