Castra praetoria oli antiikin aikainen pretoriaanikaartin kasarmialue Rooman kaupungissa Italiassa. Se sijaitsi kaupungin koillisosassa, alun perin kaupungin ulkopuolella. Osa castran muureista on säilynyt nykyaikaan.

Historia

Castra praetorian rakennutti keisari Tiberius pretoriaaniprefekti Sejanuksen aloitteesta vuosina 21–23 jaa., kun pretoriaanikaartin joukot sijoitettiin pysyvästi kaupunkiin.Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Tiberius 37; Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 4.2; Dion Kassios: Rooman historia (Historiae Romanae) 57.9.6; Skolia Juvenaliksen Satiireihin 10.95. Myös Rooman kaupunkikohortit (cohortes urbanae) käyttivät samaa kasarmia ennen niiden oman kasarmin Castra urbanan rakentamista. Castra praetoria rakennettiin varhaisemman hautausmaan paikalle.

pienoiskuva|vasen|Castra praetorian umpeen muurattu pohjoisportti, joka nykyisin tunnetaan nimellä Porta praetoriana.

Castrassa on arveltu olleen tilaa noin – sotilaalle. Kuten pretoriaanikaartin merkittävyydestä voi olettaa, castra mainitaan usein keisariaikaisessa kirjallisuudessaTacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 11.31, 12.69, 13.14, 15.53, 15.59; Taistelu keisarivallasta (Historiae) 3.84; Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Claudius 21; Historia Augusta, Didius Julianus 2.6; Maximus ja Balbinus 10.5; Fragmenta Vaticana 195; Herodianos: Rooman historia 2.6.7, 7.11.12; Chronica 147. ja piirtokirjoituksissa,CIL VI. 9277, 9661, 9992. erityisesti niissä, jotka ovat lyijyputkissa, mikä osoittaa keisarien kiinnittäneen paljon huomiota kasarmin vesihuollon järjestelyihin.CIL XV. 7237–7244. Kasarmin varsinainen nimi oli Castra praetoria, mutta sitä näyttää kansanomaisesti kutsutun myös nimillä Castrum praetorium ja Castrae praetoriae.CIL XV. 7239 b, c, d. Keskiajalla käytettiin nimeä Castra custodiae.

Aurelianuksen aikana Castra praetoria liitettiin osaksi Aurelianuksen muuria. Konstantinus Suuri hajotti pretoriaanikaartin vuonna 312 ja hävitti myös Castra praetorian kasarmit ja sen sisemmät muurit.

Rakennukset ja löydökset

Kasarmit sijaitsivat Rooman koillisimmassa osassa, juuri asutun alueen ulkopuolella,Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.67; Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Nero 48; Rooman alueluettelot, Regio VI. noin 500 metriä Serviuksen muurista ja siihen liittyneestä aggerista eli maavallista itäkoilliseen. Paikka oli yksi Rooman korkeimmista, 59–60 metriä merenpinnan yläpuolella, ja se hallitsi luonnollisesti sekä kaupunkia että sieltä itään ja koilliseen johtaneita teitä. Rooman alueluetteloissa se sijoitetaan Regioon VI.

pienoiskuva|pysty=0.9|Antiikin Rooman kartta. Castra praetoria on merkitty punaisella. Alue oli rakennettu tavanomaisen roomalaisen castran eli sotaleirin mallin mukaan, muodostaen suorakulmion, jonka pituus oli pohjois-eteläsuunnassa 440 metriä ja leveys itä-länsisuunnassa 380 metriä, kulmat pyöristettyinä. Näin sen pinta-ala oli 16,72 hehtaaria. Pidempi akseli kulki lähes pohjois-eteläsuunnassa, ja sen kummassakin päässä oli portit; lyhempi akseli kulki suunnilleen itä-länsisuunnassa, mutta sen päissä olleet portit eivät olleet aivan suoralla linjalla, toisin sanoen katu oli katkonainen, eivätkä portit myöskään sijainneet aivan muurisivujensa keskellä. Castran sivut olivat suorat lukuun ottamatta eteläsivua, jossa oli taite aiemman katuverkon vuoksi.

pienoiskuva|pysty=0.9|Castra praetorian pohjakaava, pääportti eli porta praetoria lännessä. Tutkijat ovat olleet erimielisiä siitä, mikä akseli (katu) ja mikä portti oli mikin. Perinteisesti porta praetoria eli etummainen pääportti ja porta decumana eli taimmainen portti on yhdistetty pohjois- tai eteläsivun portteihin, jolloin pohjois-eteläsuuntainen katu olisi ollut via praetoria; epäselvää kuitenkin on, kummin päin portit olisivat olleet. Tällöin länsi- ja itäsivun portit olisivat olleet porta principalis dextra ja porta principalis sinistra, ja ne yhdistänyt itä-länsisuuntainen katu via principalis; jälleen kerran epäselvää, kummin päin nämä kaksi porttia olisivat olleet.

Nykyisin katsotaan kuitenkin usein, että pääportti porta praetoria oli länsisivulla, jolloin itäportti oli porta decumana, pohjoisportti porta principalis dextra (”oikea” keskeltä pääportille katsottaessa) ja eteläportti porta principalis sinistra (”vasen”, vastaavasti). Tällöin itä-länsisuuntainen katu oli via praetoria ja pohjois-eteläsuuntainen katu oli via principalis. Tämä näkemys perustuu muun muassa siihen, ettei muualta tunneta esimerkkejä, jossa via principalis ei olisi muodostanut täysin suoraa linjaa.

Alkuperäiset Tiberiuksen aikaiset muurit ovat tiiliverhoiltua opus caementiciumia eli roomalaista betonia, 4,73 metriä korkeita siellä missä niitä on yhä säilynyt, ja niissä oli ampuma-aukot sekä tornilliset portit.Tacitus: Taistelu keisarivallasta (Historiae) 3.84; Herodianos: Rooman historia 7.11.12. Muurin sisäpuolella oli riveittäin holvattuja huoneita, joissa sotilaat asuivat, ja joista osa, pohjois- ja itäsivulla, on yhä nähtävissä. Ne olivat 3 metriä korkeita, opus reticulatum -rakenteisia ja sisäpuolelta rapattuja, ja niiden yläpuolella kulki vartijoiden päällystetty kulkutie.

Aurelianuksen muuri liittyi castraan luoteiskulmasta ja sekä lähellä eteläpuolen keskiosaa. Näin castran pohjois- ja itäseinämä sekä eteläseinämän itäosa muodostivat muurin jatkon, ja niiden alkuperäistä korkeutta kasvatettiin lisäämällä 2,5–3 metriä yläosaan sekä kaivamalla maata pois perustuksien ympäriltä 2,3 metrin syvyyteen. Alkuperäisen muurin voi erottaa Aurelianuksen muurista tiilten erilaisuudesta ja ampuma-aukkojen siluetista. Pohjois- ja itäpuolen portit muurattiin umpeen mahdollisesti Maxentiuksen aikana. Umpeen muurattu pohjoisportti tunnetaan nykyisin nimellä Porta praetoriana, vaikka se ei nykynäkemyksen mukaan ollutkaan pääportti.

Kun kasarmit purettiin vuonna 312, samalla tuhottiin ilmeisesti ne castran muurien osuudet, joita ei ollut käytetty Aurelianuksen muuriin,Zosimos: Uusi historia (Nea historia) 2.17; Aurelius Victor: Epitome de Caesaribus 40.25; Lactantius: De mortibus persecutorum 26. vaikka osan länsimuurista kerrotaan olleen pystyssä vielä 1500-luvulla. Nykyisin jäljellä olevaa castran aluetta rajaavat Viale Castro Pretorio lännessä, Viale del Policlinico pohjoisessa ja idässä, ja Via della Sforzesca etelässä.

Castran sisällä oli parakkirakennuksia, joista on löydetty kuitenkin vain vähän jäänteitä. Ainakin osa parakeista oli kaksikerroksisia. Siellä oli myös Marsille omistettu pyhäkkö,CIL VI. 2256. pretoriaanikaartin tunnusten pyhäkkö,CIL VI. 1609; Herodianos: Rooman historia 4.4.5, 5.8.5–7. tribunaali, jolle näitä tunnuksia asetettiin ja jonka olivat kunnostaneet kasarmeihin liitetyt statores,CIL VI. 3559. sekä armamentarium eli keisarillinen asevarasto.Tacitus: Taistelu keisarivallasta (Historiae) 1.38, 1.80; CIL VI. 999, 2725. Castran pohjoisosassa, pohjoisportista itään, oli Fortuna Restitutrixin alttari. Sen jäänteet löydettiin vuonna 1888 huoneesta, jonka lattia oli päällystetty mustavalkoisella mosaiikilla.CIL VI. 30876.

Castra praetorian eteläpuolella sijaitsi yksi Aurelianuksen muurin portti, nykynimeltään Porta Chiusa eli Porta Clausa. 1400- ja 1500-lukujen antiikintutkijat mainitsevat sen lähellä sijainneen Gordianuksen kaaren (Arcus Gordiani), ja tämä on joskus yhdistetty joihinkin arkkitehtonisiin fragmentteihin, jotka löytyivät nykyisten Via Gaetan ja Viale Castro Pretorion varrelta. Yksi tai useampi tällainen kaari on hyvinkin saattanut seistä castran yhteydessä tai sen läheisyydessä, mutta ei ole näyttöä Gordianuksen kaaresta eikä siitä, että löydetyt fragmentit olisivat liittyneet renessanssiajalla mainittuun kaareen.

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Antiikin Rooman kaupungin kasarmit