Naistutkimuksen kritiikki kyseenalaistaa naistutkimuksen päämääriä ja käytäntöjä. Sen tavoitteena on ollut joko arvostelun esittäminen, jotta naistutkimusta parannettaisiin puuttumalla siihen liittyviin väitettyihin epäkohtiin, tai koko naistutkimuksen aseman kyseenalaistaminen.Kitch, S. L. (2000): Higher Ground: From Utopianism to Realism in American Feminist Thought and Theory. Chicago: University of Chicago Press Naistutkimuksen vastustajat esittävät naistutkimuksen olevan puolueellista tutkimusta, joka on luotu feminismin edistämiseksi. Naistutkimuksen arvostelu on kasvanut 1990-luvulta lähtien entisten feministitutkijoiden alettua esittää arvostelua. Arvostelijoiden mielestä feministinen ajattelu ei anna kestävää pohjaa tieteelliselle tutkimukselle.
Feministisen naistutkimuksen arvostelua
Kirjailija ja yhteiskuntakriitikko Camille PagliaPaglia, C (1992): Sex, Art and American Culture: Essays. New York: Vintage. syytti teoksessaan Sexual Personae (1990) Amerikan feministiliikkeen kärkeä siitä, että he eivät tunne taidetta, tiedettä eivätkä historiaa sekä vihamielisyydestä miehiä kohtaan. Paglian mukaan feministien opit ovat haitallisia niin heille itselleen kuin nuorille naisille.Paglia, C (1990) Sexual Personae: Art and Decadence from Nefertiti to Emily Dickinson. London: Yale University Press. Arvostelijoiden mukaan Paglian väitteet ovat asiantuntemattomia ja paikkansapitämättömiä.Ebert, Teresa. (1991) The Politics of the Outrageous. The Women's Review of Books, s. 12–13.Kasraie, Mary Rose. (1993) Review: Sexual Personae. South Atlantic Review, s. 132–135.
Kirjailija ja filosofi Christina Hoff Sommers jakaa feministisen liikkeen tasa-arvofeminismiin ja sukupuolifeminismiin, joista jälkimmäisen pyrkimyksenä on hänen mukaansa painottaa sukupuolten eroja naisten aseman parantamiseksi yliopistoissa, hallinnossa tai työelämässä. Hoff Sommersin mukaan tietyillä vääristelevillä naistutkimusraporteilla on vaikutettu Yhdysvaltain lainsäädäntöön ja koulutuspolitiikkaan. Hän vertaa akateemista naistutkimusta aivopesuun ja pyrkii esimerkeillään osoittamaan, miten feministitutkijat, jotka asettavat oman asialistansa akateemisen rehellisyyden yläpuolelle, opettavat yliopistokursseillaan tunnelatautunutta näennäistietoa.Hoff Sommers, C.(1994): Who Stole Feminism? New York: Simon & Schuster.Hoff Sommers, C. (2001): The War Against Boys. New York: Simon & Schuster.
Filologi Daphne Patai liittyi naistutkimuskriitikoiden joukkoon työskenneltyään kymmenen vuotta naistutkijana. Patain mielestä feministis-poliittisen agendan läpiajaminen heikentää yliopistokoulutuksen laatua. Haastatteluihin perustuvassa teoksessaan Professing Feminism Patai ja Noretta Koertgen mukaan osassa naistutkimusta on taustalla poliittisia pyrkimyksiä, jotka eivät kuulu akateemiseen koulutukseen ja tutkimukseen.Patai, D, Koertge, N. (1995): Professing Feminism: Cautionary Tales from the Strange World of Women's Studies. New York: Basic Books. Patain mielestä feminismin mukana akateemiseen maailmaan asetetaan sääntöjä, jotka muistuttavat seksuaalista häirintää. Hänen mukaansa nykyfeminismiä vaivaa ”heterofobia”, vihamielisyys miehen ja naisen välistä seksuaalista kanssakäymistä kohtaan.Patai, D. (2000): Heterophobia: Sexual Harassment and the Future of Feminism. Lanham MD: Rowman & Littlefield. Patai on viimeksi arvostellut naistutkimuksen teoreettiseen taustaan liittyvän postmodernismin väitteitä, jotka ovat hänen mielestään ristiriidassa logiikan, järjen ja tieteen tutkimustulosten kanssa.Patai, D. ja Corral, W. H. (toim. 2005): Theory's Empire: An Anthology of Dissent. New York: Columbia University Press.
Naistutkimusväittely Suomessa
thumb|Jussi K. Niemelä ja Osmo Tammisalo arvostelevat naistutkimusta kirjassaan Keisarinnan uudet (v)aatteet. Evoluutiopsykologisen tutkimustavan kannattajat Jussi K. Niemelä ja Osmo Tammisalo väittivät vuonna 2006 julkaisemassaan pamfletissa Keisarinnan uudet (v)aatteet, ettei naistutkimus ole tiedettä lainkaan, vaan tutkijoiden mukaan nykyisessä muodossaan naistutkimus täyttää lähes kaikki näennäistieteen tuntomerkit. Kirjoittajat arvostelivat erityisesti biologian sivuuttamista. He luettelivat myös väitteitä, joilla heidän mukaansa naistutkijat torjuvat epäsuotuisaa tietoa. Kirjoittajien mielestä naistutkimus ei näin ollen kuulu yliopistoon.Jantso Jokelin, Myytävänä minä, naistutkimuksen maisteri Katariina Mäkisen haastattelu, Aviisi 1/2007. Viitattu 9.4.2008. Tammisalo ja Niemelä katsovat naistutkimuksen sukupuolta, seksuaalisuutta ja kumppaninvalintaa koskevien päätelmien olevan osittain ristiriidassa evoluutiopsykologian tutkimustulosten kanssa Näreaho L.: Naistutkimus pseudotiedettä? Vartija: arviot, 4/2006. Niemelän ja Tammisalo ovat ottaneet esiin kohtia, joissa naistutkimuksen päätelmät ovat heidän mukaansa tieteellisesti validoimattomia tai loogisesti epäpäteviä.Niemelä, J. K. ja Tammisalo, O.: Pseudotiede on pesiytynyt yliopistoon. Skeptikko 3/2006. Lisäksi Tammisalo ja Niemelä väittävät naistutkimuksen käytäntöjen, muun muassa lähdeviittaamisen, poikkeavan yliopistollisen tutkimuksen normeista.Niemelä, J. K.: Eevan tyttäristä ja vähän muustakin. Skeptikko 2/2007.Niemelä, J. K.: Putte Wilhelmssonin kolumni: Joukossa skeptisyys tiivistyy
Helsingin Sanomien artikkelissa vuonna 2008 Ilkka Niiniluoto pitää postmodernin naistutkimuksen tietoteoriaa relativistisena ja siten tieteen tekemisen kannalta mahdottomana, mutta koko tutkimuksen leimaaminen on hänen mielestään ylilyönti. Kirjailija Merete Mazzarella huomautti, ettei naistutkimuksen esittämä näkemys sukupuolesta vastaa nykytietoa ja ihmettelee, miksi pidetään ”poliittisesti korrektina” väittää, että sukupuoli on pelkkä sosiaalinen konstruktio. Mazzarella kertoi Harvardin yliopiston Larry Summersin joutuneen eroamaan pohdittuaan, voisiko sukupuoli vaikuttaa menestykseen eri akateemisilla aloilla. Naistutkijat ovat myös pyrkineet leimaamaan sosiaalipsykologian teorioita sopimattomiksi. Feministisen filosofian asiantuntija Kristina Rolin katsoi, etteivät Sandra Hardingin ja Judith Butlerin teoriat luo naistutkimukselle kestävää pohjaa.Austin, Patrik: Naistutkimus kuumentaa tunteita. Totuus riippuu näkökulmasta, väittävät feministit. Helsingin Sanomat, Tiede & Luonto 4.3.2008, s. D2 (Tilaajille)
Vuonna 2009 oppiaineen nimi muutettiin naistutkimuksesta sukupuolentutkimukseksi Helsingin yliopistossa. Pian muut yliopistot seurasivat perässä.
Tulehtunutta työilmapiiriä hoidettiin New Age-suolalla.
Vastauksia arvosteluun
Naistutkija Sari Charpentier on vastannut Niemelän ja Tammisalon väitteisiin, että koska arvostelun kohteena on kokonainen tieteenala, kyseessä on pikemminkin uho kuin perusteltu väite:
”kuka kehtaisi yhtä heikoin pohjatiedoin yrittää kommentoida samansuuntaisesti vaikkapa biologiatiedettä ja sen puitteissa tehtyä tutkimusta?”Charpentier, S.: Vuoropuhelua etsimässä Tieteessä tapahtuu: Keskustelua, 8/2005
Filosofi ja uskontotieteilijä Leo Näreaho on huomauttanut, että arvostelussa tulisi tehdä ero empiirisesti ja filosofisesti tai yhteiskunnallisesti suuntautuneen naistutkimuksen välillä; puhe ”naistutkimuksesta” on liian laaja yleistys, koska käsite sisältää monenlaista tutkimusta. Näreaho myöntää kuitenkin valtavirtatutkimuksen aatteellisen sävyn ja sen, ettei siinä ole otettu huomioon evoluutiotutkimuksen tuloksia.
Naistutkimuksen edustajat ovat arvostelleet yhteiskunnallisen sukupuolikysymyksen biologisointia ja esittäneet, että feministiteoreetikko Judith Butleria on tulkittu väärin.Hekanaho P. L. ja Tuhkanen M.: ”Queer-teorian sukupuoli ja paradigmaattisten erojen ongelma.” Niin & Näin 2/2005, 7–15. Butlerin mukaan naiseus ja mieheys tai seksuaalisuuden muodot ovat kulttuurisesti rakennettuja käsitteitä.Rydman J.: Lyhyesti. Tieteessä tapahtuu 7/2006 Kirjallisuuskriitikko Putte Wilhelmssonin mukaan Niemelä ja Tammisalo eivät ole ymmärtäneet Butlerin teoriaa biologisten sukupuolten olemassaolosta.Wilhelmsson, P.: Joukossa skeptisyys tiivistyy. Turun Sanomat 17.8.2007
Feministisen tieteenfilosofian asiantuntijan Kristina Rolinin mukaan Keisarinnan uudet (v)aatteet ei onnistu tavoitteessaan todistaa naistutkimusta näennäistieteeksi. Rolin kirjoittaa, etteivät arvostelijat esitä ainoatakaan esimerkkiä naistutkimuksen väitteestä, joka olisi ristiriidassa luonnontieteiden kanssa. Sen sijaan Niemelä ja Tammisalo ohittavat tieteen arvosidonnaisuudesta käydyn tieteenfilosofisen keskustelun.Rolin K.: Näyttö naistutkimuksen epätieteellisyydestä jäi esittämättä. Tieteessä tapahtuu 8/2006.
Sosiaalitutkimuksen menetelmien professori Pertti Töttö arvioi keskustelun tilaa keväällä 2008. Hän huomautti, että Naistutkimus-lehden julkaisema kirja-arvio Keisarinnan uusista (v)aatteista oli ristiriitainen:
Kirja-arvostelussaan Tuula Juvonen toteaa ensin, että naistutkimus ei lainkaan esitä sukupuolta koskevia tosiasiaväitteitä, joten Niemelän ja Tammisalon kritiikki ei osu kohteeseensa. Sitten hän kuitenkin haluaa oikaista muutaman "väärinkäsityksen, joka koskee sukupuolta".
Arvostelija väitti ensinnäkin sukupuolia olevan useampia kuin kaksi ja toiseksi, että Darwinin teoria on ”elitistinen heteromiesnarratiivi, jossa ideaalisiksi ymmärretyt sukupuolisuhteet on luonnollistettu projisoimalla ne eläinmaailmaan” eikä Niemelän ja Tammisalon kirja esitä tähän mitään uutta. Tötön mukaan muut naistutkijat eivät uskaltaneet olla eri mieltä naistutkijoiden nimissä esiintyneen tutkija Tuula Juvosen nimissä ja näin Niemelän ja Tammisalon arvostelu ”osui napakymppiin”.Töttö, P.: Naistutkimuksen koskemattomuus. HS Tiede & Luonto 1.4.2008.
Aviisi-lehden haastattelussa naistutkija Katariina Mäkinen kokee luonnontieteilijöiden synnyttämän keskustelun turhauttavana. ”Siinä ei tavallaan puhuta naistutkimuksesta, vaan kritisoidaan kaikenlaista laadullista tutkimusta luonnontieteen näkökulmasta.”
Muuta arvostelua Jukka Hankamäki vetoaa hermeneutikko Lauri Rauhalan jaotteluun ihmisen keholliseen, tajunnalliseen ja situationaaliseen todellistumistapaan. Sukupuolta voidaan tutkia luontevimmin kehollisella eksistenssitasolla, jolloin se osoittautuu sekä empiirisesti (eli biologisesti) että fenomenologisten havaintojen tasolla (eli fenotyyppisesti) kaksiarvoiseksi. Myös tajunnallisella eli ihmisen kuvittelukyvyn tasolla kaksiarvoinen sukupuoliero on keskeinen lähtökohta, sillä ihmisen seksuaaliset yllykkeet edellyttävät sukupuolen olemassaoloa. Seksuaalista käyttäytymistä puolestaan voidaan tarkastella situationaalisella tematisaatiotasolla (esimerkiksi sosiaalisena ilmiönä), mutta tällöinkin kanssakäymisen lähtökohdaksi pitäisi tunnustaa sukupuolieron kaksiarvoisuus, sillä se on arkielämän uskottava lähtökohta. Sen enempää heteroiden kuin homojenkaan elämän tutkimista ja tulkintaa ei pitäisi alistaa queer-teoreetikoiden ja transgenderistien näkökulmasta tapahtuvalle biologisen sukupuolen kiistämisyritykselle. Hankamäen mielestä queer-teoreetikot ja suuri osa naistutkijoista ovat muodostaneet eräänlaisen tiedepoliittisen puolueen, jonka avulla he pyrkivät käyttämään joukkovoimaa ja luomaan kuvitelman tieteellisestä vaikutusvallasta.Hankamäki J. (2007): Seksit selviksi. Onko naistutkimus tiedettä, filosofiaa vai poliittinen ideologia?. Helsinki: Feenix kustannus.