Elisabet I (7. syyskuuta 1533 Greenwichin palatsi, Greenwich, Englannin kuningaskunta – 24. maaliskuuta 1603 Richmondin palatsi, Surrey, Lontoo) oli Englannin ja Irlannin kuningatar vuosina 1558–1603. Elisabet I oli viides ja viimeinen Tudorin suvun monarkki.
Hänen valtakautensa ajoittui katolisuuden ja protestanttisuuden välisten kamppailujen aikaan. Elisabet I on yksi Englannin menestyksekkäimmistä monarkeista, jonka valtakaudella Englanti nousi eurooppalaiseksi suurvallaksi sekä politiikan, talouden että kulttuurin saralla.
Elisabet oli kuningas Henrik VIII:n ja tämän toisen puolison, kuningatar Anna Boleynin tytär. Elisabet tuli kuningattareksi 17. marraskuuta 1558 sisarpuolensa Maria I:n kuoltua. Elisabet kuoli 24. maaliskuuta 1603 ja seuraajaksi nousi Skotlannin Jaakko VI nimellä Jaakko I. Elisabet ei saanut lapsia eikä avioitunut; osin tästä syystä hänestä käytetään nimitystä neitsytkuningatar.
Elisabet I oli pisimpään hallinnut Tudorin suvun monarkki. Yli 44 vuotta kestäneen valtakauden aikana Elisabet maltillisesti vakiinnutti Englantia protestanttiseksi maaksi. Vuonna 1570 paavi Pius V julisti Elisabetin kerettiläiseksi eli ekskommunikaatioon, mitä seurasi lukuisia epäonnistuneita salamurhayrityksiä. Myös sotapolitiikassa Elisabet toimi maltillisesti, eikä valtakaudella käyty suuria sotia. Julistamattoman Anglo-Espanja -sodan (1585–1604) suurimmassa taistelussa Englanti voitti Espanjan niin kutsutun Voittamattoman armadan. Edeltäviin ja seuraaviin valtakausiin verrattuna Elisabetin valtakausi oli sisäisen rauhan aikaa. Englanti ei juurikaan kärsinyt sodista kotisaarellaan tai Euroopan mantereella vaan suurimmat taistelut käytiin Amerikoissa ja merillä. Englannin talous hyötyi kehittyvästä transatlanttisesta, varsinkin orjakaupasta.
Vuonna 2008 brittiläiseltä ullakolta löydettiin maalaus, joka esittää nuorta Elisabetia. Arvioiden mukaan hän olisi ollut kuningatar vain vuoden maalauksen valmistuessa. Taulu on harvinainen, ja sen alta paljastui aikaisempi versio maalauksesta, joka todennäköisesti ei ole miellyttänyt taiteilijaa tai kuningatarta itseään. Päällimmäiseen versioon Elisabetille oli lisätty muun muassa Raamattu.
Suku, nuoruus ja koulutus
Prinsessa Elizabethin isä Henrik VIII oli odottanut saavansa kauan kaivatun miespuolisen kruununperijän. Hänen toiveensa ei toteutunut, sillä hänen toinen puolisonsa kuningatar Anne Boleyn synnytti tytön, ja prinssin syntymää juhlistavat turnajaiset ja kulkueet peruttiin.
Elizabeth nimettiin isoäitinsä Elizabeth Yorkin mukaan.Somerset, s. 4. Elämänsä ensimmäiset kolme kuukautta Elizabeth eli Greenwichin palatsissa äitinsä kanssa, minkä jälkeen hän sai oman taloutensa Hatfield Housen Old Palaceen Hertfordshiressä. Palveluskuntaan kuului myös hänen sisarpuolensa Mary, jolta oli viety kuninkaalliset arvonimet ja joka tunnettiin nyt virallisesti äpäränä, koska hänen äitinsä Katariina Aragonialaisen avioliitto Henrik VIII:n kanssa oli mitätöity.Somerset, s. 7.
Elizabethin ollessa alle 3-vuotias Henrik VIII määräsi Anne Boleynin mestattavaksi 19. toukokuuta 1536 aviorikoksesta ja petoksesta syytettynä. Samalla parlamentti julisti avioliiton mitättömäksi alusta alkaen ja Elizabethista tuli täten avioton lapsi eli äpärä. Runsas viikko myöhemmin Henrik VIII avioitui kolmannen puolisonsa Jane Seymourin kanssa. Neljä kuukautta aiemmin oli kuollut ensimmäinen puoliso Katariina Aragonialainen. Kuusivuotiaana Elizabethia ylistettiin yhtä vakavamieliseksi kuin aikuista. Jo kahdeksanvuotiaana vuonna 1541 hän oli vannonut Robert Dudleylle kuultuaan äitipuolensa, isänsä viidennen vaimon Catherine Howardin teloituksesta: "En koskaan mene naimisiin."
thumb|left|235px|Prinsessa Elizabeth 13-vuotiaana, n. 1546. Maalauksessa on esillä peräti kaksi kirjaa, jotka saattavat viitata hänen kiinnostukseensa oppineisuuteen. Hän oli ainoa aikuiseksi elänyt Henrik VIII:n lapsi tämän avioliitosta Anne Boleynin kanssa. Prinsessa Elizabeth kasvatettiin protestantiksi ja hänellä oli hyvä koulutus. Hän osasi puhua ja kirjoittaa kuutta kieltä: englantia, latinaa, kreikkaa (mikä oli tytöille harvinaista), ranskaa, italiaa ja espanjaa.
Useiden tunnettujen opettajien johdolla, joista tunnetuin on cambridgeläinen humanisti Roger Ascham, prinsessa Elizabeth sai tiukan koulutuksen, joka normaalisti oli varattu miespuolisille perillisille. Se koostui opinnoista, jotka keskittyivät klassisiin kieliin, historiaan, retoriikkaan ja moraalifilosofiaan. ”Hänen mielensä ei ole naisellisen heikko”, Ascham kirjoitti aikansa tiedostamattomalla seksismillä, ”hänen sinnikkyytensä on verrattavissa miehen muistiin, ja hänen muistinsa säilyttää pitkään sen, minkä se nopeasti omaksuu.”
Kreikan ja latinan lisäksi hän oppi sujuvasti puhumaan sujuvasti ranskaa ja italiaa, joista hän itse oli ylpeä ja jotka myöhempinä vuosina palvelivat häntä hyvin diplomatian harjoittamisessa. Renessanssin maallisen oppineisuuden kyllästämä nopeaälyinen ja älyllisesti vakava prinsessa opiskeli myös teologiaa ja omaksui englantilaisen protestantismin periaatteet sen muodostumiskaudella. Hänen yhteytensä uskonpuhdistukseen on kriittisen tärkeä, sillä se muovasi kansakunnan tulevaa suuntaa, mutta se ei näytä olleen henkilökohtainen intohimo: tarkkailijat panivat merkille nuoren prinsessan kiinnostuksen enemmän kieliin kuin uskonnollisiin dogmeihin.
Nuoruudessaan prinsessa Elizabeth vieraili hovissa vain seremoniallisissa tilaisuuksissa ja hänet tunnustettiin kolmanneksi kruununperimysjärjestyksesä. Hän piti yhteyttä nuorempaan velipuoleensa Edwardiin latinaksi kirjoitetuilla kirjeillä täytettyään 10-vuotta ja vietti muutenkin aikaa tämän kanssa. Heitä yhdisti protestanttinen usko. Vuonna 1543 Elizabeth palautettiin sisarpuolensa kanssa kruununperimysjärjestykseen Edwardin jälkeen. Vuonna 1546 Elizabeth palasi hoviin opiskelemaan uuden äitipuolensa, kuninkaan kuudennen vaimon Catherine Parrin valvonnassa.Somerset, s. 1634.
Henrik VIII kuoli 28. tammikuuta 1547, ja valtaistuimelle nousi hänen poikansa Edvard VI. Elizabeth lähetettiin isänsä kuoleman jälkeen asumaan holhoojansa Catherine Parrin luokse Chelsea Manoriin. Catherine avioitui pian amiraali, Sudeleyn paroni Thomas Seymourin kanssa. Seymourin käytös 14-vuotiasta Elizabethia kohtaan oli kaikkea muuta kuin isällistä ja aiheutti ikäviä huhupuheita varsinkin talon palveluskunnan keskuudessa. Raskaana oleva Catherine lähetti Elizabethin pois taloudestaan toukokuussa 1548. Vaimonsa kuoltua syyskuussa 1548 Thomas Seymour jatkoi Elizabethin ahdistelua tavoitteenaan mennä naimisiin tämän kanssa. Asia tutkittiin ja palveluskuntaa sekä Elizabethiä kuulusteltiin, Tämä juonittelu vallan anastamiseen mahdollisen avioliiton kautta johti Thomas Seymourin vangitsemiseen tammikuussa ja teloittamiseen maaliskuussa 1549.
Velipuoli Edvard VI kuoli 15-vuotiaana ja lapsettomana 8. heinäkuuta 1553Somerset, s. 37, ja valtaan nousi Elizabethin sisarpuoli Maria I, joka aloitti maan uudelleenkatolilaistamisen. Maria suhtautui lyhyen valtakautensa aikana sisarpuoleensa epäluuloisesti. Viisaasti prinsessa Elizabeth antoi ymmärtää jättäneensä reformaation eli uskonpuhdistuksen. Maria suunnitteli avioituvansa Espanjan kruununprinssi, infante Felipen kanssa, mitä englantilaiset vastustivat kiivaasti. Vastustus johti 25. tammikuuta 1554 Thomas Wyattin johtamaan kapinaan, johon kuningatar epäili Elizabethin sekaantuneen. Prinsessa Elizabeth vangittiin 18. maaliskuuta Lontoon Toweriin, josta hänet vapautettiin vuoden kestäneeseen kotiarestiin Woodstockin palatsissa Oxfordshiressä toukokuussa 1554 ja hän vältti vaivoin äitinsä Anne Boleyn kohtalon.
Maria I vihittiin Espanjan kruununprinssi Filipin kanssa 26. heinäkuuta 1554.Somerset, s. 37–55. Maria, joka luuli olevansa raskaana ja pelkäsi kuolevansa lapsivuoteeseen eli synnytyksen jälkeiseen infektioon, valitsi kuitenkin lopulta Elizabethin seuraajakseen seuraavaksi lähimmän sukulaisensa Skotlannin kuningatar Maria Stuartin ohi, koska prinsessa Elizabeth teeskenteli kääntyneensä katolisuuteen sekä vakuutteli lojaalisuuttaan ja viattomuuttaan moneen otteeseen. Maria yritti myös vuonna 1555 naittaa jo 22-vuotiaan sisarpuolensa vakaasti katolilaiselle Savoijin herttualle, josta kuullessaan aina tyyni ja hillitty prinsessa Elizabeth purskahti itkuun ja vakuutti ettei halua mitään aviomiestä itselleen.
Kuningatar pienoiskuva|Elisabet I kruunajaisasussaan Viitassa näkyvät Tudor-suvun ruusukuvio ja vuorissa kärpännahka, jota hän käytti myöhemmin tarkoituksella viittaamaan neitsyt Mariaan. Kopio kadonneesta alkuperäismaalauksesta vuodelta 1600
Maria I kuoli 42-vuotiaana 17. marraskuuta 1558 Westminsterin palatsissa. Puolenpäivän aikaan Elisabet julistettiin Englannin kuningattareksi. Elisabet sai tiedon uudesta asemastaan lukiessaan kirjaa asuinpaikkansa Hatfield Housen Old Palacen puistossa Hertfordshiressä. Kun neuvoston jäsenet polvistuivat hänen eteensä, Elisabet vajosi tunnekuohussa polvilleen ja ilmoitti latinaksi tapahtuneen olevan "Herran työtä".Weir, s. 1.
Elisabet I nousi valtaistuimelle kellojen soiton, kokkotulien, isänmaallisten mielenilmausten ja muiden julkisen riemun tunnusmerkkien keskellä. Hänen saapumisensa tuhannen ratsukon saattamana 14. tammikuuta 1559 Lontooseen ja sitä seurannut suuri kruunajaissaattue olivat poliittisen vaikuttamisen mestariteoksia. Kulkueita oli kaikkiaan neljä: vesitse kuninkaallisella proomulla Whitehallin palatsista Toweriin, Towerista Westminsterin palatsiin, kruunajaiskulkue Westminsterin palatsista kruunajaiskirkko Westminster Abbeyyn ja kirkosta kruunajaispitoihin Westminster Halliin.
Reitin varrelle Lontoon Towerista Lontoon Cityn lävitse Westminsterin palatsiin kaupunki oli rakentanut yksitoista riemukaarta ja sarjan tableaux vivant -esityksiä eli "näytelmiä", joilla jokaisella oli teema, jossa oli poliittisia ja uskonnollisia allegorioita. Kaikki reitin varrella olevat talot oli koristeltu, mutaisia katuja oli paranneltu hiekalla ja soralla sekä yleisöä hillitsemään oli pystytetty puuaitoja. Kuningatarta kannettiin valkoisella, kultakoristeisella kankaalla peitetyllä ja vaaleanpunaisella satiinilla vuoratussa kantotuolissa. Sitä kantoi kaksi muulia, joita saattoi kummallakin puolella rivi helakanpunaisiin viittoihin pukeutuneita jalkamiehiä ja toinen rivi hilpareita kantavia aatelismiehiä. Elisabetilla oli yllään kultakankainen viitta, hänen hiuksensa olivat hajallaan hartioilla ja hänellä oli päässään kultainen päävanne. pienoiskuva|Elisabet I:n kruunajaiskulkue 15. tammikuuta 1559 Kruunajaispäivänsä 15. tammikuuta 1559 Elisabet oli valinnut astrologinsa John Deen neuvosta. Edvard I:n valtaistuin oli nostettu 25 askelmaa korkealle korokkeelle. Kuningatar esiteltiin seurakunnalle ja näiltä kysyttiin hyväksyvätkö he hänet hallitsijakseen. Seurakunta huusi yhteen ääneen: "Kyllä!" urkujen, huilujen, trumpettien, rumpujen ja kirkonkellojen korviahuumaavan metelin säestämänä. Hänet kruunasi ja voiteli kuningattareksi Westminster Abbeyssa Carlislen katolinen piispa Owen Oglethorpe, koska tätä korkeampiarvoiset piispat olivat joko kuolleet tai sairastuneet samaan influenssaan, johon Maria I:kin oli kuollut tai kieltäytyivät uskonnollisten erimielisyyksien vuoksi. Messu pidettiin viimeisen kerran katolisen liturgian mukaisesti. Kuusi tuntia kestänyt kruunajaisateria järjestettiin 200 vieraalle Westminster Hallissa. Seuraavaksi päiväksi suunnitellut turnajaiset jouduttiin peruuttamaan, koska kuningatar tunsi olonsa liian väsyneeksi.
Heti valtaistuimelle noustuaan 25-vuotias Elisabet I alkoi nimetä hallintoaan ja rajoitti valtaneuvoston kokoa. Neuvonantajikseen hän nimitti William Cecilin, Nicholas Baconin, Francis Walsinghamin ja Nicholas Throckmortonin. Näistä merkittävin oli William Cecil, myöhempi lordi Burghley, joka oli tuntenut Elisabetin teini-iästä saakka. Hänet Elisabet nimitti pääministerikseen valtaannousunsa aamuna ja Cecil palveli häntä ensin tässä tehtävässä ja vuoden 1571 jälkeen lordirahastonhoitajana 40 vuoden ajan.