Viiriäiskoira () eli "saksanspanieli" () on Saksassa kehitetty koirarotu, jota käytetään erityisesti ylösajavana metsästyskoirana. Se on ollut Suomessa melko harvinainen rotu, mutta on kasvattanut suosiotaan viime vuosina Suomessakin. Vuosina 2000-2008 Suomessa rekisteröitiin yhteensä 58 viiriäiskoiraa mutta suosion kasvun myötä pelkästään vuonna 2023 rekisteröitiin yli 60 viiriäiskoiraa.
Ulkonäkö Viiriäiskoira on vahvaluustoinen, lihaksikas ja keskikokoinen metsästyskoira, jolla on paksu aaltoileva karva. Se on rakenteeltaan vankka, joten se jaksaa noutaa painavaa riistaa, kuten jäniksiä ja kettuja. Korvat ovat jokseenkin pitkät, ja niiden tulisi yltää vähintään puoleen väliin kuonoa tai kuonon kärkeenkin. Säkäkorkeus on suunnilleen 45–55 cm. Vartalon pituus kuononkärjestä hännänjuureen on kaksi kertaa säkäkorkeus. Se on vähän suurempi kuin walesinspringerspanieli. Karva on päässä lyhyttä ja pehmeää, ja pitkähköä vartalossa, missä se on vahvaa, paksua, aaltoilevaa tai kiharaa, ja siinä on riittävästi aluskarvaa.pienoiskuva|Viiriäiskoiran pää Käyttötarkoitus Viiriäiskoira toimii sekä ylösajavana, karkottavana että noutavana koirana. Se on monipuolinen metsästyskoira, jolla on vahva riistavietti. Metsästyskausi viiriäiskoiran kanssa alkaa syksyllä ja kestää kevättalveen rauhoitusajan alkuun asti. Viiriäiskoira soveltuu monenlaiseen metsästykseen, kuten sorkkaeläinten, jänisten, kettujen, pienpetojen ja lintujen pyyntiin. Kovaluonteiset yksilöt voivat osallistua myös villisian, karhun ja ilveksen metsästykseen.
Koiran tehtävänä on etsiä riistaa itsenäisesti ja pitää yhteyttä ohjaajaansa. Toisin kuin ajokoirat, viiriäiskoira karkottaa riistan ja palaa ohjaajan luo. Sillä on luontainen kyky jäljestää ja se käyttää hajuaistiaan tehokkaasti. Viiriäiskoira on hyvä apu haavoittuneen riistan etsinnässä, ja jäljestäminen tarjoaa sille mielekästä tekemistä myös jahtikauden ulkopuolella.
Alkuperä pienoiskuva|Viiriäiskoira, 1915 Saksalainen koiranjalostaja Frederick Roberth jalosti viiriäiskoiran vuoden 1890 paikkeilla löydettyään Baijerista vesikoirien ja spanielien kanssa risteytyneitä stoeberer-rotuisia koiria. Stoebererit tunnettiin erityisen hyvinä metsästyskoirina ja uskottiin, että niillä on yhtä hyvä vainu kuin vihikoirilla. Rotu tunnustettiin vuonna 1903 ja pian sen jälkeen Saksassa perustettiin Viiriäiskoirayhdistys eli VDW (saks. Verein für Deutsche Wachtelhund).
Stoeberer-koirarotu on nykyään jo kuollut sukupuuttoon, mutta yksi metsästyskoirakategoria on nimetty sen mukaan Saksassa. Ainoa kyseiseen kategoriaan kuuluva koira on viiriäiskoira.
Vuonna 1910 VDW teki viiriäiskoiran rotumääritelmän neljän uros- ja seitsemän narttukoiran pohjalta. Koirat haluttiin valita eri puolilta Saksaa, joten jokaiselta alueelta valittiin yksi koira lukuun ottamatta Hannoveria, josta valittiin kaksi koiraa. Kaikki nykyään rekisteröidyt viiriäiskoirat polveutuvat kyseisistä yhdestätoista koirasta.
Terveys pienoiskuva|Viiriäiskoira Rotu on vielä suhteellisen harvinainen, joten sen terveydestä ei ole vielä kovin paljoa tietoa. Viiriäiskoiran tyypillisimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, korvatulehdukset, atopia ja allergiat.
Jopa noin 90 %:lla viiriäiskoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy vain 2 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 11 %:lla rodun edustajista. Viiriäiskoiran PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto ja silmälausunto.
Spanielit ovat riskirotuja korvatulehduksille korviensa rakenteen vuoksi. Viiriäiskoiralla esiintyy jonkun verran korvatulehduksia, atopiaa ja allergiaa. Atopiassa ja ruoka-aineyliherkkyydessä elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.
Katso myös
Walesinspringerspanieli Englanninspringerspanieli
Lähteet Viiriäiskoiran rotumääritelmä Suomen Viiriäiskoirakerho ry KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:FCI 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat Luokka:Spanielit Luokka:Saksalaiset koirarodut