Kerala ( []) on osavaltio Intian lounaisosassa trooppisella Malabarrannikolla. Kerala rajoittuu idässä Tamil Naduun ja koillisessa Karnatakaan. Lännessä ja etelässä avautuu Intian valtameri Lakkadiivien ja Malediivien saaristoineen. Kerala ympäröi Mahén aluetta, joka on Puducherryn eksklaavi. Kerala on yksi neljästä Etelä-Intian kielitieteellis-kulttuurisen alueen muodostavasta osavaltiosta.
Keralan asuttivat ensimmäisinä 10. vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua eteläisten dravidakielten kantamuotojen puhujat, ja alue oli Maurya-valtion vaikutuksen alaisena. Myöhemmin Cheran kuningaskunta sekä Nairien ja Namboothirien feodaaliset kaupunkivaltiot hallitsivat Keralaa. Aikaiset kontaktit merentakaisiin valtioihin johtivat syntyperäisten keralalaisten ja ulkopuolisten siirtomaavaltojen välisiin konflikteihin. 1. marraskuuta 1956 voimaan astunut osavaltioiden uudelleenjärjestelyasetus () teki Keralasta Intian osavaltion.
Travancoren 1800-luvun lopulla aloittamat sosiaaliset uudistukset jatkuivat Intian itsenäistyttyä. Keralalaisten elintaso onkin korkea verrattuna Intian kansalliseen tasoon. 30 miljoonan asukkaan osavaltio on koulutuksen, lukutaidon ja terveyden tasoilla mitattuna Intian kehittynein yhteiskunta. Keralalla on Intian korkein inhimillisen kehityksen indeksi. Maan korkeimman lukutaitoprosentin, matalimman väestönkasvun, matalimman lapsikuolleisuuden ja korkeimman elinajanodotteen vuoksi monet instituutiot ovatkin ottaneet Keralan mallialueeksi kehitysmaille. Tästä huolimatta väkivaltarikoksia ilmoitetaan Keralassa kansallista keskiarvoa enemmän – sivut 26 ja 27.
Kerala-nimen etymologia on kiistelty. Vallitsevan teorian mukaan sana on epätäydellinen portmanteau, joka yhdistää sanat kera ’kookospalmu’ ja alam ’maa’ tai ’paikkakunta’. Keralan asukkaat viittaavatkin maahansa nimellä Keralam. Muiden teorioiden mukaan nimi on syntynyt fraasista chera alam (”Cheran maa”). Keralan turistiteollisuus on ottanut käyttöön sloganin ”God’s own country” (”Jumalan oma maa”).
Historia
pienoiskuva|Uudisasukkaiden ympäröimä Parasurama pyytää merten jumala Varunaa vetämään meren pois, jotta Kerala voisi syntyä. pienoiskuva|Muniyara, neoliittiseltä kaudelta oleva dolmeni Marayoorissa.
Tunnetun legendan mukaan Parasurama, Vishnun avatara, sai meren väistymään paljastaen Keralan. Esihistoriallisina aikoina neoliittiset ihmiset suureksi osaksi välttelivät alueen moskiittojen ja tiikerien hallitsemia sademetsiä. 10. vuosisadalta eaa. peräisin oleva keramiikka ja hautamuistomerkit olivat Luoteis-Intiasta tulleiden proto-tamilia puhuneiden ihmisten valmistamia, minkä perusteella Keralan ja Tamil Nadun on päätelty jakaneen yhteisen kielen, kulttuurin ja etnisyyden; tätä yhteistä aluetta kutsutaan nimellä Tamilakam. Keralasta tuli kielellisesti erillinen alue 1300-luvun alkuun mennessä. Muinainen Cheran valtio, jonka hovin kielenä oli tamili, hallitsi Keralaa pääkaupungistaan Vanchista. Chera oli alueen ensimmäinen merkittävä valtio, josta on säilynyt tietoja. Chera taisteli liittolaisensa Pallava-dynastian kanssa jatkuvasti Cholan ja Pandyan naapurikuningaskuntia vastaan. Keralalainen, tamileista erillinen identiteetti kehittyi 700–1300-luvuilla, ja yhdistetään toiseen Cheran valtakuntaan ja malajalamin kielen syntyyn. Ensimmäinen kirjoitettu maininta Keralasta on sanskritinkielisessä Aitareya Aranyaka -eepoksessa. Myöhemmin henkilöt kuten Katyayana, Patanjali, Plinius vanhempiPliniuksen Naturalis Historia, kirja 6, kappale 26 sekä Periplus Maris Erythraein tuntematon kirjoittaja ovat maininneet Keralan teoksissaan.
Chera-kuninkaat olivat riippuvaisia kaupasta Länsi-Aasiaan, joten tältä alueelta saapuneet kauppiaat saivat perustaa kauppasatamia ja asutuskeskuksia Keralan rannikoille. Monet heistä – erityisesti juutalaiset ja aikaiset kristityt – saapuivat alueelle paetakseen uskonnollista vainoa. Jatkuvat yhteydet ja vuosisatoja jatkunut asutus johtivat kukoistaviin syyrialaisten Malabar Nasrani ja muslimien Mappila -yhteisöihin Malabarin rannikolla. Useiden oppineiden mukaan juutalaisia saapui Keralaan ensin vuonna 573 eaa., kolmetoista vuotta ennen Salomon ensimmäisen temppelin tuhoutumista. Useiden itäisen kristinuskon kirjoitusten mukaan apostoli Tuomas vieraili Muzirisin kaupungissa Keralassa vuonna 52 saarnatakseen Malabarin rannikon juutalaisissa asutuskeskuksissa. Ensimmäinen tärkeä Nasrani-juutalaisten muuttoaalto Keralaan tapahtui kuitenkin vasta vuonna 345. Muslimikauppiaat asettuivat Keralaan 700-lukuun mennessä. Vasco da Gaman saavuttua alueelle vuonna 1498 portugalilaiset yrittivät saada hallintaansa alueen tuottoisan maustekaupan häiritsemällä Mappila-yhteisöjä, hyökkäämällä länsiaasialaisia laivoja kohtaan ja ottamalla Nasrani-yhteisön hallintaansa.
Konfliktit Kozhikoden ja Kochin kaupunkien välillä toivat hollantilaisille mahdollisuuden karkottaa portugalilaiset alueelta. Hollantilaiset vuorostaan joutuivat lähtemään Colachelin taistelussa vuonna 1741 Travancoren Marthanda Varman voitettua heidät. Hollantilaisten komentaja kapteeni Eustance De Lenoy otettiin vangiksi, ja Marthanda Varma lupasi säästää hänen henkensä sillä ehdolla, että hän liittyisi Varman armeijaan ja kouluttaisi hänen sotilaitaan modernein keinoin. Samoihin aikoihin Mysoren kuningaskunnan Hyder Ali valloitti pohjoisen Keralan ja sai haltuunsa Kozhikoden vuonna 1766. 1700-luvun lopulla Tipu Sultan – Alin poika ja seuraaja – aloitti sotilastoimet kasvavaa brittiläistä Itä-Intian kauppakomppaniaa vastaan, mikä johti kahteen neljästä Britannian-Mysoren sodista. Tipu Sultanin oli lopulta kuitenkin pakko luovuttaa kauppakompanjalle Malabarin piirikunta ja Etelä-Kanara (sisältää nykyisen Kasargodin piirikunnan) vuosina 1792 ja 1799. Kompanja teki tämän jälkeen liitot Kochin (1791) ja Travancoren kanssa (1795). Malabarista ja Etelä-Kanarasta tuli samaan aikaan osa brittiläisen Intian Madrasin provinssia.
Keralassa ei ollut erityisen suurta vastustusta Brittiläistä rajta kohtaan – tästä huolimatta alueella oli useita kapinoita, kuten lokakuun 1946 Punnapra-Vayalarin kansannousu. Johtajien, kuten Narayana Gurun ja Chattampi Swamikaln provosoimat laajamittaiset protestit kohdistuivat brittien sijaan sosiaalisiin kysymyksiin, kuten dalitien (koskemattomien) oikeuksiin; tällaisia kapinoita olivat vuoden 1924 Vaikom Satyagraham ja vuosien 1931–32 Guruvayoor Satyagraha. 12. marraskuuta 1936 Travancoren maharadža Chitra Thirunal Bala Rama Varma antoi kuuluisan "temppeliinastumisjulistuksensa", joka avasi hindutemppelien ovet kaikille kasteille. Kymmenen vuotta myöhemmin myös Cochin ja Malabar ottivat käyttöön omat versionsa laista, joka salli dalitien käydä temppeleissä.
Intian itsenäistyttyä vuonna 1947 Travancoren ja Cochinin alueet yhdistettiin Travancore-Cochinin provinssiksi 1. heinäkuuta 1949. Travancoren kuningas Chitra Thirunal Bala Rama Varma toimi Travancore-Cochinin unionin Rajpramukhina 31. lokakuuta 1956 saakka. 26. tammikuuta 1950 (jolloin Intiasta tuli tasavalta) Travancore-Cochin tunnustettiin osavaltioksi. Samaan aikaan Madrasin provinssista tuli osavaltio vuonna 1947. Lopulta Intian hallituksen osavaltioiden uudelleenjärjestelyasetus loi 1. marraskuuta 1956 uuden osavaltion, Keralan, joka käsitti Malabarin alueen, Travancore-Cochinin (lukuun ottamatta neljää eteläistä tehsiliä, jotka liitettiin Tamil Naduun) ja Kasargodin tehsilin. Samalla luotiin myös uusi lakiasäätävä kokous, jonka vaalit pidettiin vuonna 1957. Vaaleissa syntyi kommunistijohtoinen hallitus, yksi maailman ensimmäisistä lajissaan. Hallitusta johti E.M.S. Namboodiripad. Namboodiripadin hallinnon aloittamat ja hänen seuraajiensa jatkamat sosiaaliset uudistukset suosivat työläisiä ja vuokralaisia, mikä helpotti parannuksia Keralan elintasossa, koulutuksessa ja elinajanodotteessa.
Maantiede
thumb|Kerala, väritetty biomin, ilmaston ja maatyypin mukaan.
Keralan 38 863 neliökilometrin suuruinen maa-alue (1,18 % Intiasta) sijaitsee lännessä aukeavan Arabianmeren ja idässä nousevien Länsi-Ghatien vuorten välissä. Rajoittuen asteisiin 8°18' ja 12°48' pohjoista leveyttä sekä asteisiin 74°52' ja 72°22' itäistä pituutta Kerala sijoittuu kostealle, trooppiselle päiväntasaajan alueelle. Osavaltion rannikko on noin 580 kilometrin pituinen, kun taas osavaltion leveys vaihtelee 35 ja 120 kilometrin välillä. Maantieteellisesti Kerala voidaan jakaa kolmeen tilastollisesti toisistaan eroaviin alueisiin: itäiset ylämaat (karua vuoristoa, jonka ilmasto on viileä), keskinen alue (kumpuilevia kukkuloita) ja läntinen alanko (rannikkotasankoa). Koska Kerala sijaitsee Intian niemimaan eteläkärjessä Intian laatan keskiosassa, suurimmassa osassa osavaltiota on suhteellisen vähän maanjäristyksiä ja tuliperäistä toimintaa. Geologisesti prekambriset ja pleistoseeniset kivilajit muodostavat valtaosan Keralan maaperästä.
Itäinen Kerala sijaitsee juuri ja juuri Länsi-Ghatien korkeimpien huippujen länsipuolella; alue koostuu korkeista vuorista, rotkoista ja syvään uurtuneista laaksoista. 41 Keralan länteen virtaavaa ja kolme itään virtaavaa jokea saavat alkunsa tältä alueelta. Länsi-Ghatit muodostavat täällä vuorimuurin, joka keskeytyy vain Palakkadin kohdalla – Palakkadin sola muodostaa yhteyden vuorien läpi muuhun Intiaan.
Länsi-Ghatit nousevat keskimäärin 1 500 metriin merenpinnan yläpuolelle, mutta korkeimmat huiput ulottuvat 2 500 metrin korkeuteen. 2 695 metrin korkuinen Anai Mudi on Keralan sekä eteläisen Intian korkein vuorenhuippu. Heti vuorien länsipuolella avautuvat Keralan keskiset tasangot, jotka muodostavat pitkänomaisen maakaistaleen osavaltion keskiosassa. Alueella on kumpuilevia laaksoja ja kukkuloita. 250–1000 metriin kohoavat Nilgirin ja Palnin kukkuloiden itäiset osat käsittävät huippuja, kuten Agastyamalai tai Anamalai.
Joet thumb|Keralan takavesiä. Keralan länsirannikko on suhteellisen tasaista aluetta, jonka lävistää "Keralan takavesinä" tunnettu toisiinsa liittyneiden murtovesikanavien, järvien, estuaarien ja jokien verkosto. Vembanad-järvi – Keralan suurin vesiallas – hallitsee vesialuetta. Yli 200 neliökilometrin suuruinen järvi sijaitsee Alappuzhan ja Kochin välissä. Pituudella mitattuna Keralassa sijaitsee noin 8 prosenttia intian vesiväylistä. Tärkeimmät osavaltion 44 joesta ovat Periyar (244 kilometriä), Bharathapuzha (209 kilometriä), Pamba (176 kilometriä), Chaliyar (169 kilometriä), Kadalundipuzha (130 kilometriä) ja Achankovil (128 kilometriä). Suurin osa lopuista joista on pieniä, ja ne syntyvät kokonaisuudessaan monsuunisateiden vaikutuksesta. Osavaltion jokia vaivaavat useat ongelmat, kuten kuivuminen, patojen rakentaminen, hiekan kaivu ja saasteet.Problems Faced by Rivers in Kerala. Luettu 11.11.2006. Koska joet ovat pieniä eikä niillä ole suistoalueita, ne ovat erityisen alttiita ympäristöongelmille.About the Rivers of Kerala . Luettu 11.11.2006.
Ilmasto Keralan ilmasto on pääasiassa kostea ja merellisen trooppinen. Ilmastoon vaikuttavat suuresti kausittaiset lounaisen kesämonsuunin tuomat rankkasateet. Itäisessä Keralassa vallitsee kuivempi trooppinen ilmasto. Keskimääräinen sademäärä Keralassa on 3107 millimetriä – yhteensä noin 70,3 kuutiokilometriä vettä. Tämä on huomattavasti enemmän kuin Intian keskiarvo, 1197 millimetriä. Osissa Keralan alankoja sademäärä voi vuosittain jäädä vain 1250 millimetriin, kun taas viileillä itäisillä vuoristoalueilla Idukkin piirikunnassa voi sataa ortografisesti jopa yli 5000 millimetriä (josta 4200 millimetriä on saatavilla ihmisen käyttöön) vuosittain. Keralan sateet johtuvat valtaosin kausittaisista monsuuneista; muut tekijät vaikuttivat vuoden 2001 punaisiin sateisiin. Keralan vuodesta sadepäiviä on keskimäärin 120–140 kappaletta.