Konstantin (Konsta) Evert Lindqvist (synt. Kraft, 26. joulukuuta 1877 Kymi – 31. elokuuta 1920 Pietari) oli suomalainen poliitikko ja ammattiyhdistysjohtaja, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuonna 1917. Hän oli myös Suomen Veturimiesten Liiton puheenjohtaja 1917–1918. Sisällissodan aikana Lindqvist toimi kansanvaltuuskunnan liikenneasiain valtuutettuna. Hän pakeni sodan loppuvaiheessa Neuvosto-Venäjälle ja sai surmansa niin sanotussa Kuusisen klubin ammuskelussa.
Elämä Nuoruusvuodet Konsta Lindqvist syntyi Kymin pitäjässä Ilmajoelta kotoisin olleen piian Maria Lovisa Kraftin (s. 1856) aviottomana lapsena. Kansakoulun jälkeen hän työskenteli muun muassa Valtionrautateiden palveluksessa veturinlämmittäjänä Kuopiossa. Lindqvist lähti ammattiyhdistysliikkeeseen 1903 ja liittyi sosialidemokraattiseen puolueeseen 1904. Vuonna 1908 Lindqvistiä kuulusteltiin osallisuudesta työläisaktivistien tekemään Haapaniemen rullatehtaan ryöstöön, mutta hän kielsi kuuluvansa heidän järjestöönsä tai tietävänsä tapahtumista mitään. Lindqvist joutui poliittisen aktivisminsa johdosta viranomaisten silmälläpidon alaiseksi ja myöhemmin samana vuonna hänet siirrettiin veturinkuljettajaksi Kajaaniin. Työnsä ohella hän toimi Kainuun sosialidemokraattisen piirijärjestön piirisihteerinä.
Eduskuntaan Palattuaan Kuopioon 1910 Lindqvist nousi kaupungin työväenliikkeen näkyvimpien hahmojen joukkoon. Hän vaikutti Kuopion työväenyhdistyksessa ja kuului muun muassa Savon Työmiehen sekä Pohjois-Savon sosialidemokraattisen piirijärjestön johtokuntiin. Heinäkuussa 1917 Lindqvist nousi varasijalta eduskuntaan tehtävänsä jättäneen Otto Piisisen tilalle. Syyskuussa hänet valittiin Suomen Veturimiesten Liitoksi nimensä vaihtaneen Suomen Kuljettaja- ja Lämmittäjäyhdistyksen puheenjohtajaksi. Yleislakon aikana Lindqvist nimitettiin Työväen Vallankumouksellisen Keskusneuvoston liikenneasioiden asiantuntijaksi.
Sisällissota ja kuolema
Sisällissodan käynnistyttyä Lindqvist nimitettiin kansanvaltuuskunnan liikenneasiain valtuutetuksi. Liikenneasiain osasto oli vallankumoushallinnon laajin organisaatio, joka vastasi sodankäynnin ja elintarvikehuollon kannalta elintärkeistä rautatiekuljetuksista. Vallankumousteorioiden sijaan hän keskittyi toimessaan niiden käytännölliseen hoitamiseen. Ammattiyhdistystaustansa ansiosta Lindqvistillä oli rautatieläisten keskuudessa suuri vaikutusvalta. Sosialisoinnista äänestettäessä Lindqvist edusti kansanvaltuuskunnan enemmistön tavoin pidättyväistä kantaa.Rinta-Tassi 1986, s. 121. Maaliskuussa liikenneasiain osasto sekä posti- ja tiedotusasiain osasto yhdistettiin Lindqvistin johtamaksi uudeksi liikenneosastoksi. Hänen avukseen toiseksi valtuutetuksi tuli posti- ja tiedotusasiain osastoa johtanut Emil Elo.Rinta-Tassi 1986, s. 162. Lindqvist jatkoi liikenneosaston johdossa myös kansanvaltuuskunnan Viipuriin siirtymisen yhteydessä tehdyn uudelleenorganisoinnin jälkeen.Rinta-Tassi 1986, s. 476. Huhtikuun puolivälissä Lindqvist käväisi lyhyesti Venäjällä, mutta palasi Viipuriin ennen valkoisten hyökkäystä.Rinta-Tassi 1986, s. 478. Kansanvaltuuskunnan äänestäessä rauhanneuvotteluista Lindqvist ja Elo olivat ainoat, jotka kannattivat Lauri Letonmäen esitystä kaikista rauhanpyrkimyksistä pidättäytymisestä.Rinta-Tassi 1986, s. 481. Viipurin taistelun aikana Elo pakeni viimeisten kansanvaltuuskunnan jäsenten joukossa Pietariin yöllä 25. huhtikuuta.Rinta-Tassi 1986, s. 489–490.
Neuvosto-Venäjällä Lindqvist hoiti punapakolaisten asioita Buin siirtolassa ja osallistui syksyllä 1918 Moskovassa pidettyyn SKP:n perustavaan kokoukseen. Myöhemmin hän työskenteli SKP:n teollisuuskomitean palveluksessa ja toimi viimeksi SKP:n sotilasjärjestössä. Lindqvist oli myös VKP(b):n jäsen. Hän kuoli elokuussa 1920 Pietarissa tapahtuneessa ampumavälikohtauksessa, jossa joukko SKP:n ”revolveriopposition” jäseniä hyökkäsi suomalaisten kommunistien kokoontumispaikkaan ja surmasi kahdeksan henkilöä. Silminnäkijäkertomusten mukaan Lindqvistiä ammuttiin selkään. Uhrit haudattiin Pietarin Mars-kentälle 12. syyskuuta 1920. Uritskinaukiolla pidettyyn muistotilaisuuteen kerrotaan osallistuneen lähes 100 000 saattajaa. Joukkohaudalla on muistomerkki, jossa on myös Lindqvistin nimi.
Perhe Konsta Lindqvistin puoliso oli Anna Siviä Backman, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1903. Pariskunnalla oli kaksi lasta. Heidän tyttärensä Lahjan (1904-1974) puoliso oli kauppaneuvos Akseli Antikainen.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Kansanedustajat Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot Luokka:SKP:ssä (1918–1990) vaikuttaneet henkilöt Luokka:Suomalaiset ammattiyhdistysjohtajat Luokka:Suomen kansanvaltuuskunnan jäsenet Luokka:Suomalaiset henkirikosten uhrit Luokka:Pohjois-Savon vaalipiiri Luokka:Vuonna 1877 syntyneet Luokka:Vuonna 1920 kuolleet