Longyearbyen on Huippuvuorten hallintokeskus, joka sijaitsee Adventfjorden-vuonon kupeessa Länsimaan (Spitsbergen) saarella. Paikkakunnalla on 1 753 asukasta (2020), ja se on yksi maailman pohjoisimmista asutuskeskuksista (78°13′N). Suurin osa asukkaista on norjalaisia, mutta siellä on edustettuna yli 40 kansallisuutta. Longyearbyeniin voivat vapaasti muuttaa vain kansalaiset, joiden kotimaa on allekirjoittanut Huippuvuorten sopimuksen, mutta jokaisen on kustannettava oma elämisensä.
John Munroe Longyear (1850–1922) perusti paikkakunnan vuonna 1906. Hän oli Bostonissa pääkonttoriaan pitävän kaivosyhtiö Arctic Coal Companyn suurin omistaja. Store Norske Spitsbergen Kulkompani osti kaivokset ja asutusalueet 1916. Saksalaiset joukot polttivat ja tuhosivat Longyearbyenin 8. syyskuuta 1943, ja se uudelleenrakennettiin toisen maailmansodan jälkeen.
Aiemmin Longyearbyen oli kaivosasutusalue, mutta 1990-luvun alusta asutusalue on muuttunut. Ennen kaivoksia oli useampia, mutta nykyään käytössä on vain Gruve 7 -niminen kaivos. Se tuottaa noin 60 000 tonnia hiiltä vuodessa, josta puolet menee hiilivoimala Longyear Energiverkille, joka on Norjan ainoa hiilivoimala. Turismi, tutkimus ja koulutus ovat nykypäivänä tärkeitä elinkeinoja kaivosteollisuuden ohella. Huippuvuorten lentoasemalta on lentoyhteys Norjan mantereelle ympäri vuoden. Longyearbyenissä on vilkas urheilu- ja kulttuurielämä, ja siellä pidetäänkin vuosittain lokakuun loppupuolella maailman pohjoisin bluesfestivaali Dark Season Blues. Longyearbyenissä otettiin vuonna 2002 käyttöön paikallishallinto, jonka edustajat päättävät muun muassa Longyearbyenin infrastruktuurista, yhteiskunta- ja aluesuunnittelusta sekä varhaiskasvatuksesta. Samaan aikaan, kun paikkakunnalle tuli paikallishallinto, sai Longyearbyen myös oman vaakunansa, aiemman norjalaisen kunnallisvaakunan tilalle. Vaakunassa on hopeanharmaa vuorenrinne vasten yönmustaa taivasta, minkä lisäksi vuorenrinteen poikki kulkee vaakaviiva, joka kuvaa hiilikaivoksia.
Maantiede Longyearbyen sijaitsee Longyeardalen-laaksossa. Kylän läpi kulkee Longyearelva-niminen joki, joka laskee koillisesta laakson läpi Adventfjordeniin, Isfjordenin sivuvuonoon. Heti tiheimmän asutusalueen molemmin puolin sijaitsee Sverdrupbyenin ja Nybyenin kylät. Hieman kauempana sijaitsee Gamle Longyearbyen (Vanha Longyearbyen) sekä Haugenin ja Lian asutusalueet, missä keskustan alue sijaitsee. Huippuvuorten kuvernööri ja teleyhteysfirma Telenor pitävät majaa Skjeringan alueella, samalla alueella sijaitsee myös satama-alue Sjøområdet. Näitä tahoja ohjataan Store Norske Spitsbergen Kulkompanin ja Huippuvuorten yliopistokeskuksen hallintorakennuksista.
Huippuvuorten toinen ainoa suurempi asutusalue Barentsburg sijaitsee noin 36 kilometrin päässä Isfjordenin vuonoa länteen päin mentäessä.
Geologia Longyearbyen sijaitsee Longyeardalenissa, joka on tyypillinen U-laakso jyrkkine sivuineen ja mataline pohjineen. Laakso on muodostunut vuoristojäätiköistä viimeisen jääkauden aikana. Laakson toisessa päässä sijaitsee kaksi jäätikköä, Longyearbreen ja Larsbreen, jotka ovat pienentyneet jonkin verran viimeisen sadan vuoden aikana. Vuoret Longyeardalenin molemmilla puolilla ovat tyypillisiä tasankovuoria, jotka ovat lähes tasaista, säänkestävää hiekkakivilajia.
Laakson reunoissa näkyy, miten laakson alemmissa osissa tertiäärikausi on säilynyt. Jäljellä on hiekka- ja liuskekiveä, jotka jäivät syrjään jokien ja rannikkovirtausten tieltä. Alin muodostelma, neliömuodostelma, sisältää hiilisuonia, jotka ovat ajautuneet useisiin kaivoksiin vuodesta 1906 lähtien. Longyearbyenin perustana oleva hiili on loivasti viistossa (2–5°) ja kaivoskäytävät seuraavat vuoren sisään vieviä hiilisuonia.
Biologia
Kasvillisuus Longyearbyen sijaitsee tunturivyöhykkeellä Huippuvuorten länsirannikolla, jossa on Huippuvuorten suotuisin ilmasto. Siellä elää paljon uhanalaisia ja harvinaisia kasvilajeja. Longyearbyenin biodiversiteetti on erittäin suuri suhteessa muihin samalla leveysasteella sijaitseviin arktisiin alueisiin. Longyearbyenin paikallishallinnon toimeksiantona Norsk institutt for naturforskning -tutkimuslaitos (NINA) kartoitti Longyearbyenin biodiversiteettiä vuoteen 2007 asti. Longyearbyenistä löydetyistä lajeista 178 on uhanalaisia tai kuuluu harvinaisuuskategoria 3:een (lajit, joita elää 1–4 paikassa Huippuvuorilla). Harvinaisimmat lajit kuuluvat sieni- (100 lajia) ja jäkälälajeihin (44 lajia). Lisäksi Longyearbyenistä löydettiin harvinaisia sammalia (18 lajia) ja putkilokasveja (16 lajia).
Vaikka Huippuvuorten luonto on muotoutunut geologisten prosessien, ilmaston ja kasvien luonnollisen leviämisen kautta, ihminen on muovannut maisemaa ja vaikuttanut Longyearbyenin kasvillisuuteen ja maapohjaan. Talot ja ihmiselämä ovat tuoneet maahan ravintoaineita. Typen liukeneminen maahan arktisilla alueilla johtaa vihreämpään ja hedelmällisempään kasvipeitteeseen ja erityisesti ruohon kasvuun. Kaukaa katsoessa jälkiä tästä on mahdollista huomata esimerkiksi vanhoissa navetoissa.
Longyearbyen grønnere -projektin aikana 1990-luvulla ojiin kylvettiin siemeniä, mikä on osittain johtanut ruohikon kasvamiseen. Kylvetyt siemensekoitukset edustavat vierasperäistä perimää. Vuodesta 2002 asti Huippuvuorten ympäristölain mukaan on kiellettyä maahantuoda eläviä eläimiä, jotka voivat levitä, samoin vierasperäisiä kasveja.
Linnut ja nisäkkäät Longyearbyenin lähialueilla elää huippuvuortenpeuroja, huippuvuortenkiirunoita ja naaleja. Naaleilla on kolme tiedossa olevaa elinaluetta Longyearbyenissä: Bjørndalenissa, Nybyenissa ja Huippuvuorten kirkon takana. Kahdella ensimmäisellä alueella poikasia on syntynyt säännöllisesti, kun taas kirkon takana olevalla alueella poikasia ei ole nähty sitten 1980-luvun. Naalinmetsästys on laillista osan vuodesta, mutta ei Longyearbyenissä.
Makean veden alueilla ja kosteikkoalueilla on lintujen asuin- ja pesimäalueita. vasen|pienoiskuva|Longyeardalen-laakso Hiorthfjellet-tunturilta katsottuna. Adventfjorden on kuvan etualalla, Adventdalen-laakso vasemmalla ja Longyeardalen kuvan keskellä taka-alalla.
Ilmasto Tiheät matalapaineen rintamat ja Atlantin lämmin merivesi tekevät Huippuvuorten ilmastosta muita samalla leveysasteella sijaitsevia alueita leudomman. Vuoden keskilämpötila Longyearbyenissä on -4 °C, mutta ilmastoerot saariryhmän saarten välillä ovat suuret. Kasvukausi on 70 päivää (päivät, joina keskilämpötila on yli 5 °C). Talvikuukausien aikana tuulee usein, kun taas sumu on yleistä kesäisin. Longyearbyenissä sataa vähemmän kuin Norjan mantereen kuivimmilla alueilla, ja Huippuvuorten lentokentän vuotuinen sademäärä on alhaisin kaikista Norjan mittausasemista, vain 190 mm vuodessa.
Huippuvuorten läntiset vuonot voivat olla sulia suuren osan talvesta. Suurin osa Huippuvuorten sateesta tulee Barentsinmeren itäisten napatuulten kautta, ja Huippuvuorten kaakkois/lounaisrannikolla sataa vettä kolminkertainen määrä verrattuna Longyearbyeniin. Rannikon ikirouta on jopa 100 metriä syvä, ja kesällä ylimmästä kerroksesta sulaa korkeintaan metri. Ilman ikiroutaa suuri osa Longyearbyenin maaperästä koostuisi epätasaisesta savimaasta.
Suuren osan vuodesta Longyearbyenissä vallitsee yötön yö ja kaamos. Yötön yö vallitsee 20. huhtikuuta – 23. elokuuta välisenä aikana ja kesällä aurinko on n. 35° kulmassa horisonttiin nähden päivisin ja 11° öisin. Pimeäaika vallitsee 26. lokakuuta – 15. helmikuuta välisenä aikana, ja kaamos 11. marraskuuta – 30. tammikuuta. Kaamosaikana on täysin pimeää ja aurinko on yli 6° kulmassa horisontin alapuolella. Kirkkaina kaamosöinä revontulet loistavat usein.
pienoiskuva|Huippuvuorten kirkko kesällä
Yhteiskunta
Uskonto Longyearbyenissä on saariryhmän ainoa evankelisluterilainen kirkko, Huippuvuorten kirkko. Se vihittiin käyttöön 28. elokuuta 1921 vain 50 rakennuspäivän jälkeen. Alun perin kirkon nimi oli Vår frelsers kirke på Spitsbergen, ja sitä oli rahoittanut Store Norske Spitsbergen Kulkompani sekä lähetyskirkko (Det norske lutherske Indremisjonsselskap). Kirkko paloi 1943 saksalaisten hyökkäyksessä, ja se uudelleenrakennettiin 1958.
Huippuvuorten kirkko on maailman pohjoisin kirkko, jossa vuonna 2003 kävi jumalanpalveluksissa keskimäärin 69 henkilöä, joista monet olivat turisteja.
Huippuvuorten kirkko on erityisasemassa, sillä Norjan kirkko sekä kunnat omistavat Kirker som i dag anses som eid eller forvaltet av staten er Nidarosdomen, Akershus slottskirke og Horten garnisonskirke på Karljohansvern, Hove steinkirke i Vik og Svalbard kirke. Staten eier også en del annen kirkelig eiendom, blant annet Oslo Bispegård og Erkebispegården i Trondheim. suurimman osan norjalaisista kirkoista, ja niillä on vastuu toiminnasta ja huolloista. Kirkko Huippuvuorilla on valtion omistama, rahoitettu ja budjetoitu Oikeus- ja turvallisuuskeskuksen napaseutujen osastossa ja rakentamista hallinnoi Statsbygg (ainoa valtion rakentama kirkko omaisuussalkussaan). Nord-Hålogalandin piispa valvoo kirkon toimintaa ja hänellä on laillinen työnantajan vastuu, mutta muilla osa-alueilla Huippuvuorten seurakunta kuuluu Suurkäräjien sekä Oikeus- ja turvallisuuskeskuksen alaisuuteen.
Huippuvuorilla sovelletaan Norjan lakejaSvalbardloven §2: Norsk privatrett og strafferett og den norske lovgivning om rettspleien gjelder for Svalbard, når ikke annet er fastsatt. Andre lovbestemmelser gjelder ikke for Svalbard, uten når det særskilt er fastsatt. kirkollisten lakien sijaan.Kirkeloven §39: Loven gjelder ikke for Svalbard. Kongen kan gi bestemmelser om gudstjeneste og kirkelige handlinger og øvrig geistlig tjeneste.
Kahden norjalaisen asutusalueen Longyearbyenin ja Ny-Ålesundin palvelun lisäksi Huippuvuorten kirkko palvelee myös venäläistä kaivoskaupunki Barentsburgia ja puolalaista tutkimusasemaa Hornsundissa. Huippuvuorten kirkko palvelee kaikkia, olivat he sitten protestantteja, katolilaisia tai venäläisortodokseja, sekä toimii yhteistyössä Venäläisen ortodoksikirkon sekä Norjan katolilaisen kirkon kanssa, kun on kyse venäläisten ja puolalaisten asuinalueiden palvelemisesta.
Terveyspalvelut ja pelastustoimi Longyearbyenissä on Pohjois-Norjan yliopistolliseen sairaalaan kuuluva Longyearbyenin sairaala. Longyearbyenin sairaala on maailman pohjoisin sairaala. Sairaalalla on rajalliset resurssit, joten vaikeissa tapauksissa potilaat lennätetään Tromssan sairaalaan. Longyearbyenissä sijaitsee myös maailman pohjoisin paloasema. Paloasemalla työskentelee kolme kokoaikaista ja 21 osa-aikaista henkilöä.
Päivähoito Longyearbyenissä on kaksi tavallista päivähoitopaikkaa ja yksi perhepäivähoitopaikka, ja vuoden 2004 aikana näissä kolmessa yksikössä oli yhteensä 103 lasta. Vuoden 2005 varhaiskasvatuslaki ei koske Huippuvuoria, mutta käytännössä laki määrää päiväkodin toimintaa.
Huippuvuorten varhaiskasvatus saa valtionavustuksia Lapsi- ja perheministeriöstä, toisin kuin mantereella, jossa avustuksia saadaan kunnilta. Ministeriö on säätänyt ehdoiksi avustuksille varhaiskasvatuslakien noudattamisen niin laajasti, kuin se on mahdollista, ja että työskentely tapahtuu varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmien mukaisesti.
Koulutus Jo Store Norske Spitsbergen Kulkompanin ensimmäisestä toimintavuodesta lähtien Longyearbyenissä on ollut opetusta, ja vuoteen 1919 asti opetusta sai viidestä kymmeneen lasta. Syksyllä 1990 pienellä kasarmilla Skjeringassa perustettiin varsinainen koulun toiminta. Ensimmäisenä vuotena koulussa oli kahdeksan oppilasta ja yksi opettaja 12 m² kokoisessa luokkahuoneessa. Kun ensimmäinen kirkko valmistui 1921, alettiin käyttää kirkon lukuhuonetta, jolloin luokkatila laajeni 20 neliömetriin. Vuonna 1937 Longyearbyenin yleiskoulusta tuli lakisääteinen, ja vuotta myöhemmin valmistui erillinen koulurakennus, jossa rehtorina ja opettajana toimi ylipappi Just Kruse.