Suippuorapihlaja eli suippoliuskaorapihlaja (Crataegus rhipidophylla, syn. C. rodiformis ja C. curvisepala) on Euroopassa ja Vähässä-Aasiassa kasvava pensas tai pieni puu. Suomessa suippuorapihlajaa esiintyy maan lounaisosissa ja se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Kansainvälisesti laji on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Ulkonäkö ja koko vasen|thumb|200px|Suippuorapihlajan marjoja ja lehtiä.
Suippuorapihlaja kasvaa kolmesta kuuteen metriä korkeaksi. Haarat ovat väriltään harmaanruskeita ja ne ovat kaljuja. Muiden orapihlajien tapaan kasvi on piikkinen eli orainen. Orat ovat 8–20 mm pitkiä. Lehdet ovat 3–5 cm pitkiä, parijakoisia tai -osaisia ja kaljuja. Lehtien suonet ulottuvat liuskojen kärkiin, hampaisiin ja näiden välisiin loviin saakka. Lehtien liuskat ovat suippoja ja kärkiosasta sahalaitaisia. Myös lehtien korvakkeet ovat sahalaitaisia. Kukinto on kalju huiskilo. Kukat ovat valkoiset ja niiden verholehdet ovat kolmiomaisia. Heteitä on 18–20 kappaletta ja niiden ponnet ovat punertavia. Emejä on yksi. Suippuorapihlaja kukkii Suomessa kesäkuussa. Hedelmä on yksiluinen, punainen luumarja.Retkeilykasvio 1998, s. 269.
Aikaisemmin suippuaorapihlaja jaettiin Suomessa kahteen alalajiin, mutta nykyisin niitä pidetään muunnoksina. Erot muunnosten välillä ovat verholehdissä ja marjoissa. Yleisemmän siirosuippuorapihlajan (var. rhipidophylla) verholehdet ovat taakäänteisiä ja marja munanmuotoinen ja tummanpunainen. Tanasuippuorapihlajan (var. lindmanii) verholehdet ovat puolestaan sirottavia, suoria ja marja tynnyrimäinen ja vaaleanpunainen.Lampinen, R. & Lahti, T. 2021: Kasviatlas 2020. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2020: Crataegus rhipidophylla Viitattu 3.2.2022.
Suippuorapihlajan voi helposti sekoittaa toiseen Suomessa luonnonvaraisena esiintyvään orapihlajalajiin, tylppöorapihlajaan (Crataegus monogyna). Lajit voivat myös risteytyä keskenään.Den virtuella floran: Spetshagtorn Viitattu 30.3.2010.
Levinneisyys Suippuorapihlajan levinneisyysalue ulottuu Skandinavian eteläosista ja Baltiasta Saksaan, Puolaan, Ukrainaan, Balkanille, Pohjois-Turkkiin ja Kaukasuksen alueelle asti. Suomessa suippuorapihlajaa kasvaa luonnonvaraisena paikoin Ahvenanmaalla, Lounais-Suomen saaristossa ja Varsinais-Suomessa.Ålands flora 2008, s. 203.
Elinympäristö Luonnonvaraisena suippuorapihlaja kasvaa lehdoissa, lehtoniityillä sekä peltojen, metsien ja tienreunuksien pensaikoissa.
Käyttö Suippuorapihlajaa käytettiin yleisesti pensasaidoissa ennen aitaorapihlajan (Crataegus flabellata var. grayana eli C. grayana) yleistymistä. Itä-Uudenmaan maakuntaportaali, Rakennusperintö: Camilla Rosengren: Vanhan puutarhan kunnostaminen Viitattu 30.3.2010.
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Ålandstryckeriet, Mariehamn 2008.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2020: Suippuorapihlajan levinneisyys Suomessa. Pohjolan kasvien pauloissa: Crataegus rhipidophylla - suippuorapihlaja
Luokka:Orapihlajat Luokka:Suomen erittäin uhanalaiset kasvit