Flashdance on vuonna 1983 ensi-iltansa saanut musikaalielokuva. Se oli ilmestyessään menestys ja sisältää menestyskappaleet Irene Caran ”Flashdance... What a Feeling” ja Michael Sembellon ”Maniac”.
Juoni Pittsburghilainen Alex Owens (Jennifer Beals) työskentelee päivisin hitsaajana ja iltaisin paikallisen baarin tanssijana. 18-vuotias Alex kohtaa iloja ja suruja matkalla kohti ammattitanssijan uraa.
Vastaanotto ja vaikutus
Flashdancen menestys nuorten keskuudessa loi Yhdysvalloissa erityisen nuorten naisten pukeutumistyylin. Siihen kuuluivat kuluneet collegepuserot, joiden kaula-aukkoa oli revitty laajemmaksi niin, että se paljasti olkapään ellei enemmänkin. Myös muut siihen asti kuntosalivaatteina pidetyt vaatteet yleistyivät jokapäiväisessä käytössä ja korostivat uutta naistyyppiä: itsenäistä ja maanläheistä, urheilullista ja seksikästä.Yablon, Sharon: Flashdance Style , St. James Encyclopedia of Popular Culture, Gale 2000. Vaatii HighBeam-tilauksen.
Suomessa ensi-ilta-arvostelut olivat murskaavia. Kymmenestä suomalaisesta ensi-iltakriitikosta (kaikki miehiä) kaksi antoi elokuvalle kaksi tähteä, kaksi yhden tähden ja loput eivät sitäkään. Keskiarvoksi tuli 0,75 tähteä neljästä. Vuosikymmen myöhemmin Video-oppaassa vuodelta 1994 Kati Sinisalo antoi elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä teoksen mukaan vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”. Sinisalo kutsui elokuvan päähahmoa amerikkalaisen unelman tavoittelijana ”feminiiniseksi versioksi Rockystä”.
Elokuva voitti parhaan laulun Oscar-palkinnon kappaleellaan ”Flashdance... What a Feeling”.
Lähteet
Luokka:Vuoden 1983 yhdysvaltalaiset elokuvat Luokka:Adrian Lynen ohjaamat elokuvat Luokka:Joe Eszterhasin käsikirjoittamat elokuvat Luokka:Musiikkielokuvat Luokka:Yhdysvaltalaiset romanttiset draamaelokuvat Luokka:Paramount Picturesin elokuvat Luokka:Golden Globe -palkitut elokuvat Luokka:Parhaan laulun Oscar-palkinnon saaneet elokuvat