Yökaktukset (Selenicereus) on kaktuskasvien suku. Se on läheistä sukua samaan alatribukseen kuuluville metsäkaktuksille (Hylocereus). Uusimman taksonomian mukaan suvut kuuluu yhdistää ja tällöin yhdistetyn suvun tieteellisenä nimenä säilyy Selenicereus mutta suomenkielinen nimi on metsäkaktukset.Suomen Lajitietokeskus: Metsäkaktukset – Selenicereus Viitattu 1.12.2020.
Suvun lajeja esiintyy luontaisesti Keski-Amerikassa, Länsi-Intiassa sekä pohjoisessa Etelä-Amerikassa. Yökaktuksille on annettu tieteellinen nimi Selenicereus antiikinkreikkalaisen kuun jumalattaren Selenen mukaan johtuen suvun lajien tavasta kukkia yöllä.
Huonekasvina kasvatetaan tavallisimmin yönkuningatarta (Selenicereus grandiflorus), jonka kukat ovat kermanvalkoisia ja vaniljantuoksuisia. Kasvupaikan tulisi olla lämmin ja valoisa .
Tuntomerkit Yökaktukset kiipeilevät pitkin puiden runkoja ja kasvattavat ilmajuuria. Lehtien areolit voivat olla joko piikittömät tai piikikkäät. Yökaktuksien kukat ovat kooltaan suuria lajista riippuen 12–38 cm pitkiä. Kukat aukeavat yöllä ja kestävät vain yhden päivän. Niitä pölyttävät yöllä lentävät perhoset ja harvemmin lepakot.
Yökaktukset ovat riippuvavartisia tai kiipeileviä päällyskasveja (epifyyttejä ja litofyyttejä). Niillä on paljon ilmajuuria. Varret ovat ohuita, jopa yli viisi metriä pitkiä, ja niissä on 2–12 uurretta tai siipipalletta. Areoleissa on lyhyttä karvoitusta ja hentoja, lyhyitä, harvoin neulamaisia piikkejä; joskus ne puuttuvat. Kukat ovat kookkaita, jopa 40 cm pitkiä ja 20 cm leveitä, suppilomaisia tai laakeita. Sisimmät kehälehdet ovat valkoisia, uloimmat keltaisia, vaaleanpunaisia tai ruskehtavia. Kukkapohjuksessa on suomuja ja karvoja, sukasia tai piikkejä. Hedelmä on pallomainen, mehevä, tavallisesti punainen ja piikkinen. Siemenet ovat munan tai munuaisen muotoisia ja kiiltävän mustia.Anderson 2001: 631.
Lajit Yökaktuksia tunnetaan 28–31 lajia. Selenicereus anthonyanus Selenicereus atropilosus Selenicereus boeckmannii Selenicereus brevispinus Selenicereus chontalensis Selenicereus chrysocardium Selenicereus coniflorus Selenicereus costaricensis – vahametsäkaktus Selenicereus donkelaari Selenicereus dorschianus Selenicereus escuintlensis – hoikkametsäkaktus Selenicereus extensus Selenicereus grandiflorus – yönkuningatar Selenicereus guatemalensis – liekkimetsäkaktus Selenicereus hamatus Selenicereus hondurensis Selenicereus inermis Selenicereus innesii Selenicereus macdonaldiae Selenicereus megalanthus – ananasmetsäkaktus Selenicereus minutiflorus Selenicereus monacanthus – antillienmetsäkaktus Selenicereus murrillii Selenicereus nelsonii Selenicereus ocamponis – meksikonmetsäkaktus Selenicereus plumieri Selenicereus pteranthus – yönprinsessa Selenicereus purpusii Selenicereus rubineus Selenicereus setaceus Selenicereus spinulosus Selenicereus stenopterus Selenicereus testudo Selenicereus tonduzii Selenicereus triangularis – maljametsäkaktus Selenicereus tricae Selenicereus undatus – tarhametsäkaktus Selenicereus urbanianus Selenicereus vagans Selenicereus validus Selenicereus wercklei Selenicereus wittii
Lähteet Anderson, E. F. 2001: The Cactus Family. – Timber Press. Portland, Oregon. . Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Selenicereus – yökaktukset.
Viitteet
Aiheesta muualla United States Department of Agriculture (USDA): Selenicereus
Luokka:Kaktuskasvit