Nuortenkirjallisuus on kirjallisuutta tai teoksia, jonka kohderyhmäksi on rajattu nuoriso. Lajityyppi rinnastetaan monesti lastenkirjallisuuteen, jolloin siitä puhutaan lasten- ja nuortenkirjallisuutena.
Joitakin alan toimijoita Suuri osa lasten- ja nuortenkirjoja on julkaistu sarjoina, esimerkiksi Enid Blytonin Viisikko, Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu ja J. K. Rowlingin Harry Potter -sarja.
Jossakin määrin nuortenkirja supistui alalajina 1970-luvun puolivälistä eteenpäin ja nuoret siirtyvät lastenkirjoista aikuisten viihdekirjoihin, sota-, jännitys- ja romantiikkateemoihin. Nuorten kirjallisuudeksi tuli kansallinen sarjakuva sekä kauhukirjallisuus. Tieteiskirjallisuus teki – muun muassa Jules Vernen 1800-luvun lopun tarinoiden kiinnostuksen hiipumisen jälkeen – paluun 1980-luvun lopulla eri maiden kansallisten tieteiskirjoittajien saatua myönteisiä kustannuspäätöksiä kustantamoilta. Japanilaiset sarjakuvat tulivat suosituksi 2000-luvun alussa ja nuortenkirjallisuus koki uuden nousun.
Historiaa 1940-luvulla markkinoinnin helppous sai kaupallisen edun voittamaan kirjallisen laadun. Koti- ja ulkomaisia pinnallisia nuorisokirjoja tehtiin paljon sarjatuotantona ja nuorisokirjallisuuden katsottiin rihkamatuotannon takia joutuneen 1940-luvun puolivälissä lamaan.Ikonen, Marttila, Vaijärvi 1978, s. 94. Nuorisokirjallisuuden ja kirjailijoiden etua ja laatua valvomaan perustettiin 1946 Nuorten Kirja ry, jonka toimintaa jatkaa nykyisin Suomen Nuorisokirjailijat ry.
1960-luvulla yhteiskunnallinen perusvaade koski kaikkia kirjoja ja realistiset nuortenkirjat saivat uusia ilmeitä.Ikonen, Marttila, Vaijärvi 1978, s. 97. Yhteiskunnallisviritteistä ja arkirealistista nuorisokirjallisuutta kirjoittivat esimerkiksi Eve Garnett, Eleanor Estes ja Mary Stoltz.
Lähteet Tuula Ikonen, Satu Marttila ja Kati Vaijärvi (toim.): Lue lapselle! Weilin+Göös, 1978.
Viitteet
Kirjallisuutta
Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit
nl:Jeugdliteratuur#Jeugdliteratuur