John David Pawson (25. helmikuuta 1930 Benwell, Newcastle upon TyneVideo haastattelusta , Viitattu syntymäpaikkaan 12.8.2008, David Pawson Syvä Haastattelu. Haastattelijana David Aldous, osa 1, tiedoston koko 221 Mb – 21. toukokuuta 2020) oli englantilainen baptistisaarnaaja ja kirjailija. Hän kirjoitti yli neljäkymmentä kirjaa. Pawson oli erityisesti tunnettu laajalti julkaistusta opetussarjastaan ja siitä tehdystä pääteoksestaan Raamattu avautuu (). Suomessa hänen saarnojaan on esitetty Taivas TV7:n kanavalla. Kanava on lähettänyt hänen opetusohjelmiaan perustamisestaan lähtien. Kansainvälisesti Pawson oli muun muassa satelliittikanava GOD TV:n vakiohahmoja.
Perhetausta ja opinnot
Pawsonin väitetään polveutuvan 1700-luvulla Englannissa vaikuttaneesta metodistisaarnaaja John Pawsonista, joka oli metodismin perustajan, John Wesleyn työtoveri. Muutoin Pawsonin suku on ollut maanviljelijöitä aina tämän isään, professori Cecil Pawsoniin saakka, joka oli päätyönsä ohella saarnaaja ja sivutoiminen maanviljelijä. Pawson sai nimensä isoisänsä David Ledger Pawsonin mukaan.Video haastattelusta , Viitattu nimen alkuperään, 9.5.2009, David Pawson Syvä Haastattelu. Haastattelijana David Aldous, osa 1, tiedoston koko 221 Mb
Pawson suoritti alemman maataloustutkinnon Durhamin yliopistosta ja sai opiskeluaikanaan hengellisen kutsumuksen saarnaajan työhön. Tämän seurauksena Pawson suoritti teologian opintoja Cambridgen yliopistossa, josta hän valmistui maisteriksi. Opintojensa aikana Pawson koki uskonnollisen kriisin; Pawsonin liberaaliteologiseksi kokema opetus aiheutti epäilyksiä ja hän koki menettävänsä luottamuksensa Raamattuun ja melkeinpä uskonsa Jumalaankin. Valmistumisen jälkeen Pawson astui kuitenkin metodistikirkon palvelukseen ja kertoi selviytyneensä kriisistään.
Viimeisinä vuosinaan David Pawson asui Hampshiren Basingstoken lähistöllä Etelä-Englannissa vaimonsa Enidin kanssa. Hänen kolmesta lapsestaan vanhimmalla eli Deboralla todettiin leukemia, johon tämä kuoli vuonna 2004.
Saarnaajana Pawson suoritti asevelvollisuutensa Britannian kuninkaallisissa ilmavoimissa, minkä jälkeen hän jäi palvelukseen sotilaspastoriksi muille kuin anglikaaniseen ja roomalaiskatoliseen kirkkoon kuuluville. Sotapalveluksensa aikana hän päätti lopettaa aihepiirien mukaiset raamatuntekstiin perustuvat saarnat ja siirtyä saarnaamaan kohta kerrallaan kirkkovuoden ajankohdista välittämättä. Samalla Pawson tuli siihen tulokseen, että Uusi Testamentti tuntee vain yhden tavan kastaa, uskovan kasteen. Asepalveluksen päätettyään Pawson tunsi itsensä kykenemättömäksi kastamaan sylivauvoja. Koska metodismi hyväksyy lapsikasteen, tämä johti välirikkoon työnantajan kanssa. Välittömästi eronsa jälkeen Pawson siirtyi toimimaan Buckinghamshiren Gold Hillin baptistiseurakunnan sielunpaimenena.Worldview Interavtive
Myöhemmin, pastorina Guildfordin baptistiseurakunnassa David Pawson saavutti mainetta molemmissa vaikuttavana ja vakaana Raamatun esilletuojana. Hän alkoi julkaista saarnakasettejaan, jotka alkujaan tehtiin kirkon sairaille ja ikääntyneille jäsenille. Kasetit ovat kuitenkin saavuttaneet maailmanlaajuisen levikin.
Pawsonin toimikauden aikana Millmeadista tuli Britannian suurin baptistiseurakunta. Ihmiset tulivat säännöllisesti kuulemaan Pawsonin saarnaamista Lontoosta saakka. Hänen seurakuntansa onkin liki ainutlaatuisessa asemassa sikäli että sen jumalanpalvelusten osallistujamäärät ovat kaksi kertaa suurempia kuin itse seurakunnan jäsenmäärä. Cliff Richard, jonka Pawson kastoi, kävi myös säännöllisesti kokouksissa. Pawson jätti Millmeadin vuonna 1979 ja siirtyi saarnaamaan ympäri maailmaa. Hän saarnasi aina kuolemaansa asti toistuvasti Britanniassa ja muissa maissa: Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Etelä-Afrikassa, Alankomaissa, Israelissa, Kaakkois-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.
Pawsonilla on suuri Raamatun opetussarja, joka käsittää sen kaikki 66 kirjaa. Raamatun läpikäyminen luentoina vei kolmisen vuotta, jolloin siitä tehtiin ensimmäisellä kertaa ääninauhat. Toisella kertaa, kun Pawson opetti Raamatun läpi, hänestä tehtiin videotaltiointi, jotta esitetyt kaaviot, kartat ja kuvat näkyisivät yleisölle myös. Myöhemmin julkaistiin vielä kirja tästä Pawsonin opetussarjasta.
Teologia Pawson edusti baptismin piirissä maltilliseksi katsottavaa suuntausta. Hän noudatti arminianistista teologiaa, jonka mukaan ihminen valitsee itse, haluaako hän saada uskon ja pelastuksen vai ei. Seurakunnallisessa toiminnassa Pawson edusti välittävää näkemystä karismaattisuuden ja evankelikalisuuden välillä: hän tunnusti armolahjojen olemassaolon nykymaailmassa, mutta vaati, että armolahjojen käyttö toteutetaan Raamattuun perustuen, mikä sulkee pois eräiden vapaiden suuntien ajatuksen Jumalan ilmoituksen jatkumisesta niiden toiminnassa.
Pawson on saanut erityistä kritiikkiä suhtautumisestaan maailmanloppuun. Hän edusti varsin perinteistä näkemystä, jonka mukaan lopun aikoina koko ihmiskunta, uskovat mukaan lukien, joutuu valtaisien koettelemusten alaiseksi. Pawson ei myöskään hyväksynyt oppia tempaamisesta, jonka mukaan Jumala tempaisisi kaikki uskovat taivaaseen jo ennen koettelemusten alkua. Pawsonin mukaan uskovat temmataan Jeesusta vastaan yläilmoihin (1.Tess.4:17), minkä jälkeen Kristus perustaa tuhatvuotisen valtakunnan maan päälle ja hallitsee yhdessä kristittyjen kanssa.
Raamatusta yleensä pienoiskuva|1200-luvun Raamattu, jota säilytetään Kuninkaallisessa kirjastossa Ruotsissa. Pawsonin mukaan Raamattu ei ole kirja, vaan eräänlainen kirjasto. Raamatussa on 66 kirjaa ja jokaisesta kirjasta löytyy vastaus kysymykseen "Miksi tämä kirja on kirjoitettu". Pawson toteaa, että kulloistakin kirjaa ymmärtää paremmin vasta, kun tietää, miksi se on alun perin kirjoitettu. Neljä eri evankeliumia on Pawsonin mielestä kirjoitettu neljää eri tarkoitusta varten. Ilmestyskirjan sisällön ja kirjoituksen syyn avaa sen luku 14 Pawsonin mielestä: ”Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.”Ilmestyskirja 14:12Äänite: Pawson -Book of Revelation Seminar 1 of 10
Käytäntöjä omassa seurakunnassa Omassa seurakunnassaan Pawson oli luetuttanut koko Raamatun läpi ääneen, mikä kesti sunnuntain iltapäivästä torstaihin saakka, jolloin lukeminen tapahtui ilman katkoja. Kokonaisuudessaan Raamatun lukeminen ääneen kesti noin 82 tuntia ja lukija vaihtui 15 minuutin välein. Kuulijoita oli koko viikon aikana arvioitu olevan noin 2 000, joista useat kuuntelivat vain puoli tuntia ja jotkut jäivät kuuntelemaan seuraavaan aamuun saakka, Pawson toteaa.Äänite: The Book of Revelation Seminar part 2, David Pawson, 2005 Revelation nr1 to 45.zip
Asiayhteys tärkeää julistuksessa Pawsonin mukaan ei voida saarnata Joh 3:16 ilman, että tiedetään Joh 3:17, koska alkuaan Raamatussa ei ollut jae-erottelua. Asiayhteyttä ei voida irrottaa päätekstistä ja tehdä siitä uutta asiayhteyttä. Saman asian hän toteaa kohdasta, jota hänen mielestään on usein väärin käytetty saarnoissakin, kun sanotaan, että kaikki on uskovalle mahdollista (kaikissa elämän asioissa/tilanteissa): "Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.",Filippiläiskirje 4:13 tässä on kuitenkin kyse taloudellisesta toimeen tulemisesta asiayhteyden mukaan – tulee palkallaan toimeen, Pawson toteaa.
Raamatun rakkaustarina Raamattua hän pitää myös alusta loppuun saakka eräänlaisena rakkaustarinana, jossa Jeesus on aviomies ja seurakunta morsian. Läpi Raamatun Jumala etsii morsianta Pojalleen ja Ilmestyskirjassa on tuo juonen huippukohta Pawsonin mukaan. Niin kuin maallisissa häissä niin myös taivaallisissa häissä, morsiamen puku on erittäin tärkeä asia. Pawson näkee tärkeäksi, että seurakunta on hyvin puettu myös hengellisesti (Raamatun termejä käyttäen). "Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin morsian, miehellensä kaunistettu."Paavalin kirje efesolaisille 6:14Paavalin 1. kirje tessalonikalaisille 5:8Ilmestyskirja 4:4, 7:9, 11:3, 15:6, 17:4, 18:16, 19:14 ja 21:2Sakarja 3Äänite: The Book of Revelation Seminar part 10-11, David Pawson, 2005 Revelation nr1 to 45.zip
Jumalan nimestä
Eksegetiikassa, joka tutkii alkukieltä JHWH tai Jahve (Minä olen, olemista) on Jumalan nimi, ja Pawson yritti selvittää miten se lausutaan. Hän ei saanut yhtäkään juutalaista lausumaan tuota, joten hän pyysi vastineen englanninkieleen. Hän sai vastaukseksi, että lähin sana englanniksi on "Always" eli suomeksi "Aina". "Aina minun apuni, Aina minun voimani, Aina minun kunniani," Pawson toteaa myös, että se on vasta Jumalan etunimi. Jeesuksen yli 300 nimityksestäThe Letters of Jesus to His Churches, Smyrna - Afflicted but Affluent, David Pawson, Anchor Recordings Ltd hän pitää eniten nimestä, jossa Jeesusta kutsutaan nimellä "Kyllä". Hän on Kyllä, jokaiseen Jumalan lupaukseen ja "Kyllä" sanassa on positiivisin uskon ilmaisu Jeesuksesta ja se myös muistuttaa seurakuntia siitä, kuinka tulee ajatella Jeesuksesta Pawsonin mukaan.Äänite: Pawson -Book of Revelation Seminar 3 of 10
Filadelfian seurakunnasta
Pawson luennoi, että Filadelfian seurakunta oli pienin kooltaan, mutta rohkein julistamaan Jeesusta. Seurakunta säilyi myös pisimpään kaikista seitsemästä Ilmestyskirjan seurakunnasta. Se oli myös uskollisin Jeesuksen opetuksille (sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt) kaikista Ilmestyskirjan seurakunnista Pawson jatkaa. Hänen tekemistään tutkimuksista käy ilmi, että alueen maaperä on vulkaanista ja asukkaat aika-ajoin jättivät kotinsa maan alkaessa vavahdella. Se avaa Pawsonin mukaan käsitystä Jeesuksen puheille, ettei enää tarvitse lähteä ulos: (eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos).Jeesuksen opetukset seurakunnilleen, Filadelfian seurakunta, osa 7/9, David Pawson
Smyrnan seurakunnasta pienoiskuva|Agora-temppeli Smyrnassa Kultakadun varrella Pawsonin mukaan Raamatun aikana Efesos ja Smyrna kilpailivat keskenään Vähän-Aasian herruudesta. Kaupunki oli hyvin kaunis ja sitä kutsuttiin alkukirkon aikana Vähän-Aasian ylpeydeksi ja kunniaksi. Kaupunki on perustettu n. 1000 eaa. ja tuhottiin vain 500 vuotta myöhemmin, mutta se rakennettiin jälleen n. 200 eaa. Kaupunki oli kuollut, mutta heräsi eloon ja sama lauseparsi esiintyy Ilmestyskirjassakin. Se on Homeroksen synnyinkaupunki ja kaupungissa on Homeroksen muistomerkki.
Pawsonin mukaan Kaupunki oli hyvin kansallismielinen. Se valitsi sodissa aina oikean liittolaisen. Smyrna asettui vuoroin Kreikan, vuoroin Rooman puolelle. Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikaan Smyrna oli roomalaistunut ja siellä harjoitettiin keisarikulttia. Siellä sijaitsi alueen vanhin Roma-jumalattaren temppeli, jota palvottiin jo ennen keisarikulttia. Kaupunki kutsuttiin: kaupunkien turhuuden paratiisiksi. Smyrna rakasti myöntää asukkailleen vapaan kansalaisen arvonimiä. Pawsonin mukaan kreikkalaiset jälleenrakennuttivat kaupungin. Kaupungin pääkadun nimi oli Kultakatu ja sen varrella oli monia temppeleitä Raamatun aikana. Temppeleistä on jäljellä yksi pylväikkö, joka sijaitsi torin reunalla. Pawsonin mukaan alkuperäistä Smyrnaa ei ole siksi paljoa jäljellä, koska kaupunki on jatkuvassa kehityksessä ja yksi Turkin suurimmista kaupungeista. Se on myös vilkas satama- ja yliopistokaupunki Pawson jatkaa.
26 jaa. Smyrna sai ainoana Vähän-Aasian kaupungeista rakentaa temppelin Rooman keisarille, Tiberiukselle. Rooma antoi yksinoikeuden Tiberiuksen temppeliin. Smyrna oli kuuluisa uskollisuudestaan.
Smyrnan seurakunta perustettiin n. 40 vuotta ennen Ilmestyskirjan kirjoittamista Pawson toteaa. Sen perustajina toimivat Efesoksesta saapuneet kääntyneet kristityt. Hän poikkesi siellä viimeisellä lähetysmatkallaan, sillä siellä asui Timoteuksen veli. Todennäköisesti Paavali yöpyi Timoteuksen veljen luona. Varmasti tiedetään, että siellä asui Polykarpus-niminen mies, joka on yksi kuuluisimmista marttyyreistä, joka toimi myös Smyrnan piispana. Smyrna oli alusta asti ollut kärsivä seurakunta ja se oli maksanut kovan hinnan olemassaolostaan.