Dwight David ”Ike” Eisenhower (14. lokakuuta 1890 Denison, Texas, Yhdysvallat – 28. maaliskuuta 1969 Washington D.C., Yhdysvallat) oli Yhdysvaltain 34. presidentti vuosina 1953–1961, liittoutuneiden Euroopan-joukkojen ylipäällikkö toisessa maailmansodassa 1942–1945 ja Naton joukkojen komentaja 1951–1952.
Presidenttinä hän aloitti kilpajuoksun avaruuteen perustamalla Nasan, laajensi sosiaaliturvaa, perusti Interstate Highway System -nimisen valtakunnallisen maantieverkoston, korosti ydinaseiden turvallisuuspoliittista merkitystä, hän tuki Yhdysvaltain rotuerottelun purkamista ja edisti mustien oikeuksia Syvässä etelässä. Eisenhower nimitti Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen merkittäviä ihmisoikeuksien puolesta taistelevia tuomareita, kuten Earl Warrenin ja John Marshall Harlan II:n.
Eisenhoweria on pidetty yhtenä arvostetuimmista Yhdysvaltain presidenteistä 1900-luvulta.
Lapsuus ja nuoruus, avioliitto ja lapset Eisenhower syntyi Denisonin kaupungissa Texasissa, mutta perhe muutti jo vuonna 1892 Abileneen, Kansasiin. Eisenhower valmistui paikallisesta high schoolista vuonna 1909.
Eisenhowerilla, kuten hänen kuudella veljellään, oli kaikilla lempinimi ”Ike”, jonka heidän vanhempansa olivat keksineet lyhenteenä sukunimestä Eisenhower. Dwight D. Eisenhowerin oma lempinimi oli ”Little Ike” (”pikku-Ike”) ja hänen isoveljensä Edgar N. Eisenhowerin lempinimi oli ”Big Ike” (”iso-Ike”). Toiseen maailmansotaan mennessä vain Dwightiä kutsuttiin enää lempinimellä ”Ike”.Barnett, Lincoln: General "Ike" Eisenhower. Life-lehti 9. marraskuuta 1942, s. 112. Viitattu 31. toukokuuta 2011.
Eisenhower meni naimisiin Mamie Geneva Doudin kanssa Denverissä, Coloradossa 1. heinäkuuta 1916. He saivat kaksi poikaa, joista toinen kuoli kolmevuotiaana tulirokkoon. Eisenhower oli protestantti, vaikka hänen äitinsä Ida E. Eisenhower olikin liittynyt 1890-luvulla raamatuntutkijoiden liikkeeseen.Ambrose, Stephen (1983). Eisenhower: Soldier, General of the Army, President-Elect (1893–1952). I. New York: Simon & Schuster, s. 22.
Nuorena Eisenhowerilla oli haaveena päästä pelaamaan ammattitason baseballia. Hänen kertomaansa tarinaa lainataan usein:
Eisenhowerin ollessa West Pointissa armeijassa hän pyrki armeijan baseballjoukkueeseen, mutta ei päässyt. Hänen kerrotaan sanoneen: ”Se, etten päässyt joukkueeseen West Pointissa oli elämäni suurimpia pettymyksiä, ellei jopa suurin.” Eisenhower pääsi kuitenkin West Pointissa pelaamaan amerikkalaista jalkapalloa.
Sotilasura pienois|Eisenhower viiden tähden kenraalina (armeijakenraali)
Eisenhower aloitti opinnot Yhdysvaltain sotilasakatemiassa West Pointissa vuonna 1911 ja valmistui vuonna 1915. Ensimmäisen maailmansodan ajan Eisenhower johti Yhdysvaltojen panssarijoukkojen koulutusta Camp Coltissa, Pennsylvaniassa. Sodan jälkeen hänet ylennettiin majuriksi. Hänestä tuli kenraali Fox Connerin sijainen Panaman kanavavyöhykkeen johdossa. Eisenhower solmi tärkeitä yhteyksiä Washingtoniin ja puolustusministeriöön, kun hän toimi Fox Connerin alaisena Panamassa. Vuonna 1926 Fox Connerin suosituksesta Eisenhower siirrettiin 24. jalkaväkirykmentistä Washington D.C:n avustamaan kenraali John J. Pershingiä laatimaan tutkielman Yhdysvaltojen armeijan suorituksista ensimmäisessä maailmansodassa American Battle Monuments Commissionissa. Vuosina 1929–1933 hän toimi apulaissotaministeri George Moseleyn ja sen jälkeen Yhdysvaltain maavoimien esikuntapäällikön kenraali Douglas MacArthurin alaisena. Eisenhower oli mukana Douglas MacArthurin johtamassa joukossa, joka poisti Bonus Armyn Washington D.C:stä kesällä 1932. Vuonna 1935 Eisenhower ja Douglas MacArthur siirtyivät Filippiineille avustamaan Filippiinien armeijan kehittämisessä. Eisenhowerilla ja MacArthurilla oli kuitenkin kehitystyössä huomattavia erimielisyyksiä.
Joulukuussa 1939 Eisenhower palasi Yhdysvaltoihin, jolloin hänet nimitettiin johtamaan 1. pataljoonaa 15. jalkaväkirykmentissä Fort Lewisissa, Washingtonissa. Kesällä 1941 Eisenhower nimitettiin kenraali Walter Kruegerin 3. armeijan esikuntapäälliköksi. Eisenhower oli mukana Yhdysvaltojen armeijan laajassa Louisiana Maneuvers -harjoituksessa. Seuraavaksi Eisenhower siirrettiin George C. Marshallin alaiseksi johtamaan Yhdysvaltain armeijan operaatio-osastoa.
Toisessa maailmansodassa
Japanin yllätyshyökkäys Pearl Harboriin joulukuussa 1941 sai Yhdysvallat liittymään toiseen maailmansotaan. Eisenhower palveli pääesikunnassa Washingtonissa vuoteen 1942, jolloin hänet nimitettiin liittoutuneiden Euroopan-joukkojen ylipäälliköksi Lontooseen. Eisenhower johti operaatio Soihtua, joka oli Yhdysvaltojen armeijan ensimmäinen laaja operaatio Välimerellä ja Pohjois-Afrikassa. Eisenhower komensi heinäkuun 1943 operaatio Huskyn, jossa liittoutuneet valtasivat strategisesti merkittävän Sisilian ja lopulta valmisteli operaatio Avalanchen. Hän neuvotteli aselevosta Italian hallituksen kanssa loppukesällä ja syksyllä 1943, kun pääministeri Pietro Badoglio ja kuningas Viktor Emanuel III olivat syrjäyttäneet diktaattori Benito Mussolinin. Vuoden 1944 alussa Eisenhower nimitettiin SHAEFin komentajaksi, jolloin hänen vastuulleen tuli muun muassa Normandian maihinnousun ja operaatio Dragoonin suunnittelu ja toteutus. Eisenhower ystävystyi ja tuli hyvin toimeen Vapaan Ranskan johtajan, Charles de Gaullen kanssa. He johtivat yhdessä Pariisin vapautuksen paraatia.
Eisenhowerille myönnettiin 30. joulukuuta 1944 sotilasarvo armeijakenraali.
Toisen maailmansodan jälkeen Eisenhower toimi Yhdysvaltain maavoimien esikuntapäällikkönä vuosina 1945–1948. Saksan antauduttua hänet nimitettiin Yhdysvaltain miehitysvyöhykkeen sotilaskuvernööriksi. Tuhoamisleirien tultua julkisuuteen hän käski kuvata todistusaineiston holokaustista sotarikosoikeudenkäyntejä varten. Eisenhower toimi Columbian yliopiston presidenttinä 1948–1953, mutta hän oli harvoin paikalla, koska Eisenhower avusti ja oli mukana laatimassa puolustusministeriön budjettia Pentagonissa. Eisenhower myös toimi SHAPEn ylipäällikkönä 1951–1952.
Presidentinvaalit 1952
pienoiskuva|Vuoden 1952 Presidentinvaalien tuloskartta. Havaiji ja Alaska eivät vielä olleet osavaltioita. pienoiskuva|oikea|”I like ike.” -televisiokampanja.
Eisenhoweria oli pitkään pidetty presidenttiehdokkaana vuoden 1952 Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Media ja monet poliitikot eivät kuitenkaan olleet vielä varmoja, kumpaan puolueeseen Eisenhower kuuluisi. Niin demokraattinen puolue kuin republikaaninen puolue pyrkivät värväämään Eisenhowerin presidenttiehdokkaaksi. Hän päätyi lopulta republikaanipuolueen ehdokkaaksi, koska monet hänen ystävänsä kuuluivat myös puolueeseen. Lisäksi Lucius D. Clay painosti Eisenhoweria ehdokkaaksi. Myös New Yorkin kuvernööri ja Republikaanipuolueen presidenttiehdokas vuoden 1944 ja 1948 presidentinvaaleissa, Thomas Dewey oli antanut tukensa Eisenhowerin presidenttiehdokkuudelle syksyllä 1950 NBC:n Meet the Press -televisio-ohjelman suorassa lähetyksessä.
Lopulta Eisenhower taipui painostukseen, ja hänen republikaaniystävänsä Henry Cabot Lodge Jr. ja Lucius D. Clay antoivat julkisesti tukensa Eisenhowerille. Eisenhower voitti New Hampshiren republikaanipuolueen esivaalit maaliskuussa 1952, vaikka hän hoiti vielä Naton ylipäällikön tehtäviä Pariisissa. Eisenhower palasi Yhdysvaltoihin kesäkuussa 1952, jolloin hän virallisesti aloitti kampanjan suurella tapahtumalla kotikylässään Kansasin Abilenessa. Senaattori Robert Taftin rajut hyökkäykset kohdistuivat Eisenhoweriin ja tämän vaimoon Mamie Eisenhoweriin henkilökohtaisesti. Taftin kampanja väitti Eisenhowerin tehneen aviorikoksia sodanaikaisen rakastajattarensa Kay Summersbyn kanssa, olevan ”kommunistisen marsalkka Georgi Žukovin juomakaveri” ja että Paavi Pius XII olisi kastanut Eisenhowerin katoliseksi.Eisenhower ei kuulunut mihinkään kirkkokuntaan vaalien aikana, joka oli hyvin epätavallista Yhdysvalloissa. Monet protestantit eivät halunneet äänestää katolisia, kuten esim. 1928 presidentinvaaleissa, jossa katolinen demokraattiehdokas Al Smith kärsi rökäletappion.
Dwight Eisenhower oli Yhdysvaltojen historian ainoa valituksi tullut presidentti, joka ei vaalien aikana kuulunut mihinkään kirkkokuntaan. Eisenhower liittyi Washingtonin National Presbyterian Churchiin, ja hänet kastettiin presbyteeriksi 2. helmikuuta 1953, noin kaksi viikkoa ensimmäisen presidenttikauden virkaanastujaisten jälkeen. Dwight Eisenhower oli kuitenkin uskovainen kristitty aina nuoresta asti.
Eisenhower oli vahva ja suosittu presidenttiehdokas, koska hän oli tunnettu sotasankari. Hän oli myös tunnettu pragmaattisesta ja yli puoluerajojen toimivasta johtokyvykkyydestään, jonka hän oli saanut kokemuksistaan SHAEFin ylipäällikkönä. Näiden piirteiden avulla Eisenhower onnistui voittamaan presidentinvaalit ylivoimaisesti. Eisenhower käänsi monia demokraattipuolueen silloisia vahvoja osavaltioita, kuten Texasin.
Eisenhowerin kampanja käytti ensimmäistä kertaa Yhdysvaltain historiassa televisiomainoksia, jonka seurauksena Eisenhoweria tukevista 30 ja 60 sekunnin mainoksista tuli kansan suosikkeja. Eisenhowerin kampanjointitiimi teki Disneyn kanssa yhteistyötä, ja mainoksista luotiin hyvin piirrettyjen lastenohjelmien näköisiä, joissa soi melodinen ”I like Ike, you Like Ike, everybody likes Ike for president!” -teemalaulu ja ”We don’t want John or Dean or Harry” (John Sparkman, Dean Acheson ja Harry S. Truman).
Presidentti Eisenhower valittiin presidentiksi republikaanien ehdokkaana kesken Korean sodan. Vastassa ei ollut istuva demokraattipresidentti Harry S. Truman. Republikaaneilla ei ollut ollut presidenttiä sitten vuoden 1933, jolloin Franklin D. Roosevelt oli voittanut Herbert Hooverin. Puolueen ”big government” -ideologian vastainen kampanja oli raju. Siinä vastustettiin muun muassa korkeaa tuloveroa ja valtion puuttumista eri yhteiskunnan toimintoihin. Eisenhowerin sanottiin voittaneen vaalit naisten äänin, koska hänellä oli pitkän rasittavan kauden (pula-aika, toinen maailmansota, sitä seurannut työttömyys ja Korean sota) jälkeen parempia aikoja ennustanut hymy. Politiikan ulkopuolelta tuleminen ja sotasankarin maine olivat myös osa voiton avaimia.
Vuoden 1952 vaaleihin Eisenhowerin varapresidentiksi valittiin Richard M. Nixon, joka oli ammattipoliitikko ja miltei Joseph McCarthyn veroinen antikommunisti. Eisenhower valittiin toiselle kaudelle vuoden 1956 vaaleissa.
Eisenhowerin hallinto ei vaalilupauksista huolimatta laskenutkaan veroja vaan jatkoi laajoja yhteiskunnan suurhankkeita, joista kuuluisimmat Eisenhowerin ajalta olivat Interstate Highway System -nimisen freeway-moottoriteiden verkoston rakentaminen, joka loi yhdysvaltalaiset lähiöt suurkaupunkeihin seuraavina vuosina, sekä ydinohjusten rakentaminen.