Sukupuolten välinen tasa-arvo tarkoittaa sitä, että naisilla ja miehillä on yhtäläiset oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet toteuttaa itseään ja osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Sukupuolten tasa-arvo on yksi Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien julistuksen tavoitteista. Nämä kattavat muun muassa oikeuden fyysiseen koskemattomuuteen, tasa-arvoiseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen sekä tasa-arvoiseen palkkaukseen.
Maailmanlaajuisesti
Sukupuolten välisen epätasa-arvon poistaminen on maailmanlaajuinen ihmisoikeuskysymys. YK:n vuosituhattavoitteisiin kuuluu ”edistää sukupuolten tasa-arvoa ja parantaa naisten asemaa.”
Yli kaksi kolmasosaa maailman köyhistä on naisia tai tyttöjä, ja naisten lukutaidottomuus on selkeästi yleisempää kuin miesten. Monissa maissa lainsäädäntö tai perinteinen laki eivät anna naisille oikeutta perintöön tai maanomistukseen. On arvioitu, että ihmiskaupan uhreista arviolta 80 prosenttia on naisia ja lapsia. YK:n huume- ja rikososasto UNODC:n mukaan Euroopassa on jopa 500 000 laittomin keinoin maahan tuotua prostituoitua.
Kuvaa siitä, kuinka paljon naisiin kohdistuu väkivaltaa, kuten seksuaalista väkivaltaa, on vaikea antaa, sillä kansainvälisiä vertailuja eri tavoin toteutettujen tutkimusten pohjalta ei ole tehty. Vuonna 2000 julkaistussa kansainvälisessä rikosuhritutkimuksessa todettiin, että yksittäisistä maista naisiin kohdistuva väkivalta on yleisintä Argentiinassa ja Brasiliassa. Kokonaisuudessa se on yleisintä kehitysmaissa ja entisissä Neuvostoliiton maissa. Länsimaista eniten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tapahtuu Australiassa, Kanadassa, Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Suomessa. Kansainvälisessä rikosuhritutkimuksessa seksuaaliseksi väkivallaksi luokiteltiin raiskaus, raiskauksen yritys, seksuaalisesti loukkaava käsiksi käyminen ja loukkaava käyttäytyminen. Yli 60 prosenttia läntisissä maissa koetusta seksuaalisesta väkivallasta oli loukkaavaa käyttäytymistä. Kehitysmaissa raiskaukset ja niiden yritykset ja seksuaalisesti loukkaava käsiksi käyminen ovat yleisempiä kuin muissa maissa.
Maailman lainsäätäjistä on naisia vain alle viidennes. Parlamenttienvälisen liiton IPU:n mukaan 2000-luvun aikana naisten osuus on kuitenkin kasvanut tasaisesti, sillä vuonna 2000 naisten osuus koko maailman parlamentaarikoista oli 13,1 prosenttia, kun taas vuonna 2010 se oli 18,7 %. Naisparlamentaarikkojen määrän lisääntymistä on tapahtunut 2000-luvulla erityisesti kehitysmaissa, kuten Ruandassa ja Angolassa, joissa muutoksen takana ovat sukupuolikiintiöiden käyttöönotto päätöksentekoelimissä.
Vanhemmuus
Sukupuolten tasa-arvoon liittyvä merkittävä poliittinen ja tieteellinen huoli on sen vaikutus syntyvyyslukuihin. Pohjoismaat ovat sukupuolten tasa-arvon edelläkävijöitä, mutta maissa on runsaasti veroveroin kustannettavaa syntyvyyttä edistävää politiikkaa ja pitkät vanhempainvapaat. Sukupuolten tasa-arvon vaikutus kuitenkin lisännee syntyvyyttä.https://paa2011.princeton.edu/papers/112214 Afrikan maille sukupuolten tasa-arvon edistämistä esitetään keinona alentaa syntyvyyslukuja, jotta kehitysmaiden syntyvyys laskisi.https://epc2012.princeton.edu/papers/120061
Vuonna 2022 julkaistussa 40 maan vertailututkimuksessa saatiin yllättävä tutkimustulos. Sen mukaan äidit ovat uupuneempia niissä maissa, joissa on vahva sukupuolten välinen tasa-arvo. Tutkimukseen osallistui yli 11 500 äitiä. Yhteys tasa-arvon ja uupumuksen välillä säilyi, vaikka yksilöiden väliset sosiodemografiset tekijät sekä maiden väliset taloudelliset erot otettiin huomioon. Äitien näkemys sukupuolten välisestä tasa-arvosta työelämässä sekä siitä, että miesten tulisi osallistua enemmän lastenhoitoon ja kotitöihin, lisäsi riskiä vanhempana uupumiselle erityisesti maissa, joissa vallitsi vahva sukupuolten välinen tasa-arvo. Vähäisempi kuormitus ja ristiriita eri elämänalueiden, kuten työelämän ja vanhemmuuden välillä saattavat selittää sitä, miksi epätasa-arvoisemmissa maissa äidit olivat vähemmän uupuneita.
Työelämässä 85 tutkimuksen esirekisteröity meta-analyysi osoitti, että ennen naisia on ehkä syrjitty miesvaltaisten alojen rekrytoinnissa ja päinvastoin, mutta nykyään rekrytoinnissa syrjitään miehiä yleisesti ja yhä eniten naistyypillisissä töissä. Miestyypillisissä töissä ei syrjintää näytä enää olevan. Sukupuolentutkijat eivät osanneet ennustaa tätä muutosta paremmin kuin muut tutkijat. Julkaisuharhaa ei näissä tutkimuksissa juuri ollut.
Työsuorituksista on vaikea löytää aineistoa muilta kuin juristeilta. Ghazala Azmatin ja Rosa Ferrerin tutkimuksessa mitattiin yhdysvaltalaisjuristien työtunteja ja asiakkaiden hankintaa: miehet laskuttivat 10 % enemmän tunteja ja hankkivat yli kaksinkertaisen rahamäärän uusilta asiakkailta. Azmatin mukaan työtunnit ja runsaampi asiakkaiden hankkiminen selittävät pitkälti palkkaerot, ja sama voi koskea muitakin aloja. Niitä puolestaan selittivät pienet lapset sekä naisten vähäisempi kunnianhimo, sillä he halusivat yrityksensä osakkaiksi paljon miehiä harvemmin. Toisessa tutkimuksessa naisjohtajilla oli vähemmän lapsia kuin miesjohtajilla.
Talousnobelisti Gary Becker osoitti kirjassaan The Economics of Discrimination (University of Chicago Press) vuodelta 1957, että markkinat rankaisevat automaattisesti syrjinnästä. Jos yritys palkkaa työntekijöitä muulla perusteella kuin sillä, kuka suoriutuu parhaiten työtehtävistä, yritys häviää rahaa sitä enemmän, mitä voimakkaammin valinta perustuu muihin tekijöihin. Joskus kuitenkin sukupuoli voi olla olennainen tekijä työsuoritukselle, esimerkiksi palkattaessa henkilö näyttelemään Virginia Woolfia.
Kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeussopimukset Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 2. artikla turvaa julistuksessa esitetyt oikeudet ja vapaudet jokaiselle ilman muun muassa sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Julistuksen sisältämät oikeudet on sittemmin vahvistettu osaksi sitovaa kansainvälistä oikeutta kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa (KP-sopimus) ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (TSS-sopimus). Nämä molemmat yleissopimukset kieltävät muun muassa sukupuoleen perustuvan syrjinnän yleissopimuksissa tunnustettuihin oikeuksiin liittyen. Lisäksi sopimuksiin sisältyvät seuraavat erityisesti sukupuolten tasa-arvoa koskevat artiklat:
KP-sopimus 26 artikla: Kaikki ihmiset ovat oikeudellisesti yhdenvertaisia ja oikeutettuja ilman minkäänlaista syrjintää yhtäläiseen lain suojaan. Tässä suhteessa lain tulee kieltää kaikki syrjintä ja taata kaikille henkilöille yhtäläinen ja tehokas suojelu muun muassa sukupuoleen perustuvaa syrjintää vastaan.
TSS-sopimus 7 artiklan a)-kohta: kohtuullisen palkan ja saman palkkauksen samanarvoisesta työstä ilman minkäänlaista rajoitusta; erityisesti naisille taataan sellaiset työolot, jotka eivät ole huonompia kuin ne, joita miehet nauttivat ja joihin kuuluu sama palkka samasta työstä.
YK:n ihmisoikeuskomitea valvoo KP-sopimuksen noudattamista ja taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien komitea valvoo TSS-sopimuksen noudattamista.
Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW) Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW) tavoitteena on edistää ihmisoikeuksien tasa-arvoista toteutumista naisten osalta. Sopimus sisältää säännöksiä muun muassa kansalaisuudesta, koulutuksesta, työelämään osallistumisesta, terveydenhuollosta sekä naisten taloudellisista oikeuksista.
Yleissopimus hyväksyttiin vuonna 1979 YK:n yleiskokouksessa ja se astui voimaan vuonna 1981. Yleissopimus tuli Suomen osalta voimaan 4. lokakuuta 1986. Suomessa yleissopimuksen määräaikaisraportoinnista vastaa ulkoministeriön ihmisoikeustuomioistuin- ja -sopimusasioiden yksikkö.
Yleissopimuksen noudattamista valvoo naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea. Komitea tutkii myös yksilövalituksia.
Yhdistyneiden kansakuntien naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen julistus vuodelta 1993 Vuonna 1993 Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen julistuksen (Declaration on the Elimination of Violence Against Women).
Julistuksen mukaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa voi olla esimerkiksi: Fyysinen, seksuaalinen ja psykologinen väkivalta, joka tapahtuu perheissä, mukaan lukien pahoinpitely, kodeissa tapahtuva tyttölasten seksuaalinen hyväksikäyttö, avioliitossa tapahtuvat raiskaukset, naisten sukuelinten silpominen ja muunlaiset perinteiset käytännöt, ei-aviopuolison harjoittama väkivalta ja hyväksikäyttöön liittyvä väkivalta; Fyysinen, seksuaalinen ja psykologinen väkivalta, joka tapahtuu yleisessä yhteisössä, mukaan lukien raiskaus, seksuaalinen hyväksikäyttö, seksuaalinen häirintä ja pelottelu työpaikoilla, kouluissa ja muualla, naisten ihmiskauppa ja pakkoprostituutio; Fyysinen, seksuaalinen ja psykologinen väkivalta valtion harjoittamana tai suvaitsemana, missä tahansa se tapahtuukaan.
Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimukset Kansainvälisellä työjärjestöllä ILO:lla on useita työelämän tasa-arvoon liittyviä yleissopimuksia. Niistä keskeisimmät ovat Yleissopimus nro 100: Samanarvoisesta työstä miehille ja naisille maksettava sama palkka vuodelta 1951, Yleissopimus nro 111: Työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuva syrjintä vuodelta 1958, Yleissopimus nro 156: Perheenhuoltovelvollisuuksia omaavien mies- ja naistyöntekijöiden samanlaiset mahdollisuudet ja yhdenvertainen kohtelu sekä Yleissopimus nro 183: Äitiyssuojelusopimus (uudistettu 2000).
Euroopan ihmisoikeussopimus Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14. artiklassa taataan ihmisoikeussopimuksessa tunnustetuista oikeuksista ja vapauksista nauttiminen ilman minkäänlaista muun muassa sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Lisäksi ihmisoikeussopimuksen kahdennentoista lisäpöytäkirjan 1. artiklassa taataan laissa tunnustettujen oikeuksien nauttiminen ilman minkäänlaista muun muassa sukupuoleen perustuvaa syrjintää.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista valvoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Ihmisoikeustuomioistuin käsittelee pääasiassa sopimusvaltioita vastaan tehtyjä yksilövalituksia.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut lukuisia sukupuolten tasa-arvoa koskevia tuomioita. Tapauksessa Opuz v. Turkki (2009) tuomioistuin katsoi, että perheväkivalta oli naisiin kohdistuvaa sukupuoleen perustuvaa syrjintää, koska se koski pääasiassa naisia ja koska oikeusviranomaisten yleinen syrjivä asenne oli luonut ilmapiirin, joka ruokki perheväkivaltaa.
Konstantin Markin v. Venäjä (2012) -tapauksessa tuomioistuin katsoi, että vanhempainvapaan epääminen miespuoliselta sotilashenkilöltä oli sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Tuomioistuin on ottanut kantaa myös syrjiviin sukunimikäytäntöihin, muun muassa tapaukset Burghartz v. Sveitsi (1994) ja Ünal Tekeli v. Turkki (2004), syrjiviin maahanmuuttosäännöksiin (esimerkiksi Abdulaziz, Cabales ja Balkandali v. Yhdistynyt kuningaskunta, 1985), syrjiviin eläkesäännöksiin (esimerkiksi Wessel-Bergervoet v. Alankomaat, 2002) sekä syrjiviin sosiaaliturvasäännöksiin (esimerkiksi Willis v. Yhdistynyt kuningaskunta (2002), jossa oli kyse miespuolisten leskien oikeudesta leskeneläkkeeseen).
Istanbulin sopimus Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus) on maailman ensimmäinen oikeudellisesti sitova sopimus, joka koskee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Istanbulin sopimus hyväksyttiin vuonna 2011 ja se astui voimaan 1. elokuuta 2014. Sopimus tuli Suomessa voimaan 1. elokuuta 2015.
Sopimuksen tavoitteena on muun muassa: ehkäistä ja poistaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa suojella väkivallan uhreja ja tarjota heille tukipalveluita saattaa väkivallan tekijät vastuuseen teoistaan edistää kaikkien naisiin kohdistuvan syrjinnän muotojen poistamista