Heikki Valentin Klemetti (14. helmikuuta 1876 Kuortane – 26. elokuuta 1953 Helsinki) oli suomalainen säveltäjä, sovittaja, musiikkikriitikko ja kuoronjohtaja. Klemetti on ollut suomalaisen kuoromusiikin merkittävimpiä uranuurtajia ja kehittäjiä.Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899

Elämäkerta

Heikki Klemetin vanhemmat olivat lukkari Herman Klemetti ja Eva Lovisa Wettberg. Hänen sisarensa oli laulajatar ja laulunopettaja Eeva Lahdensuo, o.s. Klemetti.Eeva Lahdensuo, Uusi Suomi, 15.12.1925, nro 289, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 14.12.2025

Klemetti kävi kansakoulua ensin pari vuotta Kuortaneella Rasinperän talossa, minkä jälkeen opiskelu jatkui Vaasan lyseossa. Heikki asui Vaasassa tätinsä luona ja pääsi ylioppilaaksi lyseosta vuonna 1894. Klemetti valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1899 ja opiskeli lisäksi Helsingin orkesterikoulussa, Berliinin musiikkiakatemiassa ja Sternin konservatoriossa. Professorin arvonimi hänelle myönnettiin 1923. Helsingin yliopisto vihki Klemetin filosofisen tiedekunnan kunniatohtoriksi vuonna 1936 ja teologian kunniatohtoriksi vuonna 1946.

Klemetti johti lukuisia kuoroja ja perusti Suomen Laulu -kuoron vuonna 1900. Se aloitti mieskuorona, mutta laajeni myöhemmin sekakuoroksi. Ensiesiintymisensä Klemetti suoritti 1. joulukuuta 1898 Ylioppilaskunnan Laulajien konsertissa. Kuoro esitti tuolloin Klemetin johdolla ensi kertaa Aleksis Kiven parhaana runosaavutuksena pidetyn "Sydämeni laulun", jonka oli säveltänyt Jean Sibelius. Laulu sai osakseen arvostelijoiden suuren huomion, ja vastaanotosta kertoo sekin, että yleisö vaati sen esitettäväksi kolmesti. Klemetin omista sävellyksistä tunnetuimmat ovat 1700-luvulta periytyään kansansävelmään sovitettu mieskuorolaulu ”Oi kallis Suomenmaa” sekä virsi 532 ”Taas siunattu päivä nyt luo valoaan”.

Klemetti on laatinut myös yleisimmin lauletun suomennoksen Porilaisten marssille. Hänen vuoden 1918 sisällissodan innoittamana sepittämänsä laulu ”Vilppulan urhojen muistolle” saavutti aikanaan suoranaisen kulttimaineen Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntien ja lapuanliikkeen piirissä.

Klemetti tunnettiin myös purevasanaisena musiikkikriitikkona. Musiikinhistoria oli toinen kirjallisen työn kohde. Peittelemätön kansallismielisyys leimasi Klemetin kynänkäyttöä.

Klemetin kesäasuntoon Kuortaneelle on vuonna 1958 perustettu Klemettimuseo. Helsingin Kulosaaressa on Suomen Laulajain ja Soittajain Liitolle eli Sulasolille testamentattu Klemetin alun perin itselleen rakentama puuhuvila, Hopiala. Oriveden opistossa toimii Klemetin nimeä kantava kesäkurssisarja Klemetti-Opisto.

Klemetti avioitui vuonna 1908 Armi Elina Hämäläisen kanssa. Armi Klemetin (1885–1979) isä oli säveltäjä ja urkuri Lauri Hämäläinen. Toivo Haapanen: Musiikin tietokirja, s. 242. Helsinki: Otava, 1948. Heikki ja Armi Klemetti on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle. Haudalla on Sulasolin vuonna 1954 pystyttämä hautakivi, jossa on Yrjö Liipolan veistämä Klemetin reliefimuotokuva ja kolme säettä ”Oi kallis Suomenmaa” -laulusta. Voitto Viro: Vanha hautausmaa (2. painos), s. 121. Helsinki: Otava, 1993. .

Kunnianosoitukset pienoiskuva|Heikki Klemetti vuonna 1976 julkaistussa postimerkissä. Sulasol on myöntänyt vuodesta 1980 Heikki Klemetti -palkintoa. Sen on saanut muun muassa Matti Hyökki ja Heikki Saari.

Julkaisut Ei ne olleetkaan viimeiset, WSOY, 1946. Elämää, jota elin, WSOY, 1947. Heikki Klemetti 1876–1976 : Kuortaneen Klemettiviikon 26.7.–1.8.1976 juhlajulkaisu. Kuortaneen kunta Kansan sana taiteessa, WSOY, 1948. Kuorolaulun opas, WSOY, 1917. 2. p. WSOY, 1954. Kuortaneen vaiheita sanoin ja kuvin : muistojulkaisu pitäjän 300-vuotisjuhlaan 1932. Kuortaneen kunta 1932 Näköisp. WSOY, 1987 Kuvat kulki, WSOY, 1943. , 3. p. WSOY,1946. Kuvat kulki vielä, WSOY, 1944. Maailman mylläkässä, WSOY, 1949. Mietettä, mielialoja, WSOY, 1920. Musiikin historia. 1 osa, WSOY, 1916. Musiikin historia. 2 osa, 1 & 2 nide, WSOY, 1926. Sata arvostelua ja muita musiikkikirjoituksia, WSOY, 1966 Sotilaan laulukirja, WSOY, 1918. Suomalaisia kirkonrakentajia 1600- ja 1700-luvuilla, WSOY, 1927. Suomalaisia kirkonrakentajia 1800-luvulla, WSOY, 1936. Suomen laulu vierailla mailla, toim. Armi ja Heikki Klemetti y.m. WSOY, 1936. Valittuja hengellisiä ja maallisia lauluja : jaettiin sotavangeille / toim. Heikki Klemetti. WSOY, 1918. Valitut kuvat, WSOY, 1976 Vesperale. 2, Sävelmistö, sävellystyön suorittivat Heikki Klemetti ... [et al.]. 1925. Vierasperäisiä muinaisnimiä Etelä-Pohjanmaalta ja muualta Suomesta, WSOY, 1950. Viidennet kuvat, WSOY, 1952. Viimeiset kuvat, WSOY, 1945. Äänenkäyttö puheessa ja laulussa, 1937, 2. täyd. p. WSOY, 1951. Äänenmuodostuksen opas, WSOY, 1920.

Lähteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Luettelo Heikki Klemetin lehtiartikkeleista

Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen artikkeli Heikki Klemetistä (Internet Archive)

Luokka:Suomalaiset professorin arvonimen saaneet Luokka:Suomalaiset musiikkikriitikot Luokka:Suomalaiset kuoronjohtajat Luokka:Suomalaiset taidemusiikin säveltäjät Luokka:Suomen sisällissodan valkoiset Luokka:Vuonna 1876 syntyneet Luokka:Vuonna 1953 kuolleet