Toivo Karvonen (15. kesäkuuta 1906 – 28. lokakuuta 1988)Yrjö Hakanen ja Emmi Tuomi (toim.): Kolme kirjainta: SKP:n yhdeksän vuosikymmentä, s. 35. TA-Tieto, Helsinki 2008. oli suomalainen vasemmistopoliitikko, joka toimi pitkään Suomi–Neuvostoliitto-Seuran pääsihteerinä (1947–1971) ja Suomen kommunistisen puolueen johtotehtävissä.
Toivo Karvonen aloitti poliittisen toimintansa Suomen sosialidemokraattisessa nuorisoliitossa (SSN), jonka aktiivi hän oli sen lakkauttamiseen (1923) asti.Vallankumousalbumi "Aux camarades et frères" - Tovereille ja veljille (Kansan Arkisto) Karvonen liittyi vuonna 1923 myös SKP:hen.Kertomus Suomen kommunistisen puolueen toiminnasta 15. ja 16. edustajakokouksen välisenä aikana (SKP 1972), s. 55. 1920-luvun loppupuolella hän kuului Suomen kommunistisen nuorisoliiton (SKNL) keskusjohtoon ja hän toimi julkisen Opintotyön neuvontayhdistyksen sihteerinä.Toivo Karvonen: Salaista ja julkista nuorisotoimintaa. teoksessa Taistelujen tiellä 3 (SKP 1948), s. 102,109. Karvonen vangittiin vuosikymmenen vaihteessa ja hän istui valtiopetoksesta vankilassa neljä vuotta.Toivo Karvonen: Toimintaa "kansanrintamakaudella" (1931-1938), teoksessa Kipinästä tuli syttyi. Muistiinpanoja Suomen Kommunistisen Puolueen 40-vuotistaipaleelta. 2. painos (SKP, Yhteistyö 1958), s. 172.
Vapauduttuaan alkuvuonna 1934 Karvonen palasi SKNL:n toimintaan. Hän järjesti nuorisoliiton opintotoimintaa sekä piti yllä SKP:n yhteyksiä vasemmistosivistyneistöön ja SDP:n oppositioon. Karvonen valittiin SKP:n keskuskomiteaan vuoden 1935 edustajakokouksessa, jonka jälkeen hän vastasi SKP:n toiminnasta Suomessa yhdessä Toivo Hj. Långstömin kanssa. Keväällä 1938 Karvonen vangittiin jälleen, ja hän sai viiden ja puolen vuoden tuomion, jota hän kärsi Riihimäen vankilassa.Toivo Karvonen: Toimintaa "kansanrintamakaudella" (1931–1938). teoksessa Kipinästä tuli syttyi. Muistiinpanoja Suomen Kommunistisen Puolueen 40-vuotistaipaleelta. 2. painos (SKP, Yhteistyö 1958), s. 174,177,180.
Vapauduttuaan vankilasta jatkosodan päätyttyä Toivo Karvonen siirtyi julkisen kansandemokraattisen työväenliikkeen palvelukseen. Sodanaikaisten (puolueen linjaa arvostelleiden) mielipiteidensä vuoksi Karvosta ei valittu SKP:n keskuskomiteaanVeli-Pekka Leppänen: Ohranasta oppositioon. Kommunistit Helsingissä 1944–1951 (SKP:n Helsingin piirijärjestö 1994), s. 27.. Vuonna 1947 hänet valittiin Suomi–Neuvostoliitto-Seuran pääsihteeriksi epäsuosioon joutuneen Aimo Rikan tilalle. Karvonen soveltui tehtävään vankilassa hankitun kielitaidon ja laajojen poliittisten kontaktiensa ansiosta. Karvosen välit neuvostoliittolaisiin tovereihin pysyivät aina lämpiminä. 1960-luvun lopussa, pitkään puolueen keskustaan lukeutunut, Karvonen siirtyi tiiviimmin opposition puolelle. Jätettyään SNS:n pääsihteerin viran vuonna 1971 Karvonen jatkoi seuran varapuheenjohtajana.Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu? (Edita 1999), s. 158. Hän jäi tuolloin kuitenkin pois SKP:n keskuskomiteasta. Karvonen oli mukana myös Demokraattisen lehtipalvelun toiminnassaKuolleet lehdet (Yleisen lehtimiesliiton historiatyöryhmän uutiskirje 2002)..
Lähteet
Luokka:SKP:ssä (1918–1990) vaikuttaneet henkilöt Luokka:Vuonna 1906 syntyneet Luokka:Vuonna 1988 kuolleet