Castlevania () on japanilaisen Konami-yhtiön pelisarja. Sarjan peleistä suurin osa suurin osa on kaksiulotteisia toimintaseikkailuja, joissa on tasohyppelyelementtejä. Sarjan sisältö keskittyy pääosin taisteluun vampyyreja, epäkuolleita, ihmissusia ja muita pahuuden voimia vastaan. Viholliset usein perustuvat tunnettuihin klassisiin kauhuelokuvien tai -kirjojen hahmoihin. Vaikka sarja on tyyliltään varsin suoraviivainen ja toimintapainotteinen, siinä on vuosien varrella esiintynyt myös roolipeliominaisuuksia. Tästä menestynein esimerkki lienee vuonna 1997 julkaistu Symphony of the Night.
Pelisarja aloitti virallisesti vuonna 1986, jolloin 8-bittiselle Famicom Disk System -laitteelle julkaistiin peli Akumajō Dracula (, ”Paholaislinna Dracula”). Japanissa suurin osa sarjan peleistä on julkaistu Akumajō Dracula -nimen alla, mutta nimi ei ole pysynyt vakiona koko sarjan ajan. Joissakin Japanin julkaisuissa on käytetty myös nimiä Vampire Killer ja Castlevania.
Sarjan tarina ja hahmot
Sarjan perustarina ulottuu lähes tuhannen vuoden ajanjaksolle ja koostuu taistelusta vampyyrien valtiaan, Draculan, ja Belmont-perheen välillä. Alkuperäisen idean mukaan Draculan voima vahvistuu kerran vuosisadassa sellaisiin mittasuhteisiin, että hän nousee tuonpuoleisesta valloittakseen – ja siten myös kenties tuhotakseen – maailman.”Every one hundred years the forces of good mysteriously start to weaken. Thus, the power of Dracula starts to revive itself. His power Grows stronger and stronger every one hundred years. (Super Castlevania IV)” Tässä kohtaa kuvaan astuu tavallisesti Belmont, joka lähtee salaperäisten, suvussaan kulkevien voimiensa kera haastamaan Draculan pimeyden armeijan ja lopulta Draculan itsensä mahdin.”Dracula has revived many times, however, his sinister actions have been connsistently thwarted by the Belmont family. (Super Castlevania IV)”
Vaikka tarinan pääpaino on Draculan ja Belmontien vastakkainasettelussa, kaikissa pelissä Dracula ei suoranaisesti esiinny omassa persoonassaan eikä hänen tuhoamistaan tavoitteleva päähenkilö ole aina Belmont.
On huomattavaa, että vuonna 2010 julkaistu Castlevania: Lords of Shadow ja sen jatko-osat toimivat niin sanottuna ”reboottina” koko pelisarjan tarinalle, eli se on aloittanut täysin uuden tarinan, joka ei ole yhteydessä aiempiin Castlevania-peleihin.
Dracula Dracula tunnetaan monilla eri titteleillä, kuten vampyyrien kuningas ja pimeyden valtias. Dracula on usein nähty kaiken pahuuden henkilöitymänä, joissakin peleissä tosin hänessä on myös ilmentynyt inhimillisiäkin piirteitä. Hahmo perustuu löyhästi kirjailija Bram Stokerin teoksessa Dracula esiintyneeseen samannimiseen hahmoon.
Draculan ja hänen voimiensa symboli on Castlevania (käytetty myös nimeä Dracula's Castle, ), monien hirviöiden asuttama Draculan linna, joka syntyy aina uudelleen samaan aikaan kuin itse Draculakin. Sarjan kaikissa peleissä esitetyt tapahtumat sijoittuvat joko kokonaan tai osaksi Draculan linnaan. Jostain syystä Dracula ei yleensä joko kykene tai tahdo poistua linnastaan, vaikka sitten paetakseen. Aluksi linna oletettiin tavalliseksi rakennukseksi, mutta Draculan tavoin se muuttaa olomuotoaan ja omaa valtavia voimia (tämän vahvisti todeksi Alucard Castlevania: Symphony of the Nightissa). Se on enemmänkin erillinen olento (joka kuitenkin toimii isäntänsä tahdon mukaan) ja siten yliluonnollinen.Alucard: ”This castle is a creature of Chaos. It may take many incarnations. (Castlevania: Symphony of the Night)” Huomattavaa on kuitenkin, että Draculan tuhouduttua tuhoutuu myös linna, joten sen olemus lienee sidottu Draculaan (tai siihen, joka hallitsee Draculan voimat).
Peleissä on usein mainittu, että Draculan olemassaolon mahdollistaa jokaisen ihmisen sydämessä asuva pimeys, joka kutsuu Draculan ilmestymään aina uudelleen. Muun muassa pelissä Symphony of the Night Dracula mainitsee, että hän ei ole jälleen herännyt henkiin omasta tahdostaan, vaan siksi että jotkut ihmiset nimenomaan halusivat sen tapahtuvan.Dracula: ”It was not by my hand that I am once again given flesh. I was called here by humans, who wish to pay me tribute. (Castlevania: Symphony of the Night)” Peleissä onkin nähty jonkin verran Draculaa fanaattisesti kannattavia ihmisiä, jotka ovat jopa olleet valmiita uhraamaan oman henkensä, jotta heidän mestarinsa voisi nousta jälleen voimiinsa.Barlowe: ”...I will give my life to undo the seal, Master. Return to us, Lord Dracula! (Castlevania: Order of Ecclesia)”
Castlevania: Lament of Innocence toimii esiosana koko pelisarjalle ja antaa myös viitteitä Draculan todellisesta alkuperästä, jota tähän asti on luultu Bram Stokerin luoman hahmon mukaiseksi. Peleissä on toki esitetty yhteneväisyyksiä Stokerin kirjaan, mutta suurin osa sarjan elementeistä (esimerkiksi Belmont-klaani) tekee selkeän eron populaarikulttuurin Draculan ja pelin välille.
Oletettavasti vielä heikkossakin tilassa (eli linnassaan) Dracula on kyennyt peleissä vaikuttaviin voimannäytöksiin, kuten tuhoisiin loitsuihin ja erityisesti muodonmuutoksiin. Hän kykenee esimerkiksi muuttumaan sudeksi, vesihöyryksi ja lepakoksi. Yleisesti Draculalla on ainakin kaksi muotoa: inhimillinen ja demoninen. Inhimillinen on yleensä aatelisen näköinen, ikääntynyt mies. Demoninen muoto taas on yleisesti kookas hirviö, jonka hyökkäykset ovat vahvempia kuin inhimillisen muodon.
Muodonmuutoksissaan Dracula on osoittanut myös oveluutta, kuten syntymällä uudelleen viattoman oloiseksi pikkupojaksi harhauttaakseen vastustajiaan. Vastaava tapaus löytyy Nintendo 64:lle ilmestyneissä Castlevania 64 ja Legacy of Darkness peleissä.Malus: ”…you have destroyed my servant. I did not expect such power. Enough! Now you face the dark lord himself.”
Reinhardt/Carrie: ”What? Not Dracula?! You…the dark lord? Oh no! (Castlevania (1999))”
Vuonna 1999 Draculan linna ilmestyi jälleen maailmaan, kuten monesti aiemmin. Tämä vuosi oli kuitenkin lopulta se, milloin Dracula tuhottiin vuosisatojen taisteluiden jälkeen lopullisesti. Tämä tapahtui siten, että Draculan linna suljettiin auringonpimennyksen sisälle. Näin Dracula eristettiin hänen voimistaan, mikä mahdollisti hänen lopullisen tuhonsa. Draculan tuhoamisesta oli vastuussa viimeisin tunnettu Belmont, Julius Belmont.”[--] [Julius Belmont] was the one that killed Dracula and sealed his castle in the eclipse back in 1999. (Castlevania: Aria of Sorrow)”
Belmont-klaani Belmontit ovat vampyyrinmetsästäjien klaani, joka toimii Draculan päävihollisena lähes koko pelisarjan ajan. Lukuisat eri Belmontit ovat surmanneet Draculan vuosisatojen aikana. Ensimmäinen pelaajille esitetty Belmont-klaaniin kuuluva protagonisti on Simon Belmont vuonna 1986 NES:ille julkaistussa Castlevaniassa.”AND THE HERO SIMON BELMONDO [BELMONT] (Castlevania (1986))”
Belmontien päätaisteluase on tavanomaisesta yliluonnollisten voimien vastaisesta arsenaalista jokseenkin poikkeava: ruoska. Kyseinen ruoska on ladattu vampyyrien vastaisella voimalla, ja se tunnetaankin englanniksi nimellä ”Vampire Killer” (Vampyyrintappaja). Ruoska toimii samalla aseena kaikkia pimeyden voimia vastaan. PlayStation 2 -konsolille julkaistu Lament of Innocence (Euroopassa ja Japanissa vain Castlevania) tarjosi selityksen ruoskalle ja sen voimien alkuperälle. Myöhemmät pelit ovat myös selventäneet, että vain Belmontin suvun täydet jäsenet voivat käyttää ruoskaa sen täysissä voimissa ilman ongelmia. Kaikille muille ruoskan käyttäminen on vaarallista, sillä ruoska alkaa imeä elinvoimaa sen käyttäjästä kohtalokkain seurauksin.
Morris-suku Morrisin perhe on toinen vampyyrinmetsästäjien suku, jotka ovat epäsuorasti sukua Belmonteille.
Tuntemattomasta syystä Belmont-klaani ei pystynyt käyttämään legendaarista Vampire Killer -ruoskaa enää 1800-luvun aikoihin. Oli tehty ennustus, että Draculan linna tulisi ilmestymään vuonna 1999, ja ennen sitä Belmontit eivät saa käyttää ruoskaa.Wind: ”Because the Belmonts cannot touch the whip now. It is predicted that Dracula will be revived in the year 1999. I've heard the Belmonts must not touch the Vampire Killer until then. (Castlevania: Portrait of Ruin)” Tästä syystä Belmontit luovuttivat ruoskan Morrisin suvulle. Kaiken kaikkiaan kolme eri Morrisin perheen sukupolvea taistelivat voitokkaasti Draculaa vastaan: Quincy, John ja Jonathan. Kuitenkin ruoskan käyttö on vaarallista Morriseille, koska he eivät ole suoraa sukua Belmonteille ja siksi ruoska imee isäntänsä elinvoimaa, jos sitä käytetään liian pitkään. Tämä koitui lopulta John Morrisin kuolemaksi.Eric Lecarde: ”For one who is not of the Belmont family, to use the true power of the Vampire Killer, they must give up a part of their own life. That's why my family acts as the power's key. So that it can only be used when truly necessary. John used the whip too much... (Castlevania: Portrait of Ruin)”
Morris-klaani on tarkoitettu luomaan yhteys Bram Stokerin Dracula-romaaniin, sillä pelin Castlevania: The New Generation päähahmona nähdään hahmo nimeltä John Morris, joka tarinan mukaan on Bram Stokerin Draculassa esiintyneen hahmon Quincy Morrisin poika. Morris-suvun esiintyminen sarjassa jatkui vielä pelissä Castlevania: Portrait of Ruin, jonka päähahmona taas on John Morrisin poika Jonathan.
Muita päähahmoja
Alucard on Draculan poika. Alucardin äiti on ihminen, joten hän on puolivampyyri. Alucardin äiti Lisa poltettiin roviolla, koska häntä syytettiin noidaksi. Tämä on yksi syistä miksi Dracula vihaa ihmisiä niin suuresti. Alucard teki ensiesiintymisensä pelissä Castlevania III: Dracula’s Curse, jossa hän taisteli Draculaa vastaan Trevor Belmontin rinnalla. Pelin jälkeen hän vaipui uneen 300 vuodeksi, ja palasi päähahmon roolissa pelissä Castlevania: Symphony of the Night. Tämän jälkeen Alucard esiintyi myös peleissä Aria of Sorrow ja Dawn of Sorrow, joissa hän esiintyy valeasussa aliaksella Genya Arikado.Julius Belmont: ”Arikado? Or should it be Alucard? (Castlevania: Dawn of Sorrow)”
Soma Cruz on päähahmo peleissä Aria of Sorrow ja Dawn of Sorrow. Soma on Draculan uudelleensyntymä, vaikka Dracula itse voitettiin lopullisesti vuonna 1999.”Dracula [was] sealed his castle in the eclipse back in 1999. (Castlevania: Aria of Sorrow)” Soma: ”Finally... I clearly understand... everything. I am... Dracula. (Castlevania: Aria of Sorrow)” Soma ei ole itsenään paha, mutta on perinyt Draculalta kyvyn hirviöiden sielujen hallitsemiseen.Arikado: ”Your soul and Dracula's magical powers are one and the same. (Castlevania: Aria of Sorrow)”
Shanoa on päähahmo pelissä Castlevania: Order of Ecclesia. Shanoa on nainen, joka oli jäsen järjestössä nimeltä Ecclesia. Kun Belmont-suku katosi 1800-luvun alussa, monia organisaatioita perustettiin vastustamaan Draculaa. Yksi näistä oli Ecclesia, joka oli keksinyt glyphit; taikamerkit, jotka sisältävät monenlaisia voimia. Dracula ilmestyi jälleen näihin aikoihin, ja Shanoan ansiosta hänet tuhottiin tänäkin kertana.
Nathan Graves on päähahmo pelissä Castlevania: Circle of the Moon, joka julkaistiin vuonna 2001 Game Boy Advancelle. Nathan on vampyyrintappaja Morris Baldwinin oppipoika ja tämän pojan Hughin ystävä. Vuonna 1830 he lähtevät yhdessä kohti Draculan palvelijan Camillan linnaa, jossa linnan emäntä on herättänyt Draculan henkiin. Vampyyrintappaja-ruoskan ja maagisten tarot-korttien avulla Nathan selvittää tiensä kukistaakseen sekä Camillan että Draculan. Circle of the Moonin tapahtumat poistettiin myöhemmin virallisen kaanonin (eli virallisen jatkumon) ulkopuolelle vuonna 2002 Koji Igarashin toimesta, johuten hänen tyytymättömyydestä peliin. Täten kronologiassa 1800-luvulle sijoittuvat pelin tapahtumat on korvattu Order of Ecclesian tapahtumilla.
Kehitys