thumb|300x300px|Nikolai Rimski-Korsakov. Valentin Serovin maalaus vuodelta 1898.

Nikolai Andrejevitš Rimski-Korsakov () ; (18. maaliskuuta (J: 6. maaliskuuta) 1844 Tihvinä, Novgorodin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 21. kesäkuuta (J: 8. kesäkuuta) 1908 Ljubensk, Pietarin kuvernementti) oli venäläinen taidemusiikin säveltäjä, joka muistetaan muun muassa mestarillisena soitintajana.

Hänen tunnetuimpiin sävellyksiinsä kuuluvat Kimalaisen lento, Šeherazade ja Espanjalainen kapriisi.

Suku ja koulutus Nikolai Rimski-Korsakov syntyi aatelisperheeseen Novgorodin kuvernementin Tihvinässä ja osoitti musiikillista lahjakkuutta jo hyvin nuorena. Hän soitti pianoa kuusivuotiaasta lähtien ja osoitti kiinnostusta säveltämiseen jo 8-vuotiaana. pienoiskuva|Nikolai Rimski-Korsakov 12-vuotiaana Keisarillisen laivastoakatemian merikadettioppilaana 1856 Hänen isänsä Andrei Petrovitš Rimski-Korsakov (1778–1862) oli liberaalimielinen valtion virkamies, joka toimi myös Novgorodin varakuvernöörinä ja äitinsä Sofia Vasiljevna Skarjatin (1802–1888) oli hyvinkoulutettu varakkaan aatelisen maanomistajan ja maaorja-naisen avioton lapsi, joka osasi soittaa pianoa. Hänen setänsä oli amiraali Venäjän keisarikunnan laivastossa ja hänen vanhempi veljensä Voin Andrejevitš Rimski-Korsakov (1822–1871) oli meriupseeri, maantieteilijä, tutkimusmatkailija, navigaattori sekä laivastokoulutuksen uudelleenorganisoija joka myöhemmin ylennettiin myös amiraaliksi. Heiltä Nikolai sai kiinnostuksensa musiikkiin ja pysyvän rakkautensa mereen. Isänsä kuoleman jälkeen kun Nikolai oli 12-vuotias, perhe muutti Pietariin, missä hän pääsi oppilaaksi Keisarilliseen laivastoakatemiaan. Hän aloitti 15-vuotiaana pianonsoiton oppitunnit Fjodor A. Canillen johdolla ja oppi säveltämisen alkeet. Vuonna 1861 hän tapasi säveltäjä Mili Balakirevin, merkittävän musiikkielämän edustajan, ja tämän ohjauksessa hän alkoi säveltää sinfoniaa. pienoiskuva|Nikolai Rimski-Korsakov Keisarillisen laivaston merikadettina 1866 Vuonna 1862 hän valmistui Pietarin laivastoakatemiasta. Pian tämän jälkeen hän osallistui klipperi Almazilla kolme vuotta kestäneelle maailmanympäryspurjehdukselle. Alus suuntasi ensin New Yorkiin, Baltimoreen, Marylandiin ja Washington D.C.:hen Yhdyvaltain sisällissodan ollessa käynnissä. Koska Venäjän keisarikunta oli poliittisesti myötämielinen pohjoisvaltiota kohtaan, merimiehet toivotettiin siellä lämpimästi tervetulleiksi. Seuraavat satamat olivat Brasiliassa, jossa hänet ylennettiin merikadetin arvoon, Espanjassa, Italiassa, Ranskassa, Englannissa ja Norjassa. Alus palasi kotisatamaansa Kronstadtiin toukokuussa 1865. Matka vahvisti nuoren Rimski-Korsakovin kiinnostusta mereen.

Hänen oopperoissaan ja sinfonisissa teoksissaan on runsaasti veteen liittyviä kohtauksia: valtameri Šeherazadessa (1888), Sadkossa (1898) ja Taru tsaari Saltanista (1900); järvi Legenda Kitežin näkymättömästä kaupungista ja Fevronia-neidosta (1907).

Musiikkiura pienoiskuva|Nikolai Rimski-Korsakov n. 1870 Säveltäjä Mili Balakirev kehotti häntä kokeilemaan sinfonian säveltämistä, ja Rimski-Korsakov kirjoittikin sellaisen vuonna 1865 laivastossa ollessaan. Teoksesta tuli ensimmäinen venäläisen säveltäjän tekemä sinfonia ja se otettiin vastaan hyvin. pienoiskuva|Nikolai Rimski-Korsakov n. 1907 thumb|upright=0.6|Nikolai Rimski-Korsakovin hauta Pietarissa. Rimski-Korsakov kutsuttiin vuonna 1871 Pietarin konservatorion sävellyksen ja orkestroinnin professoriksi vain 27-vuotiaana. Hän erosi laivastosta vuonna 1873 ja paneutui itsekin vielä puutteellisen musiikkitietämyksensä laajentamiseen keskittyen lähinnä kontrapunktiin ja fuugaan. Hän päätti opintonsa vuonna 1875 lähettämällä 10 fuugaa Pjotr Tšaikovskille, joka julisti ne moitteettomiksi.

Rimski-Korsakov kuului venäläisten säveltäjien muodostamaan kansallismieliseen Viiden ryhmään ja otti vaikutteita venäläisistä saduista ja kansanlauluista. Hänen teoksensa, Taru tsaari Saltanista, johon Kimalaisen lento kuuluu, perustuu Aleksandr Puškinin satuun. pienoiskuva|Rimski-Korsakovin synnyinkoti Tihvinässä 1912 Rimski-Korsakov kulutti huomattavan osan energiastaan kollegoidensa, kuten Modest Musorgskin ja Aleksandr Borodinin, töiden viimeistelyyn ja järjestämiseen. Musorgskin kuoleman jälkeen vuonna 1881 hän hioi säveltäjän sekavaan tilaan jäänyttä tuotantoa, etenkin oopperaa Boris Godunov, julkaisua ja esitystä varten. Modernistit moittivat Rimski-Korsakovia teosten sävyn liiallisesta muuttamisesta, mutta todennäköisesti niistä ei koskaan olisi tullut tunnettuja ilman hänen työpanostaan.

Helmikuun 1905 vallankumouksen jälkeen Rimski-Korsakov erotettiin väliaikaisesti konservatorion professuurista poliittisten kantojensa vuoksi. Hänen vuoden 1907 oopperansa Zolotoi petušok (Kultainen kukko) hyökkäsi suoraan yksinvaltiutta vastaan, ja se kiellettiin ensi-iltansa jälkeen. Se esitettiin uudelleen vasta säveltäjän kuoleman jälkeen vuonna 1909.

Nikolai Rimski-Korsakov kuoli 64-vuotiaana kesäkuussa 1908 angina pectoris -kohtaukseen maaseutuasunnollaan Lugassa lähellä Ljubenskia Pietarin kuvernementissa.

Hänet haudattiin Pietariin Uspenskin eli Ylösnousemuksen Novodevitšin luostarin hautausmaalle. 1930-luvulla hautaus siirrettiin Aleksanteri Nevski luostariin Tihvinän hautausmaalle Taiteen mestareiden nekropoliin.

Avioliitto ja lapset Rimski-Korsakov meni naimisiin pianisti, säveltäjä ja musiikkitieteilijä Nadežda Purgoldin (1848–1919) kanssa 30. kesäkuuta 1872 Pargolovon kirkossa. Puolisosta tuli hänen uskottu avustajansa.

Heille syntyivät lapset:

Mihail (1873–1951) Sofia (1875–1943) Andrei (1878–1940) Vladimir (1882–1970) Nadežda (1884–1971) Maria (1888–1893) Svjatoslav (1889–1890)

Perintö pienoiskuva|Rimski-Korsakovin muistomerkki Pietarissa Teatraljana aukiolla, arkkitehti M. A. Šepilevski, 1952 Rimski-Korsakov kirjoitti sointuopin, joka julkaistiin vuonna 1884 ja vuonna 1913 julkaistun laajan soitinnusopin sekä useimpien oopperoidensa tekstit. Myöhempiä venäläisiä säveltäjiä hänen yli 200 oppilaastaan olivat muiden muassa Anatoli Ljadov, Anton Arenski, Aleksandr Glazunov, Mihail Ippolitov-Ivanov ja Igor Stravinsky.Toivo Haapanen ym. (toim.): Musiikin tietokirja (2. painos), s. 407. Helsinki: Otava, 1957. Myös italialainen Ottorino Respighi kuului Rimski-Korsakovin oppilaisiin.Haapanen ym. (toim.), s. 403.

Pietarissa Teatraljana aukiolla on hänen vuonna 1952 pystytetty patsaansa, jossa hänet on kuvattu istuvana, tutkimassa polvilleen levitettyä partituuria.

Sävellykset

thumb|Ilja Repin: Nikolai Rimski-Korsakov, 1893.|350x350px

Kirjallisuutta

Lähteet

Aiheesta muualla

Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Nikolai Rimski-Korsakov (koko sävellystuotanto listattuna suomalaisia tiedonhakijoita ajatellen).

Vapaasti käytettävissä olevia Rimski-Korsakovin partituureja Mutopia Project

Luokka:Venäläiset säveltäjät Luokka:Venäläiset oopperasäveltäjät Luokka:Viiden ryhmä Luokka:Romantiikan säveltäjät Luokka:Vuonna 1844 syntyneet Luokka:Vuonna 1908 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit