Artemiin temppeli eli Artemision (, ) oli antiikin aikainen Efesoksen Artemiille omistettu kreikkalainen temppeli, joka sijaitsi Efesoksen kaupungin lähellä Vähässä-Aasiassa, nykyisessä Turkissa. Se oli pyhitetty ikivanhalle anatolialaiselle jumaluudelle ja nimetty tähän yhdistetyn kreikkalaisen Artemis-jumalattaren mukaan. Temppeli luettiin yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä. Sen rauniot sijaitsevat nykyisen Selçukin kaupungin lähellä,Scherrer 2000, s. 44–57. ja ovat osa Efesoksen arkeologista kohdetta, joka on Unescon maailmanperintökohde.

Artemiin temppeli oli suuresti kunnioitettu antiikin maailmassa, ja sitä kunnioittivat niin kreikkalaiset, lyydialaiset ja persialaiset kuin seutua myöhemmin hallinneet makedonialaiset ja roomalaisetkin. Paikalla oli historian kuluessa useita eri temppeleitä. Ensimmäinen suurikokoinen temppeli rakennettiin arkaaisella kaudella noin 560–550 eaa. alkaen, ja se uusittiin tulipalon jälkeen klassisen ja hellenistisen kauden taitteessa noin 350–230 eaa. Kumpikin näistä temppeleistä oli yksi koko antiikin Kreikan suurimpia temppelirakennuksia. Nykyisin temppelistä on jäljellä vain sen perustuksia ja yksi kunnostettu pylväs.

Historia Arkaainen ja klassinen kausi

Artemiin temppelin paikalla on ollut kulttitoimintaa jo pronssikaudella ennen joonialaisten kreikkalaisten tuloa alueelle. Varhaisin pienikokoinen kreikkalainen temppeli, joka sijaitsi myöhemmän, tunnetumman temppelin paikalla, rakennettiin 700-luvulla eaa. Seuraavan kerran pyhäkköaluetta uusittiin arkaaisella kaudella 600-luvun eaa. lopulla tai 500-luvun eaa. alussa.

Lyydian muodostuttua uhkaksi efesoslaiset omistivat koko kaupunkinsa Artemiille yhdistämällä sen temppeliin seitsemän stadioninmitan (n. metriä) pituisella köydellä.Herodotos: Historiateos 1.26. Tämä tarkoittaa temppelin yhdistämistä kaupungin alkuperäiseen paikkaan Koressoksen akropoliilla, ja ajoitetaan noin vuoteen 565 eaa.Scherrer 2000, s. 186. Ensimmäistä suurempaa Artemiin temppeliä alettiin rakentaa noin vuonna 560–550 eaa. Se rakennettiin aikaisemman pienen temppelin ympärille. Temppelin arkkitehdit olivat Khersifron Knossoslainen ja hänen poikansa Metagenes. Näitä on kuitenkin ehdotettu myös varhaisemman, 700-luvun eaa. temppelin arkkitehdeiksi.

Lyydian kuningas Kroisos tuki uuden temppelin rakentamista rahallisesti saatuaan Efesoksen valtansa alle, ja kustansi muun muassa suuren osan sen pylväistä.Herodotos: Historiateos 1.92. Nykyisin katsotaan, että Kroisoksen tavoitteena oli vahvistaa Efesoksen Artemiin asemaa seudun yhteisenä jumaluutena, joka yhdisti sekä kreikkalaisia että ei-kreikkalaisia asukkaita, siinä missä kreikkalaiset olivat aiemmin palvoneet omia helleenisiä jumaliaan ja paikalliset puolestaan Kybeleä. Samalla hän halusi luoda kulttipaikan, joka nousisi samalle tasolle Didyman Apollonin temppelin ja Samoksen Heraionin kanssa.Scherrer 2000, s. 15–16.

Efesoksen temppeli oli yksi joonialaisten pyhimpiä paikkoja, ja sai maineensa ansiosta paljon votiivilahjoja. Herodotos mainitsee temppelin yhtenä kreikkalaisten suurista saavutuksista yhdessä Heraionin kanssa.Herodotos: Historiateos 2.146. Fokaialaiset veivät Efesoksen Artemiin kultin Massaliaan, ja sieltä se päätyi Massalian omiin siirtokuntiin Emporioniin ja Rhodeen. Hispanian Dianion eli Artemision sai nimensä siellä olleesta Efesoksen Artemiin temppelistä. Efesoslainen filosofi Herakleitos omisti teoksensa Luonnosta Artemiin temppelille sijoittaen teoksen sinne.Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit 9.6. Ksenofon talletti temppeliin osuutensa kymmenentuhannen sotaretken saaliista. Kun hän asettui Skillukseen, hän rakensi sinne Artemiin temppelin, joka muistutti Efesoksen temppeliä olleen kuitenkin paljon pienempi.Ksenofon: Kyyroksen sotaretki (Anabasis) 5.3.4.

pienoiskuva|vasen|upright=1.05|Ennallistuspiirros Artemiin temppelistä. Philip Schaff, A dictionary of the Bible, 1887. pienoiskuva|vasen|upright=1.05|Artemiin temppelin pienoismalli Miniatürk-puistossa Istanbulissa. Temppeli paloi vuonna 356 eaa. Perinteisen käsityksen mukaan palo oli tuhopoltto, jonka sytytti paikallinen Herostratos. Legendan mukaan tämä olisi tapahtunut samana yönä, jolloin Aleksanteri Suuri syntyi. Teon vaikuttimeksi on kuvattu halu saada mainetta, joten rangaistukseksi Herostratokselle ilmoitettiin, että hänen nimensä tullaan täydellisesti unohtamaan. Hänen nimensä kirjaaminen missään pysyvässä muodossa asetettiin kuolemantuomion uhalla rangaistavaksi. Herostratoksen voidaan kuitenkin katsoa onnistuneen tavoitteessaan, sillä hänen nimensä muistetaan kaikesta huolimatta edelleen.

Temppelin paloa on kuitenkin esitetty myös tarkoituksenmukaiseksi, koska vanha temppeli oli tuossa vaiheessa vajoamassa maahan huonon maaperän ja Kaystos-joen liettymisen aiheuttamaan maanpinnan kohoamisen vuoksi. Näin tulipalo mahdollisti uuden temppelin rakentamisen paremmille perustuksille.

Klassisen kauden lopulta myöhäisantiikkiin

Palaneen temppelin paikalle rakennettiin samankaltainen ja samat perusmitat säilyttänyt mutta korkeammalla jalustalla sijainnut temppeli. Uuden temppelin arkkitehdit olivat Paionios, Demetrios ja Deinokrates (joissakin antiikin lähteissä Kheirokrates). Aleksanteri Suuri tarjoutui Efesoksessa käydessään maksamaan sekä sen, mitä temppelin uudelleenrakentaminen oli siihen mennessä maksanut että tulevat kustannukset, jos saisi sijoittaa temppeliin omistuspiirtokirjoituksen, jolla omistaisi sen Artemiille omalla nimellään. Efesoslaiset kuitenkin kieltäytyivät tästä avusta. Kerrotaan, että efesoslaiset myivät omaisuuttaan ja naiset luopuivat koruistaan temppelin rakentamiseksi, ja rahaa saatiin myös vanhan temppelin pylväät myymällä. Temppeli oli pääosiltaan valmis 200-luvun eaa. puolessa välissä. Plinius vanhemman mukaan sen valmistumiseen olisi mennyt 120 vuotta, mikä tarkoittaisi noin vuosia 350–230 eaa.

Demokritos Efesoslaisen kerrotaan kirjoittaneen temppelistä kirjan.Athenaios: Deipnosofistai 12.525. Hellenistisellä kaudella temppeli luettiin yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä. Pyhäkköalueella tehtiin kautta historian lukuisia lisäyksiä ja muutoksia. Roomalaisella kaudella alueelle lisättiin keisarikulttiin liittyneitä pyhäkköjä. Laajamittaisia kunnostus- ja rakennustöitä suoritettiin muun muassa keisari Tituksen aikana 79–81 jaa. Gootit tuhosivat temppelin myöhemmällä roomalaisella kaudella vuonna 263. Se rakennettiin uudelleen vielä osittain, kunnes se tuhottiin lopullisesti myöhäisantiikin aikaan vuonna 401, samaan aikaan kuin kultti päättyi. Tuolloin temppeli oli todennäköisesti ensimmäisiä, joka päätyi kohteeksi kristittyjen alkaessa vastustaa pakanallisia kultteja.Clayton & Price 1989, s. 98.

Suurikokoiselle temppelille tai sen raunioille ei ollut kristillisellä ajalla enää muuta käyttöä kuin käyttää sen kiviä uudelleen. Temppelin osia käytettiin muun muassa Efesoksen Pyhän Johanneksen basilikakirkon rakentamiseen. Jossakin vaiheessa 400-lukua myös temppelin itsensä paikalle rakennettiin kirkko sen kiviä uudelleenkäyttäen. Se oli mahdollisesti omistettu Neitsyt Marialle, jonka kultti Efesoksessa tavallaan jatkoi neitsyt Artemiin kulttia. Temppelin ja Efesoksen muiden rakennusten osia vietiin myös muualle, aina Konstantinopoliin saakka, missä temppelin pylväitä arvellaan käytetyn muun muassa Hagia Sofian rakentamiseen. Osien uudelleenkäyttö selittää suurikokoisen temppelin häviämisen lähes kokonaan ajan kuluessa. Lopulta temppelin rauniot peittyivät, kun maanpinta alueella kohosi joen liettymisen seurauksena samalla kun rannikko Efesoksen kohdalla siirtyi kauemmaksi.

Tutkimus ja kaivaukset

Temppelin raunioita yritettiin etsiä pitkään, järjestelmällisemmin 1800-luvun alkupuolelta saakka. Lopulta J. T. Woodin johtama, British Museumin rahoittama ryhmä löysi ne vuonna 1869 seitsemän vuoden etsintöjen jälkeen. Kaivauksia jatkettiin vuoteen 1879 saakka. Vuosina 1904–1906 löydettiin D. G. Hogarthin johdolla vielä lisää alueella olleita veistoksia.<ref name="BM">Catalogue of Sculpture, vol. II, osa VI, British Museum</ref> Vuodesta 1965 temppelin aluetta on kaivanut Itävallan arkeologinen instituutti. Tutkimukset jatkuvat edelleen. Vuosien kuluessa esiin kaivetut osat ovat hautautuneet uudelleen lietteeseen, ja alue tulvii edelleen usein. Lisäkaivauksia suoritetaan kesäisin aina alueen kuivattamisen jälkeen.

Kultti ja mytologia

pienoiskuva|upright|Efesoksen Artemis, veistos 100-luvulta jaa. Efesoksen museo.

Efesoksen Artemiin kultti syntyi, kun Efesoksen asuttaneet joonialaiset kreikkalaiset kohtasivat alueella paikallisen, vähäaasialaisen jumalatarkultin, ja yhdistivät sen helleeniseen Artemiin kulttiin.Kallimakhos: Artemis (in Dian.) 238. Efesoksen Artemis oli kuitenkin hyvin toisenlainen jumalatar kuin varsinaisen Kreikan puolella tunnettu Artemis, joka oli neitsytjumalatar ja metsästäjätär. Efesoksen Artemis oli monirintainen hedelmällisyyden jumalatar, joka esitettiin aasialaisessa ”amatsonilaisessa” asussa. Siinä tavassa, millä tämä esitettiin, ja josta on säilynyt todistusaineistoa veistoksissa ja rahoissa, ei ole juurikaan yhteyttä siihen, miten kreikkalainen Artemis esitettiin.

Kreikkalaisen mytologian mukaan Efesoksen Artemiin temppeli oli amatsonien perustama. Efesoslaiset itse pitivät paikkaa jopa Artemiin syntymäpaikkana. He väittivät, etteivät Artemis ja tämän kaksoisveli Apollon olleet syntyneet Deloksella, kuten yleensä katsottiin, vaan juuri Efesoksessa. Artemiin syntymäpaikka ”Ortygia”, joka yleensä yhdistettiin Ortygiaan saareen ja/tai Delokseen, oli efesoslaisten mielestä Efesoksessa Kenkhreios-virran varrella sijainnut lehto, joka myöhemmin pyhitettiin jumalten käskystä. Se toimi turvapaikkana, ja Apollon itsekin pakeni sinne Zeuksen vihaa surmattuaan kykloopit. Dionysos armahti voittamistaan amatsoneista ne, jotka olivat hakeneet turvaa Artemiin alttarilta. Herakles soi temppelille lisää oikeuksia.Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales 3.61.

Temppelin Artemiin kulttikuvan katsottiin pudonneen taivaasta. Plinius mainitsee temppelissä olleen puisen Artemiin kulttikuvan.Plinius vanhempi: Naturalis historia 16.40. Licinius Mucianus, Pliniuksen aikalainen, sanoi, ettei sitä oltu koskaan vaihdettu, vaikka temppeli oli uusittu monta kertaa. Temppelin papit olivat eunukkeja, ja heidät tunnettiin nimityksellä megabyzoi. Heitä kunnioitettiin suuresti, ja efesoslaiset hankkivat temppeliin sopivia eunukkeja eri puolilta. Temppelin toimintaan osallistui myös neitoja. Artemiin kulttiin kuului Artemisia-juhla, jota vietettiin Artemision-kuussa eli nykyisen maalis-huhtikuun aikoihin. Siihen liittyi urheilu-, teatteri- ja musiikkikilpailuita.

Temppelille lahjoitettiin suuria votiivilahjoituksia, mutta sitä käytettiin myös ikään kuin pankkina varojen ja esineiden tallettamista varten, koska sitä pidettiin arvostuksensa vuoksi turvallisena paikkana. Temppeli oli myös vanha turvapaikka turvananojille. Temppeliä ympäröineen alueen, jonka katsottiin tarjoavan koskemattomuuden, koko vaihteli eri aikoina. Aleksanteri Suuri laajensi sen säteeltään stadioninmitan eli noin 180 metrin laajuiseksi, ja Mithridates VI ulotti sen yhtä kauaksi kuin hänen ampumansa nuoli lensi. Marcus Antonius vielä tuplasi etäisyyden, jonka jälkeen turva-alue käsitti jo osan kaupungistakin. Tämä osoittautui hankalaksi, sillä se teki kyseisestä kaupunginosasta sopivan kaikille laittomuuksille, ja niinpä keisari Augustus kumosi Antoniuksen päätöksen.

Rakennus

Efesoksen Artemiin temppeli sijaitsi useimpien muiden Artemiin temppeleiden tavoin kaupungin ulkopuolella. Se oli rakennettu paikalle, joka oli ollut merenrantaa vielä joonialaisten asutettua Efesoksen noin 1000 eaa. Paikka oli noin 1,5 kilometriä länteen hellenistisen ja roomalaisen kauden Efesoksen keskustasta.