Kathryn Johanna Kuhlman (9. toukokuuta 1907 – 20. helmikuuta 1976) oli yhdysvaltalainen evankelista, joka tunnetaan erityisesti suurista parannuskokouksistaan sekä radio- ja televisio-ohjelmista, kuten I Believe in Miracles. Kuhlman aloitti evankeliointityönsä 1920-luvulla ja hän vaikutti keskilännessä, Denverissä ja Pittsburghisssa.

Kuhlmanin menetelmä korosti Pyhän Hengen suoraa interventiota. Hänen uransa huipentui yli 500 nauhoitettuun televisioesiintymiseen vuosina 1965–1976. Hän perusti myös Kathryn Kuhlman Foundation -säätiön tukemaan maailmanlaajuista lähetystyötä.

Kuhlmanin katsotaan edustaneen ekumeenista yhteiskristillisyyttä. Kuhlmania on pidetty karismaattisen liikeen johtavana henkilönä. Kuhlman kuului itse alun perin baptistikirkkoon.Buckingham, s. 16

Elämä ja ura Concordiassa, Missourissa kasvaneella Kuhlmanilla oli intensiivinen uskonnollinen kokemus kolmentoista vuoden iässä, ja hän jätti kesken lukion kuusitoistavuotiaana aloittaakseen kiertävän saarnaajan työn, joka vei hänet Idahoon ja Keskilännen alueelle.Barron, B.: Kuhlman, Kathryn (1907-1976) Teoksessa

Vuonna 1933 hän saapui Denveriin kahden viikon kestävälle herätyskokoukselle, joka oli niin menestyksekäs, että hän asettui sinne ja perusti Denver Revival Tabernacle -seurakunnan. Vuonna 1938 hän meni naimisiin kiertävän evankelistan Burroughs Waltripsin kanssa, mikä päätös pakotti hänet jättämään Denverin työnsä. Kun hän jätti miehensä vuonna 1944, hän jatkoi uraansa evankelistana. Vuonna 1946 hän koki Pyhän Hengen kasteen.

Kuhlman muutti Franklin, Pennsylvaniaan, jossa hän piti herätyskokouksia ja juonsi radio-ohjelmaa. Keväällä 1948 hänen saarnojensa aikana tapahtui kaksi spontaania parantumista, mikä sai hänet kääntämään huomionsa parantamistyöhön. Vuonna 1950 hän muutti Pittsburghiin, jossa hänen teatraaliset mutta ei fanaattiset kokouksensa saivat myönteistä kohtelua sekä medialta että kirkonjohtajilta. Hän myönsi vapaasti, että eivät kaikki parantuneet hänen työnsä alla, sanoen "vain Jumala tietää" miksi ei. Vuosina 1955–1975 hän piti kokouksia Carnegie Libraryn auditoriossa.

1960-luvulla hänen työnsä laajeni käsittämään esiintymisiä valtakunnallisesti ja kansainvälisesti, viikoittaisen televisio-ohjelman CBS:llä sekä säännöllisiä tilaisuuksia Pittsburghissa, Ohiossa ja Los Angelesissa. Kaksi hänen kirjaansa, I Believe in Miracles (1968) ja God Can Do It Again (1969), olivat valtavan suosittuja, joista edellinen myi miljoonia kappaleita. Kuhlmania ei koskaan suoraan yhdistetty helluntailiikkeeseen, ja hän paheksui monien parantavien evankelistojen menetelmiä. Yhdessä Oral Robertsin kanssa hän oli päävastuussa parantavan herätysliikkeen arvostuksen nostamisesta Pohjois-Amerikassa. Kuhlman kuoli sydänleikkaukseen vuonna 1976.

Vaikutus Suuret kirkkokunnat kiittelivät Kuhlmanin palvelutehtävää myös aikansa puhtaimmaksi Pyhän Hengen palvelutyöksi. Kuhlman kammosi fanaattisuutta ja epäraittiita metodeja. Hän ei voinut esimerkiksi sietää huutamista kokouksissaan. Kuhlmanin esikuva oli kanadalais-amerikkalainen naisevankelista Aimee Semple McPherson.

Kuhlman piti joukkokokouksia, ja hänellä oli oma TV-ohjelma. Vuonna 1972 hän vieraili paavin luona Roomassa ja sai häneltä siunauksen toiminnalleen.

Kuhlman ei vieraillut koskaan Suomessa, mutta hän on tunnettu kristillisissä piireissä. Monet suomalaiset vierailivat hänen kokouksissaan ulkomailla. Jerusalemissa ja Tel Avivissa marraskuussa vuonna 1975 pidetyssä Toisessa Pyhän Hengen konferenssissa oli mukana 300 suomalaista Ihannematkat-yhtiön lennättäminä. Mukana olivat muun muassa Niilo Yli-Vainio sekä Olavi ja Ester Syväntö.Maailman ääret n.o 3 1976, s. 16-17Buckingham, s. 168, 207-209, 224Hosier, s. 173-178Meller, s. 44-51 Veikko Manninen kävi Chicagon konferenssissa 1973 ja sai siellä tilaisuuden osallistua kahdesti Kathryn Kuhlmanin kokoukseen.Ristin Voitto 13.12.1973, s. 11

Useita Kuhlmanin kirjoja on käännetty suomeksi.

Kirjallisuutta

Kathryn Kuhlmanin teokset suomeksi Ensimmäinen ja viimeinen ihme. Suomentanut Heljä Meuronen. Kuva ja Sana, 1975. Heikkoa hän hoivaa. Kuva ja Sana, 1976. Herran parantava kosketus. Suomentanut Aune Lehtisalo. Ristin Voitto ry., 1957. Ihmettä etsimässä. Ristin Voitto, 1974. Jumalalle kaikki on mahdollista. Ristin Voitto, 1974. Jumala voi. Ristin Voitto, 1970. Kapteeni LeVrier uskoo ihmeisiin. Ristin Voitto, 1974. Kathryn Kuhlman – raportti ihmeestä. Kuva ja Sana, 1975. Kuinka suuri on Jumalan voima? Ristin Voitto, 1975. Kuolematon ihme. Toimittanut Leo Meller. Kuva ja Sana, 1994. Lääketiede ja ihmeet. Ari-Kustannus, 1979. Paranin reumasta. Ristin Voitto, 1977. Päivieni jälkeen sen tapahtuu. Suomentaneet Hanna Helin, Marja Rantanen ja Hannu Rossi. Kuva ja Sana, 2007. Sinulle joka jäit jälkeeni. Kuva ja Sana, 1977. Uskon ihmeisiin. Ristin Voitto, 1973.

Kathryn Kuhlmanista julkaistuja elämäkertoja

Buckingham, Jamie: Minun elämäni. Kathryn Kuhlman. Kuva ja Sana, Helsinki, 1976. Hinn, Benny: Kathryn Kuhlmanin avattu testamentti (Kathryn Kuhlman: Her Spiritual Legacy and Its Impact on My Life, 1999). Suomentanut Hannu Viinikainen. Kuva ja Sana, 1999. Hosier, Helen Kooiman: Kathryn Kuhlman. Suomentanut Inka Pekkanen. Ristin Voitto, 1977.

Kathryn Kuhlman DVD:llä Kathryn Kuhlman Las Vegasissa! Julkaissut Kuva ja Sana.

Lähteet Kunnas, Unto: Maailman ääret n.o 3 1976 , Suomen vapaa ulkolähetys ry, Tikkurila, 1976 Ahonen, Eino, Manninen, Veikko: Ristin Voitto 13.12.1973, Ristin Voitto, 1973 Buckingham, Jamie, Minun elämäni / Kathryn Kuhlman, Kuva ja sana, Helsinki, 1976 Hosier, Helen Kooiman, Kathryn Kuhlman, Ristin Voitto, 1977, Meller, Leo , Schulgin, Maria, Meuronen, Heljä, Kathryn Kuhlman – Raportti ihmeestä, Kuva ja Sana, Saarijärvi, 1975,

Viitteet

Aiheesta muualla Viralliset verkkosivut

Luokka:Yhdysvaltalaiset evankelistat Luokka:Vuonna 1907 syntyneet Luokka:Vuonna 1976 kuolleet