Pori Jazz on vuosittain heinäkuussa Porissa, Satakunnassa järjestettävä jazzfestivaali. Festivaalia järjestää Pori Jazz Festival Oy. Kesään 2024 asti festivaalia järjesti Pori Jazz 66 ry, joka on yleishyödyllinen, voittoa tavoittelematon yhdistys. Ensimmäinen festivaali pidettiin kesällä 1966. Pori Jazz on eräs Euroopan suurimmista jazzmusiikkifestivaaleista, ja vuonna 2011 se oli Taloustutkimuksen mukaan Suomen kiinnostavin ja tunnetuin kesätapahtuma.Käyntitilastot 2011 Tilastotietoa, Finland Festivals Festivaalilla on vuosien mittaan esiintynyt jazzin suurten nimien ohella bluesin, hip hopin, popin, reggaen, rockin, soulin ja swingin supertähtiä. Festivaalin säännöllisimpiä esiintyjiä ovat olleet rumpali Reiska Laine ja trumpetisti Ted Curson.
Pori Jazz kuuluu Finland Festivals -tapahtumiin. Pori Jazzin taiteellisena johtajana vuoteen 2009 toimi Jyrki Kangas. Hän oli myös festivaalin taustayhdistyksen Pori Jazz 66:n toiminnanjohtaja vuodesta 1971–1976, 1979–1999, hallituksen jäsen ja sen puheenjohtaja vuosina 1970, 1990–1993. Konsertteja järjestetään Kirjurinluodossa, jossa sijaitsevat maksullisten konserttien pääpaikkana käytettävä Kirjurinluoto Arena sekä Cafe Pori Jazz. Festivaaliin kuuluu myös Etelärannassa sijaitseva Jazzkatu, jossa musiikkiesitysten lisäksi on myös ruokakojuja. Pienimuotoisempia konsertteja järjestetään myös eri kohteissa kaupungin keskusta-alueella. Yli puolet festivaalin ohjelmistosta on yleisölle maksutonta.
Vuonna 2020 festivaalin järjestäminen kiellettiin koronaviruspandemian vuoksi.
Historiaa
1966–1970
Ensimmäinen Pori Jazz pidettiin 16.–17. heinäkuuta 1966. Tuolloin heinäkuun puoleenväliin osui yksi vuoden neljästä rukouslauantaista, jolloin vallitsi tanssi- ja huvikielto 24 tunnin ajan lauantai-illasta sunnuntaihin. Niinpä tanssimuusikot – joista monet olivat myös jazzharrastajia – olivat poikkeuksellisesti ilman viikonloppukeikkoja. Yrityssponsoreiden (mm. Porin Olut) ja muiden tukijoiden (Satakuntalainen osakunta, Porin kaupunki ja Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahasto) avulla saatiin tuohon viikonloppuun sijoittuva jazzjuhla, jonka esiintyjiin kuuluivat Heikki Sarmanto Trio, Carola ja Esa Pethmanin kvartetti, sittemmin vakiovieraaksi jäänyt trumpetisti Ted Curson sekä suomalaismuusikoista koostuva yhtye, jonka kokosi tuona vuonna Jyväskylän kesässä jazztyöpajoja vetänyt amerikkalaissäveltäjä George Russell. Festivaali muodostui kahdesta konsertista ja yksistä jameista. Lauantain pääkonsertissa yleisöä oli runsaat 600, ja voittoa jäi kokonaiset 49 markkaa.
Vuoden 1967 jazzfestivaali oli jo kolmipäiväinen, ulkomaisina esiintyjinä Ben Webster, Kenny Drew sekä Yhdysvaltojen puolustusvoimien The 3rd U.S. Army Band, joka esiintyi ilmaiskonsertissa. Porin musiikkilautakunta ei antanut toimintatukea, mutta Kirjurinluotoa saatiin käyttää ilmaiseksi.
Heinäkuussa 1968 Porissa kuultiin ulkomaisista nimistä trumpetisteja Don Cherry ja Ted Curson sekä saksofonisteja Phil Woods ja Lucky Thompson. Taloudellisesti onnistuneiden festivaalien jälkeen jaettiin ensi kerran Pori Jazz -palkinto, jonka sai marraskuun Jazzpäivillä basisti Teppo Hauta-aho.
Ruotsalainen jazzlaulaja Monica Zetterlund esiintyi kesän 1969 festivaaleilla pianisti Steve Kuhnin trion solistina. Muita kansainvälisiä tähtikokoonpanoja olivat Bobby Hutchersonin ja Harold Landin kvintetti sekä Kenny Clarken ja Francy Bolandin sekstetti. Festivaalin oheistapahtumia olivat nuorisojamit ja kuvataidenäyttely.
Venekuljetukset korvannut ponttonisilta helpotti yleisön pääsyä Kirjurinluodolle kesästä 1970 alkaen. Kriitikot eivät olleet kovin tyytyväisiä ulkomaisiin esiintyjiin (mm. Jean-Luc Ponty ja Wolfgang Dauner sekä Charlie Mariano), mutta suomalaisiin kyllä. Viidentoistatuhannen lipunostajan ennakkoarvio ylittyi kahdellatuhannella.
1971–1975
Vuoden 1971 pääesiintyjiin kuuluivat Herbie Hancock, Don Cherry, Red Mitchell ja blueslaulaja Champion Jack Dupree. Yleisöä palvelivat ensi kertaa jazzjuna Helsingistä ja Pormestarinluodon Nyrkkilänpuistoon avattu tilapäinen leirintäalue. Keskioluen myynti ruokakaupoissa oli vapautunut 1969, ja Pori Jazzin kaltaisille festivaaleille alkoi 1970-luvun alussa hakeutua yhä enemmän yleisöä pikemminkin alkoholista kuin ohjelmasta nauttimaan, mikä alkoi aiheuttaa yhä enemmän järjestyshäiriöitä.
Vuonna 1972 Pori Jazz panosti monen kansainvälisen pääesiintyjän varaan. Heitä olivat muiden muassa Cannonball Adderley, Chick Corean kvintetti ja Yusef Lateefin kvartetti. Kalliit esiintyjäkustannukset heikensivät kuitenkin festivaalin taloutta.Festivaalivuodet, Pori Jazz. Viitattu 20.12.2020. Jazzliiton sävellyskilpailun voitti Jarmo Sermilä, mutta kilpailuun ei oltu tyytyväisiä ja se jäi lajissaan ainoaksi.
Taloudelliset tappiot pahenivat vuonna 1973, jolloin nimekkäistä esiintyjistä huolimatta kävijämäärä jäi edellisvuoden tasolle. Lehdistö sen sijaan piti festivaalia siihen asti parhaana. Pääesiintyjiä olivat Chick Corean yhtye Return to Forever, soolokonsertin antanut Keith Jarrett, Clark Terryn big band ja McCoy Tyner.
Kesällä 1974 Kirjurinluotoon ei tarvinnut enää kulkea kapulalossilla, veneillä tai ponttonisiltaa pitkin, kun valmistui uusi Raumansilta. Pääkonserttien tapahtumapaikaksi saatiin Porin kaupungin kustantama pysyvä esiintymislava. Festivaalin tärkeimpiä ulkomaisia esiintyjiä olivat Gary Burtonin kvintetti, Woody Hermanin big band, Art Ensemble of Chicago sekä Sonny Stitt, Idrees Sulieman ja Kenny Drew.
Pori Jazz 1975 -festivaaleille saatiin Euroopan yleisradiounionin kustantamana kahdeksan kansainvälistä esiintyjää Euroopan eri maista. Yhdysvaltoja edustivat Billy Harper, Rahsaan Roland Kirk, Jimmy Smith, etnojazzia soittava Oregon sekä jazzlaulajat Anita O’Day ja Marion Williams. Suomalainen etnojazzyhtye Piirpauke varmisti Porissa läpimurtonsa. Festivaali teki siihenastisen yleisöennätyksensä, noin 50 000 henkeä.
1976–1980
Toiminnanjohtaja Jyrki Kankaan mukaan vuonna 1976 päättyi lopulta jazzfestivaalin vieroksunta Porin kaupungin päättävissä elimissä, kun kaupunginvaltuuston kokoonpano muuttui. Kangas itse luopui kuitenkin toiminnanjohtajan tehtävistä vuosiksi 1976–1978 kyllästyttyään riitelyyn ja keskittyäkseen siviiliammattiinsa tietotekniikka-alalla. Vuoden 1976 festivaalin 24 tilaisuuteen saapui noin 43 000 vierasta. Ulkomaisia esiintyjiä olivat Stan Getz, Herbie Hancock, Cedar Walton, Odetta, John McLaughlin intialaisvaikutteisine Shakti-yhtyeineen, perinteistä dixieland-jazzia soittava Preservation Hall Jazz Band ja free jazz -pianisti Cecil Taylor.
Tuubaorkesteri Gravity, Mike Westbrookin yhtye ja Ted Cursonin septetti saivat vuonna 1977 kriitikot arvioimaan vuoden Pori Jazzia taiteellisesti siihen asti parhaaksi. Taloudellisesti vuosi oli kuitenkin katastrofi, ja tappioita jouduttiin paikkaamaan monena seuraavana vuonna. Kesän 1978 esiintyjiä olivat Ornette Coleman, Carla Bley, Max Roach ja laulaja Betty Carter. Seuraavana vuonna 1979 yleisöä houkuttelivat Dizzy Gillespie, B. B. King, Sonny Rollins, Art Van Damme ja Tony Williams, joita kuljettamaan Pori Jazzin ja muiden samanaikaisten eurooppalaisfestivaalien välillä vuokrattiin Finnairin DC-9-matkustajakone.
Monen sateisen festivaalin jälkeen kesäksi 1980 Kirjurinluotoon saatiin istuinpenkkejä ja käytäville puuritilät. Yleisön suosikiksi nousi George Colemanin oktetti, ja muina kansainvälisinä niminä nähtiin bluesartisti Muddy Waters, Brecker Brothers, Toots Thielemans, Mongo Santamaria, Carmen McRae ja Melba Liston.
1981–1990 Vuosina 1976–1980 sateiset säät olivat haitanneet Pori Jazzin yleisönsuosion kasvua ja kannattavuutta, mutta vuonna 1981 festivaalipäiville osuivat kesän kuumimmat helteet. Tuolloin nimekkäimpiä esiintyjiä olivat Chick Corea, Chico Freemanin kvartetti, Gil Evansin orkesteri ja zydeco-hanuristi Queen Ida.
Vuoden 1982 tunnetuimpia ulkomaisia esiintyjiä olivat Benny Goodman, Modern Jazz Quartet, George Russellin johtama New York Big Band ja Lester Bowie Ensemble. Benny Goodmania emännöi kulttuuriministeri Kaarina Suonio, ja 1980-luvun mittaan Porin jazzfestivaalista alkoikin muodostua poliittisen eliitin suosittu näyttäytymispaikka.
1980-luvun kaupallisuus tuli myös Poriin muun muassa vuonna 1983 avatun Jazzkadun muodossa. Myös ohjelmisto alkoi koetella jazzin raja-aitoja Fats Waller -aiheisen musikaalin Ain’t Misbehavin’ ja suositun vokaalitaiturin Bobby McFerrinin myötä. Muita vuoden ulkomaisia esiintyjiä olivat Jaco Pastorius Word Of Mouth -yhtyeineen sekä Charles Lloydin, David Murrayn ja Frank Fosterin kvartetit.
Kesän 1984 erikoisin esitys oli puolesta sadasta valkoisiin suojapukuihin pukeutuneesta saksofonistista koostuvan ranskalaisen performanssiryhmän Urban Saxin esitys, joka alkoi jokirannasta ja päättyi Keski-Porin kirkkoon. Esitys aiheutti skandaalin, kun sitä varten kirkon seiniin kiinnitettiin poraamalla vuorikiipeilykoukkuja kysymättä lupaa.Urban Sax hypnotisoi yleisön Porissa 1984, Yle Uutiset 25.2.2016. Viitattu 20.12.2020. Suurin tähti festivaaleilla oli Miles Davis, ja muita tunnettuja esiintyjiä olivat Lester Bowie Brass Fantasy, Hermeto Pasqual, Paquito D’Rivera, Randy Brecker sekä jazzvokalisti Sarah Vaughan, joka toi Kirjurinluodon lavalle mukaan 16-vuotiaan vibrafonistin Severi Pyysalon.
Vuonna 1985 Pori Jazz laajeni 9-päiväiseksi teemalla ”Poriginal” ja sai uusiksi esityspaikoikseen vuonna 1981 tulipalon kokeneeseen Porin puuvillatehtaaseen saneeratun Cotton Clubin, rantamakasiiniin rakennetun Café Jazzin ja Raatihuoneen pihan. Esiintyjänimiin kuuluivat Jack DeJohnette, Bob Moses ja Lee Ritenour. Seuraavana vuonna 1986 festivaalin talous vajosi miljoona markkaa tappiolle. Lippuja myytiin vain noin 30 tuhatta budjetoidun 40 tuhannen sijasta, huolimatta sellaisista nimistä kuin Manhattan Transfer, John Mayall, Wynton Marsalis ja Lionel Hampton.
Pori Jazz 1987 panosti vahvasti suuriin nimiin, ja festivaaleilla nähtiin Miles Davis, Stan Getz, B. B. King, Cab Calloway, Hugh Masekela, Courtney Pine, Art Ensemble of Chicago ja Ahmad Jamal. Panostus onnistui, ja festivaalia pidettiin sekä taiteellisesti että taloudellisesti siihen asti parhaana.
Seuraavana vuonna 1988 artistikaartia alettiin muiden kansainvälisten jättifestivaalien tapaan laajentaa myös jazzin ulkopuolelle. Herbie Hancockin , Michael Breckerin, Wayne Shorterin ja Joe Zawinulin lisäksi festivaaleilla esiintyivät Carlos Santana, Eartha Kitt ja J. Karjalainen. Käytössä olivat lähes kaikki mahdolliset esiintymispaikat kaupungissa, ja yritysasiakkaille järjestettiin kallishintainen jazzristeily Helsingistä Poriin. Vuonna 1988 sai alkunsa Jazzliiton kokeellisen jazzin työpaja Ultra Music Meeting, jonne kutsuttiin suomalaisia ja ulkomaisia solistimuusikoita. Vuonna 1990 se siirrettiin liian kaupalliseksi koetun Porin sijasta Keravan Planet FunFuniin, mistä syntyi pian Kerava Jazz..
Vuoden 1989 parhaita arvosteluja Porin esiintyjistä saivat Cab Calloway, viihdesaksofonisti Kenny G, The Blues Brothers Band ja kymmenen vuotta aiemmin kuolleen Charles Mingusin tribuuttiyhtye. Festivaali oli kuitenkin yhä pahemmin veloissa, ja asiaa pahensi festivaalin talouteen sotkeutuneen porilaisen kehitysyhtiö Manconin konkurssi.
Vuoden 1990 festivaaleilla olivat mukana pianistit Dave Brubeck, McCoy Tyner ja Horace Tapscott, jonka workshop-orkesterissa soitti myös suomalaisia muusikoita.
1991–2000