pienois|Katolisen kirkon pappeja. Pappi on uskonnollisen yhteisön hengellisten toimitusten hoitaja ja johtaja. Papin asemaa tai tehtävää kutsutaan pappeudeksi. Papiston asema yhteiskunnallisena ryhmänä on historiassa vaihdellut.

Kristillisissä kirkoissa papin keskeisiä tehtäviä ovat jumalanpalvelusten johtaminen, sakramenttien eli pyhien toimitusten toimittaminen sekä seurakunnan opettaminen ja ohjaaminen. Pappeus ymmärretään eri tavoin eri kirkkokunnissa. Katolisessa kirkossa pappi on saanut erityisen vihkimyksen ja hänellä on selibaattivelvollisuus. Ortodoksisessa kirkossa voi olla naimisissa ennen papiksi vihkimistä, mutta ei enää vihkimyksen jälkeen. Protestanttisissa kirkoissa papin rooli vaihtelee: luterilaisessa kirkossa pappeus on virka, kun taas monissa vapaissa suunnissa korostetaan yleistä pappeutta.

Papin pukeutumiseen kuuluu usein erityisiä tunnusmerkkejä, kuten papinkaulus tai messupuku. Papisto voi jakautua eri tehtäviin, kuten kappalaisiin, kirkkoherroihin ja piispoihin. Protestanttisissa kirkoissa käytetään usein myös termiä pastori. Suomen kielen sana pappi on lainasana, joka tarkoittaa isää. Arvonimeä ’isä’ käytetään yleensä katolisista ja ortodoksisista papeista. Useimmissa protestanttisissa kirkoissa myös naiset voivat toimia pappeina. Uudessa testamentissa puhutaan seurakunnan vanhimmista eri tehtävissä.

Pappi kristinuskossa

Useiden kielten pappia merkitsevä sana (präst, Priester, priest, prêtre) tulee Raamatussa esiintyvästä kreikan sanasta presbýteros, mikä suomalaisessa raamatunkäännöksessä on ”(seurakunnan) vanhin”. Myös presbyteeri-nimitystä käytetään joissakin kirkoissa. Suomalaisessa Raamatussa esiintyvä pappi-sana vastaa kuitenkin yleensä toista Kreikan kielen sanaa hiereus, jolla tarkoitetaan usein temppelikulteissa uhreja suorittavaa pappia, jollaisia on useissa uskonnoissa. ’Seurakunnan vanhin’ on sen sijaan erityisesti kristinuskoon liittyvä käsite. Suomen kielen sana pappi on lainasana, joka tarkoittaa isää. Arvonimeä ’isä’ käytetään yleensä katolisista ja ortodoksisista papeista. Nimitys korostaa papin roolia seurakunnan isällisenä huolehtivana hahmona. Latinan kielen sana pastor tarkoittaa paimenta. Paimen-sanan pohjalla on kreikan sana poimen, joka Raamatussa tarkoittaa seurakunnan kaitsijaa. Raamatussa puhutaan vanhimmista lauman kaitsijoina.1. Pietarin kirje 5; Efesolaiskirje 4:11

Kristillisessä kirkossa, joissa on episkopaalinen virkakäsitys, pappi on yksi kolmesta perinteisestä hengellisestä virasta, joista kaksi muuta ovat piispan ja diakonin virat. Kongregationalistisissa kirkkokunnissa ei ole piispan virkaa ja myös erillinen diakonin virka voi puuttua. Joissakin reformaation jälkeisissä kirkoissa on haluttu korostaa kirkon erityisen viran ykseyttä siten, että kirkossa on ymmärretty olevan vain yksi hengellinen virka, jota kutsutaan papin ohella saarnaviraksi tai pastorin viraksi. Kristillisen kirkon papin erityisiin tehtäviin kuuluu evankeliumin julistaminen, saarnaaminen ja sakramenttien toimittaminen sekä muiden kirkollisten toimitusten hoitaminen. Usein myös sielunhoito nähdään erityisesti papin tehtävänä.

Pappi Raamatussa

Vanhassa testamentissa pappi toimitti uhreja Jumalalle ja toimi näin välittäjänä Jumalan ja ihmisen välillä. Uudessa testamentissa, Heprealaiskirjeessä, Jeesuksen todetaan olevan ylimmäinen pappi, joka on antanut itsensä kertakaikkiseksi uhriksi. Pietarin 1. kirjeessä ja Ilmestyskirjassa koko seurakuntaa kutsutaan papeiksi.

Kristillistä pappisvirkaa ei sen sijaan Raamatussa nimitetä pappeudeksi, vaan puhutaan seurakunnan vanhimmista eri tehtävissä, kuten johtaja, kaitsija, sananpalvelija tai paimen. Myöhemmin kaitsijan () virasta kehittyi piispan virka ja presbyteerin (eli vanhimman) (, presbyteros) virasta kehittyi papin virka.

Palvelija-sanasta tulee englannin kielen minister, joka tarkoittaa protestanttista pappia, ja paimen-sanasta pastori (latinan pastor tarkoittaa paimenta).

Vanhassa testamentissa perheen päällä on papillinen tehtävä, Israelin tehtävä on toimia pappisvaltakuntana2 Moos 19:6 ja Aaronin jälkeläisillä ja muilla leeviläisillä on erityinen tehtävä pappisheimona.2 Moos 28:1 ja 32:29.

Uudessa testamentissa erityisesti Kirje heprealaisille selvittää vanhatestamentillisen pappeuden muuttumista; sen mukaan Kristus oli ja on täydellinen ylimmäinen pappi ja seurakunta on nyt Jumalan sovitussanomaa levittävä pappiskansa1 Piet 2:5,9 2 Kor 5:20, 2 Kor 6:1. Kristillinen kirkko elää uuden liiton aikaa, jolloin yhtäältä on vain yksi pappi, Jeesus, toisaalta on voimassa yleinen pappeus.1 Tim 2:5

Raamatusta löytyviä pappeja ja ylimmäisiä pappeja

Melkisedek (1. Moos. 14:18) Jetro (2. Moos. 18:1) Aaron (2. Moos. 28:3) Eleasar (4. Moos. 19:4) Piinehas (Joos. 22:30) Eeli (1. Sam. 1:9) Ahimelek (1. Sam. 21:1) Ebjatar (1. Sam. 23:9) Saadok (2. Sam. 15:27) Iira (2. Sam. 20:26) Joojada (2. Kun. 11:9) Uuria (2. Kun. 16:10) Hilkia (2. Kun. 22:8) Benajan ja Jahasiel (1. Aik. 16:6)

Amarja (2. Aik. 19:11) Asarja (2. Aik. 26:17) Esra (Esra 7:11) Seerebja ja Hasabja (Esra 8:24) Meremot (Esra 8:33) Eljasib (Neh. 3:1) Pashur (Jer. 20:1) Sefanja (Jer. 21:1) Hesekiel (Hes. 1:3) Amasja (Aam. 7:10) Joosua (Hagg. 1:12) Sakarias (Luuk. 1:5) Hannas ja Kaifas (Luuk. 3:2) Ananias (Ap. t. 23:2) ja Jeesus (Hepr. 3:1, Hepr. 4:14, Hepr. 8:1, Hepr. 10:21)

Seurakunnan palvelijan virka

Raamatussa puhutaan pöytäpalvelusta ja sananpalvelusta (Ap. t. 6:2,4). Seuraava kohta koskee ensin mainittua käytännön avustustehtävää (diakoni).

Pappi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa pappisvirka on kirkkolain 5. luvun 1. §:n mukaan evankeliumin julistamista ja sakramenttien jakamista varten. Sen sanotaan ulottuvan apostolisen seuraannon kautta apostoleihin ja itseensä Jeesukseen. Papin erityisenä tehtävänä on julkisen jumalanpalveluksen (erityisesti messun) toimittaminen, pyhien sakramenttien jakaminen sekä muiden kirkollisten toimitusten hoitaminen sekä yksityinen sielunhoito ja rippi.Kirkkolaki Finlex.fi Viitattu 29.5.2011 Kirkkojärjestys. Finlex.fi. Viitattu 29.5.2011.

Terminologisesti erotetaan toisistaan pappisvirka ja papin virka. Pappisviralla tarkoitetaan pappisvihkimyksessä (ordinaatio) saatua oikeutta olla pappi ja hoitaa papillisia tehtäviä. Vihkimyksen toimittaa piispa. Papiksi vihityn pappisvirka säilyy kuolemaan asti, vaikka hän ei hoitaisikaan papin virkaa, ellei hän itse luovu pappeudestaan tai tule erotetuksi pappisvirasta. Pappi antaa pappisvirkaan vihittäessä lupauksen.Yhteenveto pappisvirasta ja papin virasta Helsingin hiippakunta. Viitattu 29.5.2011. Osa luterilaisista kirkoista on avannut pappisviran myös naisille. Suomessa kirkolliskokous päätti pappisviran avaamisesta naisille 1986. Papin viralla tarkoitetaan konkreettista virkamiesoikeudellista palvelussuhdetta seurakunnassa tai muualla kirkossa. Papin virasta saa palkkaa, jos kyseinen henkilö on virka- tai työsuhteessa seurakuntaan tai kirkolliseen järjestöön.

Augsburgin tunnustuksen 5. artiklan mukaan kirkkoon on asettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka, jotta ihmiset saisivat pelastavan uskon. Pappisviran katsotaan olevan kirkon olennainen osa, jota ei voi ottaa kirkosta pois rikkomatta jumalallista säätämystä. Kyse ei ole inhimillisestä vaan kirkon jumalallisesta ja muuttumattomasta järjestyksestä. Augsburgin tunnustuksen 14. artiklan mukaan kukaan ei saa julkisesti opettaa eikä hoitaa sakramentteja ilman asianmukaista kutsumista.Augsburgin tunnustus Viitattu 29.5.2011 Augsburgin tunnustus Viitattu 29.5.2011

Suomen ev.lut. kirkossa on kolme erityistä papin virkaa: kirkkoherran, kappalaisen ja seurakuntapastorin virka. Niiden kelpoisuusehtona on pappisvihkimys. Kappalaisen eli seurakunnan vakituisen papin viran haltijan täytyy myös olla pastoraalitutkinnon suorittanut, ja kirkkoherran täytyy olla lisäksi seurakuntatyön johtamisen tutkinnon suorittanut.

Tehtävän edellytykset

Pappisvirkaan vihkiminen edellyttää sitä, että vihittävä uskoo olevansa virassaan Kristuksen kutsuma (vocatio interna). Pappi uskoo, että itse evankeliumi, Kristuksen valtuutus ja kirkon usko kantavat häntä. Pappislupauksessa pappi sitoutuu kristilliseen elämäntapaan. Hän pyrkii toteuttamaan lähimmäisenrakkauden ihannetta sekä virassaan että yksityiselämässään.

Papiksi vihittävän tulee olla jumalaapelkäävä ja kristillisestä vakaumuksesta tunnettu konfirmoitu kirkon jäsen, suorittanut yliopistossa sellaisen teologisen tutkinnon, jonka piispainkokous on hyväksynyt pappisviran kelpoisuusvaatimukseksi, terveydeltään pappisvirkaan kykenevä sekä muutoinkin pappisvirkaan soveltuva (Kirkkojärjestys 5. luku 2 §)..

Pappien tulee olla suorittanut teologian maisterin tutkinto, jonka voi opiskella Suomessa kolmessa yliopistossa: Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa, Itä-Suomen yliopiston teologian osastolla Joensuussa sekä Åbo Akademissa Turussa. Ennen yliopistolaitoksen syntyä Suomeen koulutus tapahtui keskiajalla Turun katedraalikoulussa.

Pappisvihkimys

Papin sakramentaalisia ja juridisia erityistehtäviä ei voi tilapäisestikään hoitaa henkilö, jota ei ole vihitty pappisvirkaan. Vihkimyksen (ordinaation) edellytyksenä on vokaatio eli se, että kirkko tai jokin seurakunta on kutsunut henkilön toimittamaan papinvirkaa (). Kenelläkään ei siis ole subjektiivista oikeutta saada pappisvihkimystä. Henkilö vihitään pääsääntöisesti seurakunnan papiksi. Papiksi vihkiminen on mahdollista myös, mikäli henkilö toimii teologisen tieteen opettajana, uskonnonopettajana tai kirkon lähetysjärjestöissä.http://www.evl.fi/kkh/to/kk/pappienydinosaaminen.pdf

Pappislupaus

Papiksi vihittävät antavat vihkimistoimituksen yhteydessä pappislupauksen, jonka sanamuoto on seuraavanlainen: ”Minä N. N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon.”

Papin asu

pienois|pysty|Papin liturginen asu (alba ja stola) Suomessa 2012. Papin juhlapukuna on musta virka-asu, kaftaani, johon kuuluvat kaulassa roikkuvat valkoiset liperit tai Valonsäde-mekko. Vuodesta 2023 puku ei ole enää sukupuoleen sidottu, vaan myös miehet voivat pukeutua mekkoon tai naiset kaftaaniin. Aiemmin papit käyttivät kaftaania kaikessa virantoimituksessa, nykyään se on käytössä lähinnä pappisvihkimyksessä ja muissa juhlavissa tilaisuuksissa, joskin sitä voi käyttää myös kirkollisissa toimituksissa alban ja stolan sijaan. Kaftaani oli sääty-yhteiskunnan aikana pappissäädyn säädynmukainen asu, johon kuului kaftaanin ja kauluksen, liperien lisäksi hartioilta riippuva vaate, kappa.

Papin arkipuku on tavanomainen musta puku, jonka kanssa käytetään mustaa valkokauluksista virkapaitaa eli pantapaitaa. Piispoilla paita on violetti tai viininpunainen. Arkipuku vakiintui käyttöön 1970-luvulla mutta viralliset piispalliset ohjeet sen käytöstä annettiin vasta 1990-luvulla. Nimestään huolimatta arkipukua käytetään pääsääntöisesti myös pyhäisin. Arkitöissä ja leirillä papit käyttävät joskus pantapaitaa arkisempien vaatteiden, jopa farkkujen kanssa, taikka pukeutuvat täysin siviilivaatteisiin.