thumb|”Suomalaisen sisun monumentti” tunturin huipulla Hetta–Pallas-vaellusreitin varrella, syksyllä 2010 Sisu on sitkeää, hellittämätöntä tahdonvoimaa, sinnikkyyttä, lannistumattomuutta. Sisun käsite on osa suomalaista kansallisidentiteettiä. Sisu kehittyi käsitteeksi 1800-luvun jälkipuoliskolla, ja myös suomalainen sisu -käsite oli käytössä ainakin jo 1890-luvulla.

Kirjassaan Eräelämän perinteitä (1944) Sakari Pälsi liittää sisun suomalaisten parituhatvuotisen raivauskauden aikana kehittyneeseen luonnonvoimia uhmaavaan yritteliäisyyteen ja raatajaluonteeseen. Pälsin mukaan sisu voitaisiin määritellä ”voimaksi, jolla yritetään mahdottomia, mutta ei epätoivoisesti taistellen eikä sokeasti purren”. Sisu ei ole ”desperadomieltä” eivätkä sille ole ominaista ”hysteeriseen järkkymykseen” pohjautuvat tehokkaat äkki-iskut. ”Näistä epäterveistä energian tiivistymistä sisu eroaa elämänuskalluksensa ja voitontoivonsa puolesta", Pälsi kirjoitti. "Tiukassa paikassa sisu sanoo: mahdottomalta näyttää, mutta koetetaan kuitenkin. Ja sitten koetetaan – ja voitetaan.”

Käsitys, että suomalaiset ovat pitkälti luonnon­olojen vuoksi sisukkaampia kuin useimmat muut kansat, tuli laajalti tunnetuksi 1900-luvun alku­vuosi­kymmeninä, mihin vaikutti erityisesti suomalaisten kestävyys­­juoksijoiden suuri menestys olympialaisissa ja muissa kansainvälisissä urheilu­kilpailuissa.Iso tietosanakirja, 12. osa (Siemen-Suomyrtti), art. Sisu, Otava 1937 Entistäkin tunnetummaksi käsite suomalainen sisu tuli sittemmin talvisodan aikana. Ulkomaalaiset kirjeenvaihtajat ja toimittajat selittivät, että sana sisu kuvasi parhaiten Suomea. Yhdysvaltalainen New York Times -lehti kirjoitti sisusta: "sisu-sana oli ihmeellisin heidän sanoistaan."Hudson Strode,"SISU", A Word That Explains Finland, The New York Times 14.1 1940

Sisu-sanalla on jo vanhan kirjasuomen ajan kirjallisuudessa kielteisiä, neutraaleja ja myönteisiä merkityksiä.Helminen, Tanja: Sanan sisu merkityksen muuttuminen vanhan kirjasuomen ajan kirjallisuudessa ja varhaisen nationalismin valossa. AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen Aikakauslehti (2020), 17(2), 6–21. https://doi.org/10.30665/av.90015 Myös vanhojen sanakirjojen sisu-sanalle antamat määritelmät sisältävät kielteisten merkitysten ohella neutraaleja ja myönteisiä merkityksiä, joita on aiemmin tunnettu huonosti.Helminen, Tanja: Sanakirjojen sisu: sävyjä, merkityseroja ja ristiriitaisuuksia SANANJALKA - Suomen Kielen Seuran vuosikirja (2021), 63(63), 284–293. https://doi.org/10.30673/sja.109109 ”Paha sisu” viittaa kiivaaseen, pahaan luonteenlaatuun. Sisua voidaan mitata itseraportointiin perustuvalla sisukyselyllä. Sisukyselyllä mitatun sisun on psykologisessa tutkimuksessa havaittu olevan yhteydessä esimerkiksi hyvinvointiin ja stressiin. Sisukyselyssä sisu koostuu hyödyllisestä ja haitallisesta sisusta, jotka ovat suhteellisen riippumattomia toisistaan..

Lähteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Helminen, Tanja (2024): Pää- ja sivurooleissa sisu - sisu ja sisudiskurssi Suomen kirjallisuudessa ja suomalaisuutta koskevassa keskustelussa. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-5122-9 Helminen, Tanja (2022): Sisu suomalaisen urheilun ilmiönä Helminen, Tanja (2021): Tuttu, tuntematon sisu suomalaisuuden rakentajana Helminen, Tanja (2019): Suomalaisen sisun jäljillä

Luokka:Suomalaiset perinteet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit