Clara Bow

Clara Gordon Bow () oli yhdys­valtalainen elokuvanäyttelijä ja yksi historian kuuluisimmista mykkäelokuvan aika­kauden tähdistä. Clara Bow nousi supertähteyteen 1920-luvulla, jolloin hän oli johtavia flapper-tyttöjä Colleen Mooren ja Louise Brooksin rinnalla.

Bow näytteli 46:ssa mykkä- ja 11:ssä ääni­elo­kuvassa vuosien 1922–1933 välillä. Monet hänen varhaisista elo­kuvistaan ovat kuitenkin kadonneet. Bow’ta pidetään ensimmäisenä amerikkalaisena ja 1920-luvun johtavana seksisymbolina, joka hänestä tuli vuoden 1927 elo­kuvan Jokin jälkeen. Sama elo­kuva loi myös termin ”The It Girl”, joka tarkoittaa hetken suosituinta seksikästä nais­tähteä, joista Bow oli alkuperäinen ja ensimmäinen. Bow oli Hollywood-näyttelijä, jonka jokainen elo­kuva­studio halusi mukaan tuotantoihinsa ja jonka elo­kuvia yleisö palvoi ja halusi nähdä lisää. Hän oli myös median suosikki. Tähteytensä huipulla Bow sai parhaimmillaan yli kuukaudessa.Stenn 1988, s. 159.

Bow vetäytyi hetkeksi elo­kuva-alalta avioiduttuaan vuonna 1931. Pari muutti maatilalle Nevadaan, jossa he perustivat perheen. Bow’n viimeinen elokuva Hoop-La julkaistiin vuonna 1933. 1940-luvun lopussa hänellä todettiin skitsofrenia, jolloin hän joutui psykiatriseen hoitoon. Bow kuoli 60-vuotiaana syyskuussa 1965 sydän­kohtaukseen unohdettuna suuruutena. Hänellä on elo­kuva­urastaan tähti Hollywood Walk of Famella.

Clara Bow oli naimisissa näyttelijä Rex Bellin kanssa vuodesta 1931, ja he saivat kaksi poikaa. Avio­liitto päättyi Bellin kuolemaan vuonna 1962.

Lapsuus ja nuoruus

pienois|pysty|vasen|16-vuotias Bow vuonna 1921 Clara Bow syntyi 29. heinäkuuta 1905 New Yorkissa Brooklynin Prospect Heightsissa. Hänen vanhempansa olivat Robert Walter Bow (1874–1959) ja Sarah Frances Bow (o.s. Gordon, 1880–1923). He olivat avioituneet 26. marraskuuta 1902.Stenn 1988, s. 7. Clara oli vanhempiensa kolmas lapsi. Kaksi ensimmäistä tyttö­lasta olivat syntyneet vuosina 1903 ja 1904. Toinen vauvoista eli kaksi tuntia, toinen kaksi päivää.Stenn 1988, s. 8 Ensimmäinen kaksi päivää elänyt tytär oli hävitetty roskakoriin. Lääkäri oli varoittanut Sarahia tulemasta enää raskaaksi, sillä riskinä oli myös kolmannen vauvan kuolema. Varoituksesta huolimatta Sarah Bow alkoi odottaa Claraa syksyllä 1904. Riski­alttiin raskauden aikana helleaalto piinasi New Yorkia heinä­kuussa 1905, jolloin lämpö­tila nousi melkein neljään­kymmeneen asteeseen. Bow kertoi myöhemmin, että he molemmat melkein kuolivat synnytyksessä. Clara oli ei-toivottu lapsi; hänen äitinsä toivoi vasta­syntyneen vauvansa kuolevan, eikä siksi hankkinut Claralle syntymä­todistusta. Claran isoäiti Sarah Hatton Gordon oli läsnä Claran syntyessä ja ravisti elottomana syntyneen tyttären­tyttärensä henkiin.

Bow’lla oli köyhä ja traumaattinen lapsuus, johon sisältyi henkistä ja fyysistä perhe­väkivaltaa sekä vanhempien jatkuvat riidat. Hänen isänsä oli alkoholisoitunut kapakka­laulaja, joka oli usein pitkiä aikoja poissa kotoa.Morella & Epstein 1976, s. 17. Kotona ollessaan hän pahoin­piteli vaimoaan ja tytärtään.Stenn 1988, s. 11. Lopulta vanhemmat erosivat ja Clara jäi äitinsä luo. Sarahin mielen­terveys alkoi horjua Claran ollessa teini-ikäinen. Hänellä todettiin ”epilepsiasta johtuva psykoosi”,Stenn 1988, s. 26. joka johtui vakavasta, nuoruuden tapaturmassa saadusta pää­vammasta.Stenn 1988, s. 5–6, 25, 322 Psykoosi aiheutti hänelle sekavia ajatuksia, harha­luuloja, vaino­harhoja ja aggressiivista käyttäytymistä; hän jopa suunnitteli murhaavansa oman tyttärensä. Sarah kärsi myös kroonisesta masennuksesta. Hän harrasti paljon irto­suhteita ja hankki rahaa prostituoituna. Perhe vaihtoi usein asuntoa, mutta asui suurimman osan ajasta Prospect Heightsissa. Clara oppi jo nuorena hoitamaan äitiään epilepsia­kohtausten aikana ja käsittelemään hänen psykoottisia ja viha­mielisiä vaiheitaan. Bow kertoi myöhemmin: ”Lapsena pidin huolta äidistäni, mutta hän ei pitänyt huolta minusta.”Morella & Epstein 1976, s. 24

Bow’n vanhemmat polveutuivat englantilaisista, irlantilaisista ja skotlantilaisista maahan­muuttajista, jotka olivat tulleet Amerikkaan suku­polvea aiemmin. Molemmat tulivat myös köyhistä ja huonoista oloista. Robert tuli 13-lapsisesta ja Sarah kuusi­lapsisesta perheestä. Robertin äiti Catherine Gaylor Bow oli kuollut tämän ollessa kahden vuoden ikäinen ja Robert kasvoi ilman hoitoa, huomiota ja rakkautta. Sarahin isä oli työnsä menettänyt floristi Frederick Gordon, joka ohjasi perhettään rautaisella otteella. Hän oli myös alko­holisti ja pahoinpiteli vaimoaan, joka kärsi mielen­terveys­ongelmista. Vuoden 1900 väestön­laskennan aikaan Gordon lukitsi vaimonsa kaappiin ja ilmoitti väestön­laskennassa olevansa leski. Hän uskoi tiukasti ajan sanontaan ”parempi olla kuollut kuin hullu”. Lopulta hän sulki vaimonsa psykiatriseen sairaalaan, jossa tämä kuoli marraskuussa 1907. Frederick Gordon, jota hänen oma tyttärensä vihasi suunnattomasti, muutti Sarahin ja Claran luokse. Gordon kohteli tyttären­tytärtään ystävällisesti ja rakastavasti, hän jopa rakensi Claralle keinun. Vanhempiensa sivuuttamana Clara kasvoi isoisänsä huomassa. Frederick Gordon kuitenkin kuoli tammikuussa 1909 saatuaan halvauksen ollessaan antamassa vauhtia keinussa istuvalle Claralle.Stenn 1988, s. 10

Clara oli nuorena ujo ja kiusattu poikatyttö. Hän viihtyi paremmin poikien kuin tyttöjen seurassa, sillä tytöt pilkkasivat hänen kuluneita vaatteitaan ja sotkuisia hiuksiaan. Claran ainoa lapsuudenystävä oli samassa vuokra­talossa asunut häntä nuorempi poika nimeltä Johnny. Clara piti Johnnya pikkuveljenään ja suojeli häntä kiusaajilta. Eräänä iltapäivänä vuonna 1915 yhdeksän­vuotias Clara kuuli kovaa huutoa Johnnyn asunnosta. Clara juoksi portaikkoon ja näki Johnnyn palavan ilmi­liekeissä. Kuolin­kamppailussaan Johnny huusi Claran nimeä. Clara kääri palavan Johnnyn mattoon, mutta Johnny kuoli hänen syliinsä.Stenn 1988, s. 12. Lapsuudessaan Clara oli kiinnostunut urheilusta ja hyvän fyysisen kuntonsa ansiosta hän voitti viisi mitalia pieni­muotoisissa urheilu­kilpailuissa. Tuolloin hän suunnitteli yleis­urheilijan uraa.

Kun Claran naiselliset muodot alkoivat näkyä, hän ei voinut enää olla poikien seurassa kuten aiemmin. Hänellä ei ollut tyttö­kavereita, häntä kiusattiin koulussa ja kotona oli kurjat olot, joten hän pakeni todellisuutta ja mielen­terveys­ongelmista kärsivää äitiään elo­kuviin ja alkoi haaveilla filmitähteydestä.Stenn 1988, s. 12–13 Hän vietti silloin tällöin aikaa myös Coney Islandilla. Vuonna 1919 Clara siirtyi Bay Ridge High Schooliin, jossa oli oppilaina vain tyttöjä.Stenn 1988, s. 14

Ura Uran alku 1921–1923 pienois|pysty|vasen|Clara Bow loppuvuonna 1921 Syksyllä 1921 16-vuotias Bow osallistui paikalliseen Fame and Fortune -kykyjenetsintäkilpailuun. Hän sai tukea isältään, mutta äiti oli täysin tyttärensä filmitähtihaaveita vastaan. Kykyjenetsintäkilpailun järjesti Motion Picture Classics -aikakauslehti. Bow harjoitteli tuntikausia kilpailua varten ja voitti. Voittonsa myötä Bow sai ensimmäisen kiinnityksensä elokuvaan, kun hänet esiteltiin ohjaaja Christy Cabannelle. Tämä kiinnitti Bow’n elokuvaansa Erään konttoritytön kohtalo (1922), jossa pääosaa esitti Billie Dove. Cabanne vaikuttui Bow’n näyttelijänkyvyistä. Lopulta kaikki Bow’n viisi kohtausta leikattiin, kunnes ne liitettiin takaisin hänen kuuluisuutensa myötä. Bow lopetti koulunkäynnin seniorivuotenaan lokakuussa 1921, kun hänelle ilmoitettiin kykyjenetsintäkilpailun voitosta. Hän teki koulun lopettamisen jälkeen tavallista toimistotyötä.Morella & Epstein 1976, s. 39

Isänsä kannustamana Bow kiersi edelleen päivittäin koe-esiintymisissä ja tarjosi itseään elokuvatoimistoille. Bow kertoi myöhemmin ajasta, jolloin ei saanut rooleja: ”Oli aina jotain. Joko olin liian nuori, pieni tai lihava. Yleensä olin liian lihava.” Lopulta ohjaaja Elmer Clifton tarvitsi poikatytön elokuvaansa Valaanpyytäjän morsian (1922). Hän näki Bow’n Motion Picture Classic -aikakauslehdessä ja pyysi saada tavata hänet. Aluksi Clifton epäröi Bow’n palkkaamista, mutta valitsi hänet lopulta pienehköön rooliin. Bow sai 35 dollarin viikkopalkan. Samoihin aikoihin hänen äitinsä terveydentila huononi entisestään ja hän yritti murhata Claran helmikuussa 1922. Äiti ei jälkeenpäin muistanut mitään tapahtuneesta. Robert vei entisen vaimonsa parantolaan Claran ollessa kuvaamassa Valaanpyytäjän morsianta. Sarah pysyi parantolassa vain lyhyen aikaa. Robert oli tuonut hänet jo kotiin, kun Clara palasi kuvauksista.

Valaanpyytäjän morsian kuvattiin Massachusettsin New Bedfordissa. Bow mainitaan elokuvan alkuteksteissä vasta kymmenentenä, mutta hän sai paljon huomiota elokuvalehdistössä ja positiivista palautetta roolisuorituksestaan. Hänen sanottiin niittävän tulevaisuudessa kuuluisuutta elokuvakomediennena. Sanomalehti The Davenport Democrat and Leader kirjoitti Bow’sta: ”Elokuvaslangia käyttäen hän ’varasti’ elokuvan…”. Valaanpyytäjän morsian oli yleisömenestys, ja sitä esitettiin 22 viikkoa putkeen New Yorkissa. Bow yritti yhdessä vaiheessa lepytellä äitiään ottamalla tavallista työtä lääkärin vastaanotolla, jossa hän vastasi puhelimeen. Itse työ oli helppoa, mutta Bow ei pitänyt alhaisesta palkasta ja pitkästä työmatkasta. Joulukuun 1922 loppuun mennessä Sarah-äiti oli täysin menettänyt todellisuudentajuntansa. Hän makasi katatonisena sohvalla, eikä enää tuntenut Robertia tai Claraa.

Alkuvuodesta 1923 Bow teki nopean näyttäytymisen elokuvassa Naisviholliset, jossa hän tanssii puolialasti pöydällä. Hänen nimeään ei mainittu elokuvan esiintyjätiedoissa.Morella & Epstein 1976, s. 45 Bow’n kuvatessa kohtaustaan hänen isänsä oli tullut kuvauspaikalle kertomaan hänen äitinsä kuolemasta. Sarah Bow kuoli epilepsiakohtaukseen 43-vuotiaana 5. tammikuuta 1923.Stenn 1988, s. 25 Kun sukulaiset kokoontuivat Sarahin hautajaisiin, raivostunut Bow syytti heitä tekopyhyydestä. Keväällä 1923 Bow sai roolin elokuvasta The Daring Years. Kuvausten aikana Bow ystävystyi näyttelijä Mary Carrin kanssa, joka opetti hänelle meikin käytön. Joulukuussa 1923 Bow valittiin vuoden 1924 menestyneimmäksi WAMPAS Baby Stariksi. Valinta perustui lähinnä hänen ansioihinsa Valaanpyytäjän morsian -elokuvassa.

Kesällä 1923 Bow sai poikatytön roolin F. Scott Fitzgeraldin käsikirjoittamasta elokuvasta Grit, joka kertoo nuorisorikollisuudesta. Elokuvan ohjaajan Frank Tuttlen kanssa Bow työskenteli myöhemmin vielä viidessä elokuvassa. Bow tapasi kuvauksissa myös ensimmäisen poikaystävänsä, kameramies Arthur Jacobsonin. Variety-lehti kirjoitti Bow’sta: ”– – Clara Bow viipyy silmissä vielä kauan elokuvan päättymisen jälkeen.”

Itsenäisen elokuvayhtiön Preferred Picturesin johtaja Jack Bachman otti Bow’hun yhteyttä hänen kuvatessaan Gritiä New Yorkin Queensissa sijaitsevalla Pyramid Studiosilla. Bachman tarjosi Bow’lle kolmen kuukauden koeaikasopimusta, johon sisältyi 50 dollarin viikkopalkka. Bow epäröi aluksi päätöstään, mutta lopulta suostui tarjoukseen. Kesällä 1923 hänet kiinnitettiin Maytime -elokuvaan.

Bow ystävystyi elokuvakolumnisti Louella Parsonsin kanssa heinäkuussa 1923 tämän haastatellessa häntä The New York Morning Telegraphiin. Kun Bow joutui vuonna 1931 iltapäivälehtien hampaisiin, Parsons puolusti häntä sanoen: ”Hän on niin virkistävän teeskentelemätön kuin hän ei olisi koskaan kohdannut minkäänlaisia keinoja teeskentelyyn” ja ”hänellä ei ole mitään salaisuuksia maailmalta, hän luottaa kaikkiin… hän on melkein liian hyvä…”.

Preferred Pictures ja uran nousu 1923–1925

pienois|pysty|Clara Bow vuonna 1924