pienoiskuva|Jakov Jurovski vuonna 1918. Jakov Mihailovitš Jurovski () ; (19. kesäkuuta (J: 7. kesäkuuta) 1878 Tomsk, Venäjän keisarikunta – 2. elokuuta 1938 Moskova, Neuvostoliitto) oli venäläinen bolševikkivallankumouksellinen, NKP:n jäsen ja toimihenkilö sekä Neuvosto-Venäjän salaisen poliisin Tšekan jäsen.
Hänet tunnetaan Venäjän keisarikunnan viimeisen hallitsija Nikolai II:n perheen ja tämän palvelijoiden teloittajana Jekaterinburgissa heinäkuussa 1918.
Nuoruus Jakov Jurovski syntyi kymmenlapsisen juutalaisen työläisperheen kahdeksantena lapsena siperialaisessa Tomskin kaupungissa ja sai nimen Jankel Haimovitš. Hänen isänsä Haim Itshakovitš oli lasittaja ja äitinsä Ester Moisejevna ompelija. Perhe oli hyvin uskonnollinen, ja isoisä Itshak toimi rabbina Poltavassa. Haim-isä oli karkotettu sieltä Siperiaan varkaudesta syytettynä, ja nuori Jankel sai perinteisen ortodoksijuutalaisen kasvatuksen. Hän opiskeli Tomskin juutalaisessa synagogassa, mutta ei suorittanut kurssiaan loppuun. Nuorukaisena hän valmistui kellosepäksi ja piti vuosina 1891–1892 kelloverstasta Tomskissa.
Vuonna 1904 Jurovski meni naimisiin juutalaisten hääriittien mukaisesti. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1905 ja tutustui henkilökohtaisesti Jakov Sverdloviin. Vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen hän muutti Berliiniin Saksaan, kääntyi perheineen luterilaiseksi ja otti nimen Jakov Mihailovitš. Venäjälle palattuaan hän asui jonkin aikaa Jekaterinodarissa, jossa avasi kellosepän liikkeen, mutta muutti sittemmin Tomskiin. Vuonna 1912 hänet lähetettiin Jekaterinburgiin vallankumoukselliseen työhön, jonka julkisivuksi hän avasi valokuvaamon kaupunkiin.
Vallankumous ja tsaariperheen murha Helmikuun vallankumouksen jälkeen Jurovskista tuli alueneuvoston jäsen ja lokakuun vallankumouksen myötä hänestä tehtiin Jekaterinburgin oblastin Tšekan lainopillinen aluekomissaari. Kesäkuussa 1918 Jurovski nimitettiin Ipatjevin talon komendantiksi. Talossa pidettiin vankeina entistä keisari Nikolai Romanovia ja hänen perhettään, sekä heidän palvelijoitaan. Jurovski sai Uralin Tšekan alueneuvostolta käskyn suorittaa keisariperheen murha kesällä 1918. Jurovski johti teloitusryhmää, joka surmasi tsaariperheen jäsenet sekä palvelijat ja hautasi ruumiit heinäkuussa 1918.
Jurovski laati teloituksesta ja ruumiiden kätkemisestä yksityiskohtaisen muistion Lev Trotskille 19. elokuuta 1918, jonka hän vei tälle Moskovaan.
Muistion hiilipaperikopio jäi hänen papereihinsa ja sitä tietä hänen pojalleen, joka luovutti sen aikanaan venäläiselle elokuvaohjaaja Geli Rjaboville.
Jurovskin muistiosta kävi ilmi ettei ruumiita hakattukaan kirveillä palasiksi eikä myöskään poltettu täydellisesti tuhkaksi niin kuin amerikkalainen historioitsija Robert K. Massie oli valheellisesti väittänyt jo vuodesta 1967 asti. Näitä perättömäksi osoittautuneita väitteitä Massie esitti kirjassaan Nikolai ja Aleksandra.Massie Keisariperheen viimeinen luku s.338 Muistiosta selvisi edelleen, että yhdeksän ruumista haudattiin Sikojen niityllä tien viereen matalaan kuoppaan, siihen kohtaan mihin auto upposi. Ruumiitten kasvot valeltiin kauttaaltaan rikkihapolla tunnistamisen estämiseksi, niitä ei siis poltettu. Sillä aikaa kun yhteishautaa kaivettiin Jurovskin väitteen mukaan poltettiin hovineiti Anna Demidova ja kruununperijä Aleksein ruumiit.Massie 1996 s.41 Jurovskilla oli käytettävissä vajaa viisi tuntia aikaa näiden kahden ruumiin polttamiseen.Massie, Romanovit, keisariperheen viimeinen luku s.38 Ihmisruumiin polttaminen ulkoilmassa vaatii kuitenkin 50 tuntia.Helen Rappaport, Jekaterinburg, Romanovien viimeiset päivät s.235 pienoiskuva|Nikolai Sokolovin ottama valokuva vuodelta 1919 Koptjakin tieltä, jossa toinen hautapaikka sijaitsi. Fiat kuorma-auto juuttui tähän kello 04:30 19. heinäkuuta 1918. Nikolai Sokolov, joka tutki tsaarin, tämän perheen ja palvelijoiden murhaa on kuvattu seisomassa heidän hautansa päällä Sikojen niityllä vuonna 1919. Massie, keisaripeheen viimeinen luku, s.37-38 Sokolov ei kuitenkaan koskaan kyennyt löytämään tuolloin allaan olevia ruumiita. Tämän seurauksena Sokolov tuli siihen johtopäätökseen, ettei mitään ruumiita ole olemassakaan, vaan ruumiit olivat haihtuneet poltettaessa savuna ilmaan. Massie, keisariperheen viimeinen luku s.19 Lähes 70 vuotta läntinen maailma uskoi sokeasti tähän Sokolovin keksimään mielikuvitukselliseen teoriaan.
Murhien jälkeen Venäjän kansalaissodan jälkeen Jakov Jurovski hoiti useita virkoja bolševikkipuolueessa asuen välillä Moskovassa. Työskenneltyään Tšekassa hän siirtyi ulkoasiain kansankomissariaattiin ja toimi myös johtotehtävissä Punainen Bogatyr -tehtaalla, joka valmisti kumijalkineita sekä Polyteknillisessä museossa.
Jakov Jurovski kuoli 60-vuotiaana 2. elokuuta 1938 Moskovassa puhjenneen pohjukaissuolihaavan seurauksena.
Lähteet Robert K. Massie: Romanovit: Keisariperheen viimeinen luku. Helsinki, Otava, 1996
Viitteet
Aiheesta muualla
Jurovskin elämäkerta Окружение царской семьи чекистами / Tsaariperheen murha
Luokka:Bolševikit Luokka:Vuonna 1878 syntyneet Luokka:Vuonna 1938 kuolleet