Jan-Markus Stenfors (s. 27. helmikuuta 1963 Sipoo), aiemmalta taiteilijanimeltään Nasty Suicide (), on suomenruotsalainen proviisori, farmakologi ja muusikko, joka tunnetaan erityisesti Hanoi Rocksin kitaristina ja yhtenä yhtyeen perustajajäsenistä. Hanoi Rocksin hajoamisen jälkeen hän soitti vanhojen Hanoi Rocks -jäsenten kanssa eri kokoonpanoissa ja yhtyeissä, muun muassa Cherry Bombzissa ja Demolition 23.:ssa. Vuodesta 2022 lähtien hän on esiintynyt yhdessä sukulaistensa kanssa Stenfors-yhtyeessä.
Vuosina 1990–1994 Stenforsilla oli omaan persoonaansa nojannut suosiota saavuttanut yhtye Cheap And Nasty, joka teki kaksi albumia ja menestyi erityisesti Japanissa. Vuonna 1995 Stenfors aloitti opinnot ja lopetti esiintymiset ammattimuusikkona. Hän on tunnettu rockmaailmassa harvinaisesta uranvaihdoksestaan ja radikaalista elämänmuutoksestaan. Stenfors pitää itseään nykyisin amatöörimuusikkona ja keikkailee satunnaisesti.Midnight Sun Guitar Festival: Jan Stenfors Stenforsilla diagnosoitiin keväällä 2021 oligometastaattinen korkean riskin eturauhasen syöpä.
Lapsuus
Jan Markus Stenfors syntyi Harry ja Virpi Stenforsin keskimmäisenä lapsena Helsingissä 27. helmikuuta 1963. Perheen esikoinen oli Nils ja kuopus Frej. Kun Jan eli "Nasse" oli 8-vuotias, perhe muutti Sipooseen. Vaikka kotitalon seinät olivat täynnä kitaroita ja muita soittimia, aloitti Stenfors kitaransoiton vasta 12-vuotiaana. Harjoittelutuokiot kestivätkin aamusta myöhään iltaan. Musikaalisessa Stenforsin perheessä veli Frej soitti rumpuja ja Nils bassoa.
Eräänlaisen "rockherätyksensä" Stenfors koki 9-vuotiaana Eriksnäsin talleilla saatuaan ratsastustoveriltaan lainaksi CCR:n Cosmo's Factory-LP:n, jolla oli kappale "Up Around The Bend". Kyseinen kappale oli myöhemmin ensimmäisiä Stenforsin opettelemia ja siitä tehtiinkin myöhemmin Hanoi Rocksin kansainvälisesti ja kaupallisesti menestynein single Up Around The Bend. Hanoi Rocksin aikana Stenfors eli Suicide vastasi kappaleen soolokitaraosuuksista.
Myöhemmin teini-iässä Stenfors koki "punkherätyksen" muun muassa The Clashin kautta.
Muusikkoura Uran alkuvaiheet 1976–1979
Jan Stenfors tapasi syksyllä 1976 koulussaan Östra Svenska Läroverketissä eli Botby Högstadieskolanissa ruotsinsuomalaisen samanikäisen paluumuuttajan Antti Hulkon. Alussa Stenforsia harmitti, että kouluun oli tullut toinen "kilpailijakitaristi". Kuukausiliitteen haastattelussa Stenfors ilmaisi asian näin: Pian he kuitenkin ystävystyivät ja Stenfors, jota oli aina kutsuttu Nasseksi, tutustui Hulkon kanssa kulkiessaan helsinkiläisiin muusikoihin, kuten Maukka Perusjätkään ja Ralf Örniin. Samoissa piireissä hän tutustui myös Matti "Makke" Fagerholmiin. Koulu jäi pahasti kesken kitaraa soitellessa ja lintsatessa. Janin isä, Harry Stenfors, oli myös samaisen koulun rehtori.
Ensimmäiset levytyksensä Stenfors teki, kun Hulkko lähti takaisin Ruotsiin jättäen yhtyeensä Briardin kitaristin paikan Stenforsille. Stenfors soitti Briardin viimeisellä levyllä, singlen "Rockin' on the Beach / Miss World" B-puolella. Hän soitti myös Miettisen Hilse-LP:llä kappaleessa "Philosophy".
Hanoi Rocks 1979–1985
Matti Fagerholm ja Jan Stenfors perustivat Hanoi Rocksin Herttoniemen vanhalla ruotsalaisella kansakoululla Pelle Miljoona & 1980:n Viimeinen syksy -albumin julkaisutilaisuudessa lokakuussa 1979. Toiseksi kitaristiksi he pyysivät Stefan Piesnackin. Yhtyeeseen kuuluivat myös basisti Peki Sirola ja rumpali "Nedo". Piesnack oli erotettu juuri aiemmin Pelle Miljoona & 1980:sta huumesekoilujensa vuoksi. Yhtyeen nimeksi tuli Hanoi Rocks. Tämä kokoonpano soitti Ämy-festivaaleilla, Latosaaressa ja Tavastialla. Hanoi Rocksin taustavaikuttajana toiminut, nimensä "Andy Suicideksi" muuttanut Hulkko nimesi Stenforsin "Nasty McCoyksi". Kun kokoonpanon yhteistyö ei toiminut ja poliisin huumeryhmä pidätti Piesnackin, yhtye tuli tämän muotoisena tiensä päähän. Syksystä 1980 Sami Takamäki ja Antti Hulkko jättivät menestyneen Pelle Miljoona Oy:n ja perustivat uuden Hanoi Rocksin Stenforsin sekä nimensä Michael Monroeksi muuttaneen Matti Fagerholmin kanssa. Hulkko ja Stenfors vaihtoivat samoihin aikoihin keskenään toistensa taiteilijasukunimiä, joten heistä tuli Andy McCoy ja Nasty Suicide.
Hanoi Rocks siirtyi ensin Tukholmaan ja sieltä myöhemmin Lontooseen, josta tuli yhtyeen uusi kotikaupunki. Lontoossa yhtye tutustui rockin rinnakkaisilmiöihin, kuten vapaaseen seksiin, huumeisiin ja alkoholiin. Erityisesti Andy McCoy ja Nasty Suicide kunnostautuivat huumesekoiluissa ja rankassa rock and roll -elämäntavassa. Suiciden elämä meni vuosina 1982–1983 niin lujaa, että hänen yhtyeestä erottamistaan mietittiin kesällä 1982. Samoihin aikoihin Suicide oli kuolla lontoolaisen ravintolan vessassa ilmeisesti huumeiden yliannostukseen. Alkuvuodesta 1983 Suicide heittäytyi pää edellä portaat alas rumpali Razzlen niskaan ja mursi jalkansa. Huhtikuussa 1983 hän pääsi otsikoihin hajotettuaan Tel Avivissa hotellihuoneen ja viskeltyään sen kalustoa parvekkeelta. Heinäkuun puolessa välissä 1983 yhtye joutui käyttämään muutamalla keikalla varakitaristia Suiciden sairaalahoidon vuoksi. Suiciden munuaiset ja muu ruumis pettivät eräillä rock-festivaaleilla hänen nautittuaan neljä-viisi päivää yhteen menoon amfetamiinia, heroiinia, kokaiinia, hasista sekä kaksi pullollista viinaa ja eri särkylääkkeitä sekaisin. Hän kävi erittäin lähellä kuolemaa ja joutui dialyysihoitoon.
Hurjapäisenä kitaristina Suicide tuli lähinnä tunnetuksi tiedotusvälineissä enemmän pidätyksistään ja sekoiluistaan kuin taidokkaasta kitaransoitostaan. Erityisesti musiikkilehdet kirjoittivat mielellään juttuja Nasty Suiciden edesottamuksista varsinkin silminnäkijätarinoiden pohjalta. Erityisesti kevät-kesällä Melody Maker-lehdessä Nasty Suicide alkoi esiintyä tämänkaltaisissa pikku-uutisissa:
Vuonna 1983 Nasty Suicide vieraili myös muiden yhtyeiden ja artistien levyillä yhdessä muiden Hanoi Rocksin jäsenien kanssa. Suicide oli mukana Johnny Thundersin Que Sera, Sera -albumilla yhdessä McCoyn ja Monroen kanssa, sekä levytti Monroen, McCoyn, Sam Yaffan ja Razzlen kanssa albumin Fallen Angels yhdessä Knoxin kanssa.
Hanoi Rocksin hajoamisen jälkeinen ura 1985–1995
Hanoi Rocksin hajoaminen ja Cherry Bombz 1985–1986
Razzlen kuolema oli kuolettava isku koko Hanoi Rocks -yhtyeelle. Se koski erityisesti Suicideen, joka oli ollut Razzlen kämppäkaveri. Razzlen kuoleman jälkeen Suicide muutti McCoyn luo asumaan, koska ei pystynyt enää asumaan samassa Lontoon asunnossaan ilman Razzlea. Helsingin uudenvuoden 1985 keikan jälkeen basisti Sam Yaffa ilmoitti eroavansa yhtyeestä. Parin eri kokoonpanokokeilun jälkeen Michael Monroe erosi yhtyeestä kesäkuun 1985 puolessa välissä jättäen jäljelle alkuperäisjäsenet McCoyn ja Nasty Suiciden sekä viimeiset uudet jäsenet, Terry Chimesin ja Timo Kaltion. Kaltion korvasi vuoden 1986 alusta lähtien Dave Tregunna. Hanoi Rocksin viimeinen kokoonpano jatkoi Cherry Bombz -nimisenä yhtyeenä vuosina 1985–1986 Suiciden ja McCoyn johdolla. Cherry Bombz sai maailman lehdistössä ja televisiolähetyksissä lähes yhtä paljon huomiota kuin Hanoi Rocks, mutta suuret unelmat ja odotukset jäivät toteutumatta. 11. heinäkuuta 1985 Nasty Suicide avioitui punkpiireissä vaikuttaneen lontoolaisen Simone Kalmowicz Vel Alexandrowiezin kanssa, joka tunnetaan edelleen nimellä Simone Stenfors.http://www.simonestenfors.com/041hanoi.html Häissä olivat muun muassa silloiset Cherry Bombzin jäsenet. Vanha yhtyekaveri ja ystävä Michael Monroe ei ollut läsnä. Avioliitto päättyi vuonna 1994. Vuonna 1986 Stenfors, Dave Tregunna, Timo Kaltio ja Terry Chimes esittivät bändiä Samantha Foxin videolla Do Ya Do Ya (Please Me).
Vuonna 1986 McCoy ja Suicide tekivät nimellä The Suicide Twins akustisen albumin Silver Missiles And Nightingales, jota pidetään hyvänä osoituksena kaksikon soittotaidoista ja McCoyn sävellyskyvyistä. Albumin jälkeen The Suicide Twins keikkaili, mutta duo oli menestykseltään jonkinasteinen fiasko. The Suicide Twinsin ajaksi Suicide muutti nimensä "Nasty Superstariksi". Nasty Suicide hermostui uhoilevaan Andy McCoy'hin ja erotti tämän duosta tammikuussa 1987. Sitten Suicide aloitti yhteistyön vanhan Hanoi Rocks -basisti René Bergin kanssa. McCoy–Monroe-yhteistyö oli loppunut jo Hanoi Rocksin hajoamiseen, mutta nyt McCoy–Suicide-yhteistyökin loppui. McCoy aloitti lehdistössä parjauskampanjan vanhaa ystäväänsä kohtaan katkeroituneena. Tällöin jo noin 10 vuotta kestänyt ystävyys ei päättynyt, mutta Suicide ei enää halunnut työskennellä McCoyn kanssa.
Vaikea ja tuskallinen elämä - Lontoo 1987–1989
Vuonna 1987 Nasty Suicide perusti yhtyeen nimeltä GangBangBand yhdessä Rene Bergin kanssa. Yhtye julkaisi 12-tuumaisen EP:n "GangBang / Are You Lonesome Tonight / Wet Dream / Lucille 12". Suicide riitautui yhtyeensä kanssa ja poistatti nimensä kannesta. Tätä päätöstä hän myöhemmin katui, mutta ei saanut nimeään enää takaisin ennen painoon menoa.
McCoysta erotessaan Nasty Suiciden elämä ja muusikkoura oli pahasti hakoteillä. Vuonna 1987 Nasty Suicide oli ainut Hanoi Rocksin jäsen joka oli jäänyt Sohon alueelle Lontooseen. Sam Yaffa, Michael Monroe ja Andy McCoy olivat jo poistuneet Yhdysvaltoihin. Suicidella oli Terry Chimesin kanssa demotasolle jäänyt yhtye Wyrd Things, jonka nimi ja kokoonpano muuttui monta eri kertaa, ensin West End Centralista ja Soho Vulturesta. Suomalaisetkin musiikkilehdet käyttivät Suiciden ja Bergin yhtyeiden nimiä sekaisin. Suiciden omien sanojen mukaan Soho Vultures ja Weird Thing olivat "kaksi epäprofessionaalista bändiä, joiden kanssa sai hävetä silmät päästään lavalla".
Elämä Lontoossa oli rankkaa. Suicide eli köyhyydessä vailla minkäänlaisia tuloja. Hän sai vain 30 puntaa viikossa ja National Healthilta uudet tekohampaat. Suicide oli Hanoi Rocksin ja Cherry Bombzin aikana saanut koko ajan jatkuvaa kuukausituloa ja levyistäkin palkkioita, mutta nyt niitä ei tullut. Suicide oli onnistunut tuhlaamaan säästönsä ja omaisuutensa alkoholiin, heroiiniin ja kokaiiniin. Kuitenkin hän oli tällöin ollut huumeista erossa jo jonkin aikaa, mutta ryyppäsi edelleen rankasti. Vuodet 1986–1987 kuitenkin pakottivat Suiciden kehittymään muusikkona ja opettelemaan enemmän sävellystä ja sanoittamista. Hän oli aiemmin soittanut pääasiassa vain muiden tekemiä kappaleita. Hän oli jo Cherry Bombzissa opetellut laulamaan kokonaisia kappaleita (Suicide lauloi Cherry Bombzin keikoilla usein kappaleen Travelin' Band) ja jatkoi laulun harjoittelua vuonna 1987. Kuitenkin vielä René Bergin kanssa tehdyissä yhtyeprojekteissa Berg lauloi suurimman osan kappaleista Suiciden laulaessa vain taustoja.
Ote elämästä - Cheap and Nasty sekä Demolition 23. - New York, Los Angeles, Lontoo, Tokio 1989–1994 Talvella 1989 Michael Monroe pyysi Nasty Suicidea tulemaan New Yorkiin nauhoittamaan ja tekemään kappaleita hänen toiselle sooloalbumilleen Not Fakin' It. Albumin suurin hitti ja paljon mainetta saanut kappale oli Dead, Jail Or Rock N' Roll, jonka toinen tekijä oli Nasty Suicide yhdessä Little Stevenin kanssa. Nasty Suicide soitti albumilla sekä oli tekemässä myös kappaletta Smoke Screen. Vuosina 1989-90 Suicide esiintyi muutamaan kertaan myös Monroen kiertuebändin kanssa. Monroe oli Hanoi Rocksin hajoamisesta asti korostanut lehdistössä Nasty Suiciden olevan hänen paras ystävänsä ja McCoy-Suicide-yhteistyön hajottua Monroe halusi tarjota ystävälleen töitä.