Kitagawa Utamaro (; noin 1753 Kyonan – 31. lokakuuta 1806 Edo) oli japanilainen kuvittaja ja maalari, joka tunnetaan yhtenä Edo-kauden (1600–1867) ukiyo-e-tyylisuunnan arvostetuimmista puupiirroskuvien suunnittelijoista. Usein pelkästään nimellä Utamaro kutsuttu kuvittaja oli bijingan eli ’kauniiden naisten kuvien’ mestari.Harris 2010 s. 115–116
Utamaro julkaisi yhteistyössä kustantajansa Tsutaya Jūzaburōn kanssa vuodesta 1783 alkaen noin viidentoista vuoden ajan korkealaatuisia kuvakirjoja ja painokuvasarjoja. Bijinga-kuvien lisäksi Utamaro suunnitteli eroottisia shunga-puupiirroksia ja kuvitti luontoa käsitteleviä kirjoja, jotka toteutettiin yhdessä kyōka-runoilijoiden kanssa. Häneltä tunnetaan yli 2 000 puupiirrosta ja noin sata kuvitettua kirjaa.
Utamaro oli ainoa puupiirrosten mestari, josta tuli jo elinaikanaan tunnettu koko Japanissa. Nykyisin Utamaro on yksi maan taiteen ikoneista. Kun japanilaista taidetta tuotiin Eurooppaan 1800-luvun lopussa, Utamarosta tuli arvostettu myös ranskalaisten impressionistien keskuudessa. Hän on yksi ukiyo-e-suunnittelijoista, joiden työt vaikuttivat japonismina tunnetun tyylisuunnan syntyyn.Munsterberg 1982 s. 86 Nykyisin häntä pidetään yhtenä ukiyo-e-tyylisuunnan merkittävimmistä suunnittelijoista Hokusain ja Hiroshigen ohella.
Elämä ja ura vasen|pienoiskuva|Fukaku shinobu koi (’Syvälle kätketty rakkaus’), 1793–1794, puupiirros, 39 × 25 cm. Kuva myytiin vuonna 2016 Pariisissa suurimmalla siihen mennessä ukiyo-e-puupiirroksesta maksetulla summalla, 745 000 eurolla.
Varhaisvuodet, perhe ja opinnot (1753–1782) Utamaron varhaisista vaiheista tiedetään vain vähän. Hän syntyi ilmeisesti provinssien pikkukaupungissa nimellä Kitagawa Icihitarō vuonna 1753.Kobayashi 1982 s. 34–35 Ajan tapojen mukaisesti hän muutti nimeään useita kertoja elämänsä aikana. Aikuisena hänen henkilökohtainen nimensä oli ensin Yūsuke ja myöhemmin Yūki. Vuonna 1783 Utamaro meni naimisiin rikkaan sake-kauppiaan tyttären kanssa. Liitto oli todennäköisesti hänen kustantajansa järjestämä. Vaimosta ja Utamaron perhe-elämästä tiedetään vain vähän, eikä varmuudella tiedetä, oliko Utamarolla lapsia.Kobayashi 1982 s. 36–37
Utamaro opiskeli Kanō-koulukunnan maalarin ja haiku-runoilijan Toriyama Sekienin (1712–1788) opissa.Marks 2010 s. 161–162Munsterberg 1982 s. 87 Hän debytoi vuonna 1775 ukiyo-e-kuvittajana nimellä Kitagawa Toyoaki. Ensimmäinen varmasti Utamaron tekemäksi tunnistettu työ on kansikuva kabuki-kirjaan Shijū hatte koi no shawake, jota jaettiin yleisölle teatterissa.
Utamaron varhaiskauden kuvituksissa on nähtävillä Katsukawa Shunshōn voimakas vaikutus. Hänen varhaiset teoksensa eivät osoittaneet poikkeuksellista lahjakkuutta. Hän työskenteli kirjankuvittajana noin kymmenen vuotta ennen kuin muutti syksyllä 1782 nimensä virallisesti Utamaroksi, ilmeisesti tulevan kustantajansa järjestämissä juhlissa, joiden tarkoitus oli esitellä uusi suunnittelija Edon ukiyo-e-piireissä. Utamaron elinaikana hänen nimensä lausuttiin ”Utamaru”.
Yhteistyö Tsutaya Jūzaburōn kanssa alkaa (1783–1790) Vuonna 1783 Utamaro aloitti yhteistyön pitkäaikaisen kustantajansa Tsutaya Jūzaburōn kanssa. Utamaro muutti asumaan Tsutayan taloon, joka oli vain lyhyen matkan päässä Edon laillistetun ilotalokorttelin Yoshiwaran pääportista.Goncourt 2015 s. 10 Utamaron varhaiset työt kustantajalleen olivat suosittujen gesaku-viihderomaanien kuvituksia ja yksittäisiä kuvia kabuki-näyttelijöistä (yakusha-e). 1780-luvun alussa hän kuvitti myös nimellä kibyōshi (’keltakantiset kirjat’) tunnettuja Shimizu Enjūn kirjoittamia kuvakirjoja. Kibyōshi-kirjoja pidetään ensimmäisinä esimerkkeinä aikuisille suunnatusta japanilaisesta sarjakuvasta.
pienoiskuva|Aukeama kyōka-kuvakirjasta Ehon mushi erami, kirjaimellisesti ’Valikoitujen hyönteisten kuvakirja’, 1788. Aukeamalla olevat tekstit ovat Akera Kankon ja Nokiba No Sugimarun runoja kuvatuista hyönteisistä.Betchaku & Mirviss 1984
Vuosien 1786–1790 välillä Tsutaya kustansi useita Utamaron kuvittamia kyōka ehon -kirjoja, jotka uudistivat koko genreä. Kirjoissa kyōka-runouden koomiset säkeet yhdistyivät Utamaron kuvituksiin. Aiemmin kyōka-kirjat olivat olleet yksivärisiä ja pienikokoisia. Utamaron kuvittamat teokset olivat suurikokoisia moniväripainoksia. Kirjat olivat tärkeitä Utamaron kehityksen kannalta, sillä hän pääsi kokeilemaan nishiki-e-monivärikuvien suunnittelua. Kirjojen kuvat kukista ja linnuista (kachō-e) toivat puupiirroksiin uudenlaista realismia. Samaan aikaan Utamaro suunnitteli ensimmäiset bijinga-kuvansa, joissa näkyi hänen oma tyylinsä. Aiemmissa kuvissa oli näkynyt vahvana ajan hallitsevan bijinga-suunnittelijan Torii Kiyonagan (1752–1815) vaikutus.Kobayashi 1982 s. 38–39 Vuonna 1788 Utamaro julkaisi myös tunnetuimman eroottisen työnsä, shunga-albumin Tyynyn runo.
Kustantaja Tsutayasta ja hänen löydöstään Utamarosta tuli puupiirrosten uusia tähtiä. Vuosien 1787–1793 Kansei-uudistusten yritykset sensuroida kustannustoimintaa osuivat kuitenkin työpariin erittäin raskaasti. Tsutayan julkaisemia lyhyitä satiirisia novelleja (sharebon) kirjoittanut kyōka-runoilija Santō Kyōden tuomittiin 50 päivän vankeuteen. Tsutayaa rangaistiin takavarikoimalla puolet hänen omaisuudestaan.Kobayashi 1982 s. 38–40
Bijinga, uran huippukausi ja Tsutayan kuolema (1791–1797) Tsutaya ja Utamaro onnistuivat löytämään yhteiselle työlleen kuitenkin uuden väylän. Vuosista 1790–1791 lähtien Utamaro ryhtyi suunnittelemaan pelkästään bijinga-puupiirroksia. Hän uudisti genreä tuomalla siihen kokonaan uuden lähikuvakoon ōkubi-e (kirjaimellisesti ’suuren pään muotokuva’). Utamarosta tuli bijingan tunnustetuin mestari ja näkyvä hahmo myös Edon taide- ja kirjallisuuspiireissä.
Utamaro kokeili erilaisia painotekniikoita ja suunnitteli lyhyen ajanjakson aikana suuren määrän puupiirroksia. Todennäköisesti nopean julkaisutahdin mahdollisti kiinteä suhde kustantaja Tsutayaan. Utamaro suunnitteli 1790-luvulla tunnetuimmat ja arvostetuimmat kuvasarjansa.Munsterberg 1982 s. 88-89 Hän oli nyt uransa huipulla. Utamaro alkoi käyttää töidensä signeraamiseen sinettiä, jossa luki vapaasti suomennettuna ’näillä töillä perustan oman taloni’. Myös Tsutaya toipui Kansei-uudistusten rangaistuksista.Kobayashi 1982 s. 41–43 Kun luotettu kustantaja Tsutaya kuoli vuonna 1797, isku oli Utamarolle vaikea.
pienoiskuva|Yksi Utamaron rangaistukseen johtaneista Hideyoshi-kuvista. Taikō gosai Rakutō yūkan no zu (’Taikō ja hänen viisi vaimoaan retkellä Kiotosta itään’), n. 1802–04, 37 × 76,4 cm. Museum of Fine Arts Boston, Boston.
Hideyoshin tapaus ja uran päätös (1798–1806) pienois|vasen|Kitagawa Utamaro, Ase o fuku onna (’Nainen pyyhkii hikeä’), 1798, puupiirros. Kongressin kirjasto, Washington (DC). Tsutayan kuoleman jälkeen Utamaro työskenteli lähes 60 eri kustantajan kanssa, mutta hänen työnsä laatu ei enää palannut huippuvuosien tasolle. Vuonna 1804 Utamaro joutui koko Edo-kauden tunnetuimman sensuuritapauksen uhriksi. Hän suunnitteli sarjan painokuvia, joissa esiintyivät 1500-luvun hallitsijan Toyotomi Hideyoshin vaimo ja rakastajattaret. Shōgunaatti oli erityisen huolestunut valtarakennetta ja sosiaalista järjestystä uhkaavista julkisista teoista ja teoksista. Tässä ajattelussa myös aiempien hallitsijoiden loukkaaminen oli vaarallista. Utamaro ei ollut peitellyt kohdettaan, vaan oli nimennyt Hideyoshin naiset kuviinsa heidän oikeilla nimillään.Pollack 2010 s. 31 Hänet tuomittiin kunnianloukkauksesta viettämään kolme päivää vankeudessa ja 50 päivää käsiraudoissa. Vaikka Utamaro jatkoi kuvien suunnittelua, hän ei koskaan päässyt yli rangaistuksen aiheuttamasta järkytyksestä.Kobayashi 1982 s. 43
Utamaro kuoli vuonna 1806 53 vuoden ikäisenä. Hänet haudattiin Senkō-jin temppeliin Asakusassa. Sittemmin temppeli hautoineen on siirretty Setagayan alueelle.
Tyyli ja genret Utamarolta tunnetaan yli 2 000 puupiirrosta, yli 120 bijinga-kuvasarjaa, lähes sata kuvitettua ehon-kuvakirjaa ja noin 30 maalausta. Utamaro suunnitteli puupiirroksia lähes kaikissa vakiintuneissa puupiirrosgenreissä, esimerkiksi soturikuvia tunnetuista historiallisista hahmoista (musha-e) ja kuvia kabuki-näyttelijöistä (yakusha-e). Hänen tunnetuimmat ja arvostetuimmat työnsä ovat kuitenkin kuvia kauniista naisista (bijinga), eroottisia kuvia (shunga) ja luontokuvia esimerkiksi linnuista, kukista ja hyönteisistä (kachō-e).
pienoiskuva|Uwaki no sō (’Keimailija’) sarjasta Fujin sōgaku juttai (’Kymmenen fysionomista naistyyppiä’), n. 1792. Kuvaa pidetään yhtenä varhaisimmista bijin-ōkubi-e-painokuvista. |vasen
Bijinga Utamaro tunnetaan erityisesti naisten kuvaajana. Juuri Utamaron töiden vuoksi joskus ukiyo-e-puupiirrosten huippukaudeksikin kutsuttu ajanjakso 1780–1800 tunnetaan varsinkin naiskuvistaan. Bijingan aihe olivat Edon laillistetun Yoshiwaran ilotalokorttelin prostituoidut ja viihdyttäjät. Tokugawa-shōgunaatin hallintokaupunki Edo oli tunnettu viihteen, muodin ja kevytmielisten nautintojen kaupunkina. Kuvattu maailma oli kaukana aikansa keskivertojapanilaisen elämänpiiristä ja arkielämästä. Tästä tuli myös koko tyylisuunnan nimi ukiyo-e, ’kelluvan maailman kuvat’.Fahr-Becker & Murray 1997 s. 521–527
Utamaron kuvissa esiintyivät usein nimetyt prostituoidut Yoshiwaran ilotaloista.Munsterberg 1982 s. 89 Yoshiwara oli Utamarolle tuttu, sillä hän asui uransa alkuaikoina Tsutayan talossa alueen pääportin läheisyydessä. Talossa oli myös puupiirroskauppa, jossa myytiin Tsutayan kustantamia Yoshiwara saiken -opaskirjoja Yoshiwaran vieraille. Kauppa jatkoi toimintaansa, vaikka Tsutaya muuttikin myöhemmin lähemmäksi Edon keskustaa.Uhlenbeck 2005 s. 115
Bijinga-kuvien naiset olivat usein nuoria korkealuokkaisia prostituoituja tai viihdyttäjiä, jotka olivat ilotalojen tavallisille asiakkaille tavoittamattomissa olevia elokuvatähtien kaltaisia unelmia.Marks 2010 s. 27–28 Todellisuus kuvien takana oli kuitenkin raadollisempi. Monet naisista olivat ihmiskaupan uhreja. Heidät oli jaettu eri kategorioihin arvostuksen mukaan ja halutuimpienkin aika huomion kohteena oli ohimenevä.Fahr-Becker & Murray 1999 s. 528 Utamaro kuvasi painokuvissaan kuitenkin kaikkien sosiaaliluokkien naisia, eivätkä kaikki hänen kuviensa naiset olleet prostituoituja tai Yoshiwarasta. Utamaron aihe olivat naiset ja heidän kauneutensa riippumatta yhteiskuntaluokasta, iästä tai ammatista.Kobayashi 1982 s. 33
Utamaron vanhaisissa bijinga-töissä näkyvät vaikutteet Torii Kiyonagalta (1752–1815) ja Kitao Masanobulta (1761–1816). Noin vuodesta 1791 alkaen hän uudisti bijinga-genreä. Useimmat ukiyo-e-kuvittajat olivat esittäneet naiset kokokuvissa, usein ryhmissä. Kuvat keskittyivät tyyliin, uusimpaan kimonomuotiin ja kankaiden painokuvioihin. Utamaro ryhtyi suunnittelemaan yksittäisten naisten kuvia, jotka oli rajattu tiukasti lähikuviin. Tyyliä kutsuttiin nimellä ōkubi-e, kirjaimellisesti ’suuren pään muotokuva’.Harris 2010 s. 115–116 Pääosassa olivat naisten kasvonilmeet ja persoonallisuus. Utamaro otti kuviinsa vaikutteita Katsukawa-koulukunnan kabuki-näyttelijöitä kuvanneista ōkubi-e-kuvista.Kobayashi 1982 s. 40–43
Utamaro kuvasi bijinga-kuvissaan muiden 1700-luvun lopun puupiirrosten tavoin idealisoitua naiskauneutta. Kuvat esittivät usein nuoria, pitkiä ja hoikkia naisia, joilla oli pikimustat hiukset ja virheettömät piirteet. Kasvot kuvattiin lähes aina profiilissa tai puoliprofiilissa, koska niitä oli käytössä olleella painotekniikalla vaikeaa esittää edestä. Emotionaaliset muutokset tai persoonallisuus on esitetty hyvin pienillä vihjeenomaisilla nyansseilla. Utamaron tunnetuimpien painokuvien väriskaala on hillitty. Kuvia hallitsevat pehmeät teenruskeat, vaaleanharmaat ja malvan sävyt.Bell 1982 s. 8 Kansei-uudistuksissa värien lukumäärää ja piirroksen tarkkuutta oli rajoitettu, mutta Utamaro onnistui suunnittelemaan suppeallakin värivalikoimalla selkeäpiirteisiä ja taiteellisesti korkeatasoisia kuvia.
Shunga