tar () on alun perin Unix-järjestelmissä käytetty tiedostomuoto, ja kyseisen tiedostomuodon käsittelyyn käytetty ohjelma. Nykyisin tar-tiedostomuoto ja ohjelman käyttöparametrit on määritelty POSIX.1-standardissa (1988 ja 2001), ja tiedostomuotoa tuetaan myös monissa muissa ei-POSIX-käyttöjärjestelmissä.

Alun pitäen ohjelma ja tiedostomuoto luotiin varmuuskopioiden tekemiseen nauha-asemalle ja muille sarjamuotoiseen tallentamiseen pohjaaville varmuuskopiolaitteille. Nykyisin sitä käytetään laajalti Unixin kaltaisissa järjestelmissä tiedostojen pakkaukseen yhteen tiedostoon, tavallisesti varmuuskopiointia, levittämistä tai siirtämistä varten. Sarjamuotoisuus näkyy edelleen siinä, että tar-ohjelma voi lukea arkistotiedoston standardisyötteestä ja kirjoittaa sen standardiulostuloon, ja mahdollistaa täten tiedon putkittamisen toiseen ohjelmaan. Haittana on se, että yksittäisten tiedostojen purkaminen tiedostosta on vaikeampaa, koska tar-tiedosto pitää lukea alusta alkaen purettavaa tiedostoa etsittäessä.

Tar-tiedostomuoto ei sisällä itsessään tiedon pakkausta. Tämän takia tar-tiedostot tyypillisesti pakataan vielä toisella ohjelmalla. Vanhemmissa Unix-järjestelmissä käytettiin compress-ohjelmaa, mutta nykyisin käytännön standardeja ovat gzip, bzip2 ja xz. Tar-tiedostojen tiedostopäätteinä ovat siis .tar.gz tai .tgz, jos tiedosto on pakattu gzip-ohjelmalla, tai .tar.bz2 jos tiedosto on pakattu bzip2-ohjelmalla.

Historia Varhainen versio ohjelmasta oli mukana AT&T:n Unix-versiossa 7 (Seventh Edition Unix), joka oli yksi varhaisimmista laajalti käytetyistä ohjelman versioista. Ohjelma julkaistiin tammikuussa 1979, jolloin se korvasi tp-ohjelman Unix-versiosta 4 (Fourth Edition Unix). tp oli korvannut tap-ohjelman ensimmäisestä Unix-versiosta (First Edition Unix).

POSIX-standardi muutti useita asioita tar-määrittelyssä, kuten välilyöntien käyttö numerokenttien edessä. Ennen POSIX-standardia oli John Gilmoren pdtar ja standardin jälkeen ilmestyi "ustar" (Unix Standard tar). Muita tar-versioita on muun muassa Joerg Shillingin star noin vuodelta 1985.

GNU-projektin version kirjoitti aluksi John Gilmore, jonka jälkeen sitä ovat kehittäneet useat henkilöt.

Käyttö Valitsimet

-c luo arkiston -C valitsee työhakemiston eli lähdehakemiston (saa olla useita) -H nimettyjen symbolisten linkkien kohteita seurataan arkistoiden kohteet; oletusarvoisesti tar ei siis seuraa symbolisia linkkejä -f nimeää arkiston valitulla nimellä -k (-x tarvitaan) ei korvata jo olemassa olevia tiedostoja arkistosta puretuilla samannimisillä tiedostoilla -L kaikki symboliset linkit seurataan ja kohteet arkistoidaan; ks. -H -r lisää arkistoon (-f tarvitaan) -t listaa arkiston artikkelit oletustulostusvirtaan -u lisää arkistoon, mikäli lisättävät artikkelit ovat uudempia kuin arkistossa jo mahdollisesti olevat samannimiset tiedostot (-f tarvitaan) -v antaa lisäinformaatiota suoritettavasta tehtävästä -x purkaa arkiston tai hakee arkistosta (voi hakea yksittäisiäkin tiedostoja)

Esimerkkejä

Tehdään varmuuskopio koko kovalevystä (juurihakemistosta alkaen) nimellä backup0.tar: tar -cvf backup0.tar -C / . Puretaan yllä luotu arkisto juurihakemistoon: tar -xvf backup0.tar -C / Kopioidaan hakemisto /usr/user1/ , sen kaikki tiedostot ja alihakemistot tiedostoineen hakemistoon /usr/user2 tar -cvf - -C /usr/user1/ . | tar -xvf - -C /usr/user2/ Varmuuskopioidaan kaikki järjestelmän 30 päivää ja aikaisemmin muokatut tiedostot: tar -cvf backup0.tar -C / `find / -mtime +30 -type f -print`

Katso myös cpio

Lähteet

Aiheesta muualla tar(1) GNU tar: an archiver tool

Luokka:Pakkausohjelmat Luokka:Unix-ohjelmat