Maija-Liisa Heini, o.s. Heinonen, kirjoittajanimi: Ksantippa (27. tammikuuta 1917 Lahti – 14. toukokuuta 1988 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja pakinoitsija.
Heini tuli Sanoma Osakeyhtiön palvelukseen 1941 ja oli aluksi vastaperustetun Helsingin Sanomien Lahden-sivukonttorin johtajana ja kirjeenvaihtajana. Hän siirtyi Helsinkiin jo samana vuonna ja oli Helsingin Sanomien kotimaanosaston toimittajana 1941–1956 ja 1957–1964. Välillä hän oli Ilta-Sanomien toimitussihteerinä 1956–1957 ja toimi myös Dagens Nyheterin Helsingin-kirjeenvaihtajana 1953–1956 ja 1963–1965. Heini oli seuraavaksi Helsingin Sanomien Skandinavian kirjeenvaihtajana 1964–1970 asemapaikkanaan Tukholma. Viimeksi Heini oli Ilta-Sanomien toisena päätoimittajana 1970–1973, Helsingin Sanomien kotimaanosaston erikoistoimittajana 1974–1976 ja keskustoimituksen erikoistoimittajana 1976–1982. Hän jäi eläkkeelle 1982.Päivälehden arkisto: Maija-Liisa Heini arkistoluettelo
Heini kirjoitti pakinoita Viikkosanomiin nimimerkillä Ksantippa. Lisäksi hän kirjoitti pakinoita Me Naiset -lehteen ja suomensi K. A. Fagerholmin vuonna 1977 ilmestyneen muistelmateoksen Puhemiehen ääni.
Ksantipan pakinoista on julkaistu kaksi kokoelmaa: Ryppypemppu ja ilmiöitä (1959) sekä Mies on välttämätön (1961). Ryppypemppu oli Heinin oma auto, jonka seikkailuista lukija saa seikkaperäisiä selostuksia. Ksantipan pakinatyyli on jutustelevaa, aiheet kohtalaisen keveitä ja kirjoittajan mielipiteet särmikkäitä.
Teokset Nimimerkillä Ksantippa: Ryppypemppu ja ilmiöitä: pakinoita; kuv. Aaro Loponen. Tammi 1959 Mies on välttämätön: pakinoita; kuv. Aaro Loponen. Tammi 1961 Lehtikuvaaja, kuvateos, valokuvat: Reino Loppinen; teksti: Maija-Liisa Heini. Helsinki: Lehtikuva 1981
Lähteet
Aiheesta muualla Raili Malmberg, Maija-Liisa Heini, Biografiasampo.fi (maksuton) Maija-Liisa Heinin elämäkerta Kansallisbiografiassa (maksullinen)
Luokka:Suomalaiset päätoimittajat Luokka:Pakinoitsijat Luokka:Ulkomaankirjeenvaihtajat Luokka:Vuonna 1917 syntyneet Luokka:Vuonna 1988 kuolleet