Mobilia

Mobilia on tieliikenteen alan valtakunnallinen vastuumuseo, joka tallentaa, tutkii ja esittelee suomalaisen tieliikenteen historiaa. Museo sijaitsee Längelmäveden rannalla Kangasalla, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Tampereen keskustasta. Museo on auki ympäri vuoden.

Alueella on myös kahvila- ja tilausravintola, museokauppa ja lisäksi parakkikylä, Rahtarit-liikennepuisto, lasten leikkipuisto sekä uimaranta.

Museossa esitellään klassikkoautoja perinteiseen automuseotapaan.

Museo tarjoaa myös museoajoneuvojen korjauspalveluita, kokoelmien järjestelypalveluita sekä tutkimus- ja konsultointipalveluita.

Museon johtajana on marraskuun alusta 2024 toiminut diplomi-insinööri Mika Hautala. Aikaisemmat johtajat olivat Martti Piltz vuosina 1992–1994, Kimmo Levä vuosina 1994–2011 ja Heidi Rytky vuosina 2011–2024.

Mobilia-säätiö Mobiliaa ylläpitää Mobilia-säätiö, jonka taustavoimina on 28 auto- ja tiealan yhteisöä. Säätiössä mukana olevat yhteisöt vastaavat säätiön sääntömääräisestä toiminnasta edustajisto- ja hallitustyöskentelyn kautta.

Tiemuseo Tie- ja vesirakennushallituksessa (TVH, myöhemmin Tielaitos) pohdittiin jo 1930-luvulla vanhojen tienpitoon liittyvien esineiden kohtaloa ja sitä koskevan perinteen säilyttämistä. Asian edistämiseksi TVH lähetti jo vuonna 1932 kirjelmän Museoviraston edeltäjälle Muinaistieteelliselle toimikunnalle, ja vastauksessaan toimikunta lupasi kaiken tarvittavan apunsa vanhojen tienpitoon liittyvien esineiden, liikennemerkkien ja muiden tielaitteiden keruuseen ja järjestämiseen tulevaa kulkulaitosmuseota varten. Tämän pohjalta TVH:n silloinen pääjohtaja E. W. Skogström antoi piiri-insinööreille määräyksen tienpitoon liittyvien esineiden, piirrosten ja valokuvien keruusta ja luetteloinnista. Sotavuodet katkaisivat kuitenkin kehityksen ja tieliikenteen historiaa esittelevän museon perustaminen lykkääntyi vuosikymmeniksi. Vasta vuonna 1973 Suomen Tieyhdistys ja Suomen Rakennusinsinöörien Liitto tekivät aloitteen tiemuseotoiminnan aloittamisesta, ja seuraavana vuonna TVH ilmoitti liikenneministeriölle, että sen yhteyteen on mahdollista perustaa tiemuseo. Päätös tiemuseon perustamisesta tehtiin ja museo aloitti toimintansa Helsingissä vuonna 1980. Tiemuseon toimialoiksi määriteltiin tienpidon historiaa esittelevien teiden ja siltojen museointi sekä tiestön ja tienpidon historian ja perinteen tallentaminen, tutkimus ja esittely.Kimmo Levä (toim.): Kammella käyntiin: Mobilia-vuosikirja 1992, s. XI-XII. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1992.

Vehoniemen automuseo Kangasalalainen kuljetusyrittäjä Olavi Sallinen (1932–2014) kiinnostui vanhoista autoista jo 1950-luvulla ja aloitti niiden keräilyn. Vuosikymmenien mittaan hänen autokokoelmansa kasvoi, ja myytyään kuljetusliikkeensä vuonna 1982 hän avasi ensimmäisen museonsa Kangasalan Vehoniemenharjulla entisen Vehoniemen matkailumajan paikalle rakennuttamissaan tiloissa nimellä Vehoniemen automuseo. Vuonna 1986 Olavi Sallinen ja hänen puolisonsa Lilja Sallinen perustivat museotoimintansa taustavoimaksi Vehoniemen Automuseosäätiön, ja samoihin aikoihin säätiö avasi toisen museon Kangasalle nimellä Suomen Sotilas- ja erikoisajoneuvohistoriallinen museo.Blomberg 1997, s. 196–197

Uusi tieliikennemuseo Vuonna 1988 liikenneministeriö asetti työryhmän, joka laati kokonaisselvityksen ministeriön hallinnonalan erikoismuseoista ja niiden kehittämisestä. Työryhmä esitti mietinnössään, että Vehoniemen Automuseosäätiön ja Tie- ja vesirakennuslaitoksen alaisen, vuonna 1980 perustetun Tiemuseon näyttelytoiminta yhdistettäisiin Tieliikennemuseoksi, ja vuonna 1990 liikenneministeriö teki päätöksen tieliikennemuseon perustamisesta. Vuonna 1991 Vehoniemen Automuseosäätiö muuttui julkisyhteisöjen ylläpitämäksi säätiöksi, kun A-Katsastus Oy (ent. Autorekisterikeskus), Kangasalan kunta, Puolustusministeriö ja Tiehallinto (ent. Tielaitos) tulivat mukaan säätiöön ja sopivat entistä laaja-alaisemman tieliikennemuseon perustamisesta. Tässä yhteydessä säätiön museoiden ryhmään tuli mukaan Tiemuseo. Mobilia-vuosikirja 1992, s. XII. Museotoimintojen yhdistyminen osui ajankohtaan, jolloin perustettiin vastaavat tieliikenteen erikoismuseot myös Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan. Kimmo Levä (toim.): Yölinjalla: Mobilia-vuosikirja 2011, s. 88. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2011.

Vehoniemen Automuseo, Suomen Sotilas- ja erikoisajoneuvohistoriallinen museo ja Tiemuseo ottivat Mobilian yhteiseksi nimekseen vuonna 1992. Vehoniemenharjulta Mobilia siirtyi uusiin tiloihin Kangasalan Kisarantaan vappuna 1992 ja Suomen Sotilas- ja erikoisajoneuvohistoriallisen museon kiinteistö Kangasalan Pikonkankaalla myytiin pois. Virallisesti museon vihkivät käyttöön 8. kesäkuuta 1992 silloinen liikenneministeri Ole Norrback, Tielaitoksen pääjohtaja Jouko Loikkanen ja Hämeen läänin maaherra Risto Tainio.Kimmo Levä (toim.): Kansakunta liikkeellä: Mobilia-vuosikirja 1993, s. 119. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1993. Lisätilojen valmistuttua huhtikuussa 1994 Vehoniemen Automuseosäätiön koko näyttelytoiminta siirrettiin Kisarantaan, ja Olavi Sallisen perheen omistukseen jääneissä vanhoissa tiloissa Vehoniemenharjulla avattiin museoautonäyttely. Kimmo Levä (toim.): Tietä perille: Mobilia-vuosikirja 1994, s. 108. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1994. Vuonna 1997 Mobilia saavutti yhden keskeisistä tavoitteistaan, kun opetusministeriö nimesi sen tieliikenteen alan valtakunnalliseksi erikoismuseoksi. Kimmo Levä (toim.): Viisikymppisten matkassa: Mobilia-vuosikirja 1997, s. 3. Kangasala: Vehoniemen Automuseosäätiö, 1997. Vuonna 1999 Vehoniemen Automuseosäätiö muutti strategiansa mukaisesti nimensä Mobilia-säätiöksi. Kimmo Levä (toim.): Auton vuosisata: Mobilia-vuosikirja 1999, s. 5. Kangasala: Mobilia-säätiö, 1999. Vuonna 2003 Mobilia palkittiin museoalan laatupalkinnolla. Kimmo Levä (toim.): Maantien ässät: linja-auto 100 vuotta Suomessa, s. 91. Kangasala: Mobilia-säätiö, 2005.

Vuonna 2011, jolloin Mobilia-säätiö täytti 25 vuotta, siinä oli mukana 28 tieliikenteen alan taustayhteisöä. Perustajajäsenten lisäksi säätiön jäseniksi ovat sittemmin liittyneet muiden muassa Autoliitto, Liikenneturva, Linja-autoliitto, sisäministeriön poliisiosasto, Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL, Suomen Autokoululiitto sekä Öljy- ja Kaasualan Keskusliitto. Säätiön liikevaihto on noin 1,4 miljoonaa euroa, ja sen keskimääräinen henkilöstömäärä on 18. Museon käytössä on näyttely-, hallinto-, kokous- ja säilytystiloja lähes 8 000 neliömetriä. Museon kiinteistöt omistaa ja niiden kunnossapidosta vastaa Kiinteistö Oy Tieliikennemuseo ja ravintolapalvelujen tuottaja on Tolppa-ravintolat Oy.Mobilia-vuosikirja 2011, s. 92.

Mobilian kokoelmat Mobilian kokoelmatiloissa säilytetään paitsi Mobilia-säätiön omia kokoelmia myös muiden auto- ja tiealan vaikuttajien omistamia materiaaleja. Mobilian hoidossa on muun muassa auto- ja konekokoelmia Liikennevirastosta, sisäasiainministeriön poliisiosastolta, Postimuseolta, Helsingin kaupunginmuseolta, Rautatiemuseolta ja Radio- ja tv-museolta. Kaikkiaan Mobilia hallinnoi omien kokoelmiensa lisäksi 20 yhteisön materiaaleja.

Mobilian tieliikennehistorialliset kokoelmat muodostuvat säätiön omistamasta kokoelmasta sekä Mobilian palvelusopimuksilla hoitamista esine-, arkisto-, kuva- ja kirjakokoelmista. Kokoelmien tallennusta ja kartuttamista ohjaa kokoelmahallinnon kokoelmapolitiikka. Kokoelmiin tallennetaan kultakin vuosikymmeneltä suomalaisten liikkumisen kannalta keskeistä auto- ja tieliikenneaineistoa.

Tieliikennehistoriallisessa kokoelmassa on noin 5 000 esinettä, joista ajoneuvoja on 292. Mobilian arkistossa on auto- ja tiealan asiakirjoja, teknisiä käsikirjoja, esitteitä, Hämeen läänin vanha kantakortisto, lehtileikkeitä ym. Kuva-arkistossa on noin 20 000 kuvaa. Kirjaston nidemäärä on noin 6 000. Suuri osa kokoelmista on selailtavissa Mobilian internetpohjaisella kokoelmaselaimella Mobilian kotisivuilla.

Mobilian verkostot Mobilia toimii monessa verkostossa, joista museota ylläpitävän säätiön lisäksi merkittävimpiä ovat Trafiikki-museot, Sotahistorialliset erikoismuseot, Kangasalan Matkailurengas, Matkailumuseot ja Automuseoiden neuvottelukunta.

Vuosinäyttelyjen teemat 1992 – Kammella käyntiin: tieliikenne itsenäistä Suomea luomassa 1993 – Kansakunta liikkeellä 1939–1952 1994 – Tietä perille 1950-luvulta nykyaikaan 1995 – Ken ties ... tulevaisuuden teemat 1996 – Pyörillä kuormat kulkevat 1997 – Viisikymppisten matkassa 1998 – 100 vuotta ratin takana 1999 – Auton vuosisata 2000 – Matkalla jossain Suomessa 2001 – Flying Finns: lentävät suomalaiset 2002 – Made in Finland: suomalainen ajoneuvoteollisuus 2003 – Katu kuuma kaupungin 2004 – Kaikilla herkuilla: ralliraitaa, karvanoppaa, levikkeitä – lisävarustelu kautta aikojen 2005 – Maantien ässät: linja-auto 100 vuotta Suomessa 2006 – Valoa yössä: taksi 100 vuotta Suomessa 2007 – SA-INT: auto sodassa ja rauhassa 2008 – TVH: valtion tiet 2009 – Koulutiellä 2010 – Peltitähdet: auto elokuvissa 2011 – Yölinjalla 2012 – Autoja, autoja 2013 – Kahdella pyörällä 2014 – Auto edessä, mökki takana 2015 – Liikkeelle! sanoi Kekkonen – tieliikenne Suomessa 1945–1975 2016 - Pakettiraketit: pakettiautot ennen ja nyt 2017 - Suomi Turvassa 100 vuotta – ajoneuvot suomalaisten turvana 2018 - Linjakasta menoa – linja-autoliikenteen historiaa 2019 - Leveillä lahkeilla - Autot ja liikenne 70-luvulla 2020 - Tankit täyteen – auton käyttövoima ennen ja nyt 2021 – Koneita ja ihmisiä – teiden ja kanavien rakentamisen historiaa Suomessa 2022 – Suomi liikkeelle 1920-luvulla 2023 – Tuhansia töitä, valvottuja öitä – Rahtarit ry 50 vuotta 2024 – Reissun päällä – tietä pitkin vapaa-ajalla 2025 – Miksi ihmeessä me autoilemme?

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

Mobilian kotisivut

Luokka:Kangasalan museot Luokka:Suomen automuseot Luokka:Suomen sotahistorialliset museot Luokka:Pirkanmaan nähtävyydet Luokka:Kaivanto Luokka:Suomen valtakunnalliset vastuumuseot