Pompeji

Pompeji (, , ) oli antiikin aikainen kaupunki Campaniassa Italiassa. Se sijaitsi Vesuviuksen juurella lähellä nykyistä Pompein kaupunkia.

Pompejia asuttivat alun perin oskit, etruskit ja samnilaiset. Se sai myös paljon kreikkalaisia vaikutteita. Kaupunki tuli osaksi Rooman valtakuntaa roomalaisten vallattua Campanian samnilaisilta. Sullan aikana vuonna 80 eaa. Pompejista tuli roomalainen colonia eli sotilassiirtokunta. Viimeisen vuosisatansa aikana Pompeji oli Napolinlahden eteläpuoliskon tärkein satama ja kaupunki. Sen asukasluvuksi on arvioitu suurimmillaan noin . Kaupankäynnin ja maatalouden lisäksi kaupungin elinkeinoihin lukeutuivat muun muassa kankaiden valmistus ja garumin tuotanto.

Pompeji hautautui Vesuviuksen purkauksessa vuonna 79. Samalla tuhoutuivat myös Herculaneumin, Stabiaen ja Oplontiksen kaupungit sekä nykyisessä Boscorealessa ollut huvila-alue.Castrén & Pietilä-Castrén 2000, ”Pompeji”, s. 441–443.Castrén & Pietilä-Castrén 2000, ”Boscoreale”, ”Herculaneum”, ”Oplontis”, ”Stabiae”. Pompeji on ollut laajojen arkeologisten tutkimusten kohteena vuodesta 1748 lähtien. Vaikka itse kaupunki ei noussut antiikin aikana koskaan erityisen merkittäväksi, sen hautautuneiden jäännösten uudelleenlöytäminen ja pitkäkestoiset kaivaukset ovat tehneet siitä kuuluisan tavalla, joka ylittää monien suurempienkin kaupunkien maineen. Kaupungin tuhoutumisen olosuhteet olivat erityisen suotuisat jäännösten säilymiselle, sillä sitä ei tuhonnut laavavirta, vaan se vain hautautui suureen määrään keveää vulkaanista hiekkaa, tuhkaa ja hohkakiveä. Seurauksena Pompeji on paras säilynyt todiste roomalaisesta elämästä ensimmäisellä vuosisadalla, ja parhaiten tunnettu antiikin aikainen maaseutukaupunki.

Merkittävä osa kaupungista on kuitenkin yhä tutkimatta. Sen kaivaukset jatkuvat edelleen ja uusia löytöjä tehdään usein. Pompejin arkeologinen alue on osa Unescon maailmanperintökohdetta Pompejin, Herculaneumin ja Torre Annunziatan arkeologiset alueet.

Maantiede

Pompejin kaupunki sijaitsi Campaniassa Cumaenlahden (Sinus Cumanus, nyk. Napolinlahti) itärannalla koilliseen Sarnus (nyk. Sarno) -joen suusta ja aivan Vesuviuksen juurella siitä eteläkaakkoon. Kaupunki sijaitsi luoteenpuoleisen Herculaneumin ja etelänpuoleisen Stabiaen välissä. Pompejista itään sijaitsi Nuceria eli Nuceria Alfaterna.Strabon: Geografika 5.4.8 (5.247).Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.5 s. 9; Pomponius Mela: De situ orbis 2.4.9. Strabonin mukaan Pompeji toimi satamana paitsi Nucerialle myös muun muassa Vesuviuksen toisella puolella sijainneille Acerraelle ja Nolalle. Sarnus-joki oli purjehduskelponen kaupungille saakka ja Strabonin mukaan myös kaupungista yläjuoksulle päin.

pienoiskuva|vasen|Pompejin arkeologinen alue ilmasta nähtynä, taustalla Vesuvius. pienoiskuva|vasen|Pienoismalli Pompejin raunioista. Napolin arkeologinen museo. Kaupunki oli rakennettu vanhan laavakerrostuman päälle noin 30 metriä korkealle kielekkeelle. Seutu oli vulkaanisen maaperän vuoksi erittäin hedelmällistä aluetta ja hyvää maanviljelylle. Cumaenlahdesta saatiin paljon kalaa.

Vuoden 79 tulivuorenpurkaus muutti seudun maantiedettä: Sarno-joki muutti uomaansa ja virtaa nyt jonkin matkan päässä Pompejista, ja samalla rannikkolinja siirtyi eteenpäin, niin että kaupungin paikka on nykyisin melkein kahden kilometrin päässä merestä, kun antiikin aikana merenranta oli heti kaupungin länsipuolella.

Historia Varhaishistoria

Pompejin alueesta pohjoiseen tehdyt kaivaukset osoittavat, että Vesuvius oli purkautunut tuhoisasti aiemminkin ainakin niin kutsutussa Avellinon purkauksessa noin vuoden 1995 eaa. tienoilla.

Antiikin aikaiset kirjailijat olivat yksimielisiä siitä, että Pompeji oli hyvin vanha kaupunki. Solinuksen tallentaman perimätiedon mukaan kaupungin perustajana pidettiin Heraklesta eli roomalaisittain Herculesta;Solinus: De mirabilibus mundi 2.5. mutta Dionysios Halikarnassoslainen, joka nimenomaisesti mainitsee Herakleen läheisen Herculaneumin perustajana, ei sano mitään tästä Pompejin suhteen.Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman muinaishistoria (Antiquitates Romanae) 1.44.

Strabonin mukaan Pompejia asuttivat ensin oskit, sitten tyrrheenit eli etruskit ja pelasgit, ja myöhemmin samnilaiset. Tämä vaikuttaa pitävän tutkimustiedon valossa pääosin paikkansa. Ensimmäiset arkeologiset löydöt Pompejin seudulta ovat 900–800-luvuille eaa. ajoitetut hautalöydöt. Tällöin alueella ei ilmeisesti vielä ollut pysyvää asutusta, vaan se toimi tilapäisenä kauppapaikkana. Se toimi jo vanhastaan kreikkalaisten ja foinikialaisten merimiesten satamana. Pompejista kehittyi satamakaupunki 600-luvulla eaa. On todennäköistä, että kaupunki nousi kukoistukseen jo varhain, kiitos sen edullisen sijainnin Sarnuksen suulla, minkä ansiosta siitä tuli Nolan, Nucerian ja koko tuon joen ravitseman rikkaan tasangon satama.

Asukkaat Pompejissa puhuivat ilmeisesti oskia. Kaupungin nimen alkuperää ei tunneta, mutta sen arvellaan olleen oskilainen. 500-luvulla eaa. kreikkalainen ja etruskivaikutus kilpailivat kaupungissa. Vanhimmat löydetyt kaupunkiin liittyvät jäänteet ovat kreikkalaisia ja peräisin 500-luvulta eaa. Niihin lukeutuvat Apollonille ja Herakleelle omistettujen temppeleiden jäänteet sekä attikalaisen mustakuviokeramiikan sirpaleita forumin alueen kerrostumissa. Kaupunki toimi välittäjänä seudun kreikkalaisten siirtokuntien ja etruskien välillä. Se oli osa kauppareittiä, joka kuljetti etruskien metallia Poseidoniaan ja kreikkalaisia tuotteita takaisin Capuaan. Näin on arveltu, että temppelin rakentaneet kreikkalaiset olisivat tulleet ennemmin Poseidoniasta kuin Kymestä.

pienoiskuva|pysty=1.1|Pompejin asutusvaiheet. Samnilaiset valloittivat alueen todennäköisesti 400-luvun eaa. lopulla muiden Campanian kaupunkien tavoin. Vuoristosta saapuneet kansat olivat tuolloin tavoiltaan jo melko hellenisoituneita, ja luultavasti suuri osa kaupungin varhaisemmasta väestöstä sulautui uusien tulokkaiden yhdyskuntaan. Kaupankäyntiyhteydet vaikuttavat säilyneen katkeamattomina. Ajan kuluessa seudun samnilaiset omaksuivat campanialaisten nimen. Kaupungin asukkaasta käytettiin kreikaksi etnonyymiä Pompēïanos (), myöhemmin latinaksi Pompeianus.

Samnilaisvalloituksen jälkeen Campaniaan muodostui kolme kaupunkiliittoa, joita johtivat Capua, Nola ja Nuceria. Pompeji kuului näistä Nucerian kaupunkiliittoon.Castrén 2004, s. 33. Pompeji mainitaan ensimmäisen kerran antiikin historiassa liittyen vuoteen 310 eaa., jolloin Publius Corneliuksen (Arvina, Scapula tai Scipio Barbatus?) johtama roomalainen laivasto pysähtyi siellä, ja sieltä siirrettiin joukkoja tuhoamaan Nucerian aluetta.Livius: Rooman synty 9.38. Vuoteen 290 eaa. mennessä Pompeji oli liittoutunut Rooman kanssa osana Nucerian kaupunkiliittoa. Sen roolista toisen puunilaissodan aikana ei tiedetä mitään, mutta todistusaineisto viittaa siihen, että se selvisi sodasta vaurioitta.

Samnilaisella kaudella Pompeji kukoisti ja se saavutti huippunsa 100-luvun eaa. niin kutsutulla tuffikaudella. Tuolloin se on ollut koko Italian vauraimpia ja tyylikkäimpiä kaupunkeja, johon hellenistiset vaikutteet saapuivat aikaisemmin kuin Roomaan. Kaupunkia laajennettiin ja linnoitettiin, ja sinne tuli Juppiterin ja Venuksen temppelit. Kaupungin samnilainen kausi kesti yhteensä kolme vuosisataa. Se pysyi samnilaisten hallussa aina siihen saakka, kunnes se se siirtyi Rooman vallan alle.

Roomalaisaika Tasavallan aika

Pompeji mainitaan seuraavan kerran historiassa vasta, kun liittolaissota puhkesi vuonna 91 eaa. Kyseisessä sodassa Pompeji liittoutui muiden campanialaisten kaupunkien kanssa Roomaa vastaan, ja sillä vaikuttaa olleen huomattava rooli, sillä Appianos mainitsee pompejilaiset erikseen muista campanialaisista luetellessaan kapinaan liittyneitä kansoja.Appianos: Sisällissota (Bellum civile) 1.39. Sodan toisena vuonna 89 eaa. Pompeji oli edelleen kapinallisten hallussa, ja vasta useiden taistelujen jälkeen Lucius Cornelius Sulla, voitettuaan samnilaiset Lucius Cluentiuksen johdolla ja ajettuaan heidät pakoon Nolan muureille, pystyi aloittamaan Pompejin piirityksen.Appianos: Sisällissota (Bellum civile) 1.50; Orosius: Historiae adversus paganos 5.18; Velleius Paterculus: Rooman historia (Historiae Romanae) 2.16.

pienoiskuva|vasen|Katua Pompejissa. Tämän piirityksen lopputulosta ei mainita missään. On varmaa, että Pompeji joutui lopulta Sullan käsiin; mutta tapahtuiko se voimakeinoin vai antautumisen kautta, siitä meillä ei ole tietoa; jälkimmäinen vaihtoehto on kuitenkin todennäköisempi, sillä kaupunki säästyi Stabiaen kohtalolta. Vuonna 80 eaa. Sulla perusti Pompejiin roomalaisen colonian eli sotilassiirtokunnan sukulaisensa, Publius Cornelius Sullan, johdolla ja suojeluksessa. Sen nimi oli Colonia Cornelia Veneria Pompeianorum. Johto kaupungissa siirtyi roomalaisille. Samalla pompejilaiset menettivät osan alueestaan, kun maita annettiin siirtokuntaan asettuneille veteraaneille.Cicero: Sullan puolesta (Pro Sulla) 21. Kaupungin asukkailla oli Rooman kansalaisoikeudet, ja heidät otettiin Menenian tribuksen jäseniksi. Tämän myötä kaupunki alkoi roomalaistua.

Roomalaisten alaisuudessa Pompeji säilyi merkittävänä satamana ja kauppakaupunkina. Kaupungin väkiluku kasvoi, ja se saattoi olla suurimmillaan lähes . Tasavallan loppuaikoina Pompejin seudusta tuli monien muiden Campanian rannikkoalueiden tavoin Rooman ylimystön suosima lomanviettopaikka, ja monilla heistä oli huviloita kaupugin välittömässä läheisyydessä. Muun muassa Cicerolla oli siellä huvila, josta hän käyttää usein nimeä ”Pompeianum”, ja joka vaikuttaa olleen huomattava rakennus ja yksi hänen mielipaikoistaan.Cicero: Academica 2.3.9, Kirjeet Atticukselle (Epistulae ad Atticum) 1.20, Kirjeet ystäville (Epistulae ad familiares) 7.3, 12.20. Myös Juliusten-Claudiusten hallitsijasuvulla oli siellä omaisuutta.

Varhainen keisariaika

Sama suosio jatkui keisariajalla. Seneca nuorempi ylistää kaupungin miellyttävää sijaintia, ja sekä hän että Tacitus kuvaavat sitä väkirikkaaksi ja kukoistavaksi kaupungiksi (”celebre oppidum”).Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 15.22; Seneca nuorempi: Naturales quaestiones 6.1. Pompeji sai keisariajalla uuden colonian; todennäköisesti tämä tapahtui Augustuksen aikana. Plinius vanhempi ei tosin mainitse kaupunkia coloniana, mutta sillä esiintyy tämä nimitys useissa piirtokirjoituksissa.

Neron hallituskaudella vuonna 59 jaa. Pompejin amfiteatterissa puhkesi mellakka, joka sai alkunsa kiistasta kaupungin asukkaiden ja sinne vastikään asettuneiden nucerialaisten siirtolaisten välillä. Se päättyi yhteenottoon, jossa moni sai surmansa tai haavoittui. Pompejilaisia rangaistiin tästä välikohtauksesta kieltämällä kaikki gladiaattori- ja teatteriesitykset kymmeneksi vuodeksi.Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 14.17.1.

Helmikuussa vuonna 62 jaa. Pompeji kärsi pahoin maanjäristyksestä. Sekä Senecan että Tacituksen käyttämät ilmaisut antavat ymmärtää, että kaupunki tuhoutui suurelta osin kokonaan, ja olemassa oleva näyttö osoittaa kiistattomasti, että vahingot olivat erittäin suuret. Erityisesti maanjäristyksestä kärsivät kaupungin julkiset rakennukset.Seneca nuorempi: Naturales quaestiones 6.1.1; Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 15.22.4. Tämän jälkeen kaupunki jälleenrakennettiin entistä laajemmassa mittakaavassa. Vaurioiden korjaaminen kesti kuitenkin vuosikausia. Alkuvuodesta 79 jaa. tapahtui uusi maanjäristys, jonka tuhoja oltiin vielä korjaamassa Vesuviuksen suuren purkauksen aikoihin.

Vesuviuksen purkaus

pienoiskuva|pysty=1.3|Vesuviuksen purkauksessa syntyneen tuhkapilven leviäminen: Pompeji jäi suoraan tuhkapilven alle.