Kalevi Ensio Aho (s. 9. maaliskuuta 1949 Forssa) on suomalainen säveltäjä. Aho on kansainvälisesti tunnettu sinfonikko ja konserttosäveltäjä. Sävellystyönsä ohella hän on osallistunut Suomessa käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun.Keijo Virtamo (toim.): Otavan musiikkitieto(2. painos), s. 14. Helsinki: Otava 1997.
Elämä
Aho opiskeli aluksi luonnontieteitä mutta päätti 1960-luvun loppupuolella keskittyä musiikkiin. Aho opiskeli Sibelius-Akatemiassa Einojuhani Rautavaaran johdolla vuosina 1969–1971 ja jatkoi opintojaan Länsi-Berliinissä Boris Blacherin johdolla vuosina 1971–1972.
Vuonna 1974 Aho toimi Sibelius-Akatemian määräaikaisena lehtorina ja vuosina 1974–1988 Helsingin yliopiston musiikkitieteen lehtorina. Hän oli Sibelius-Akatemian määräaikainen sävellyksen professori vuosina 1988–1993. Aho nousi julkisuuteen varhaisemmin kuin monet muut ikäpolvensa säveltäjät. Hänellä oli jo 24-vuotiaana peräti neljä sinfoniaa teosluettelossaan. Hän sai 1970-luvulla suosiota uusklassistisilla sävellyksillään, mutta hieman myöhemmin hän muutti tyyliään modernismiin ja postmodernismiin.
Ahon musiikki alkoi 2000-luvulla saada jalansijaa myös kansainvälisesti, mistä kertovat muun muassa useat tilausteokset ulkomaisilta solisteilta ja orkestereilta. Tähän kehitykseen vaikutti Ahon asema Sinfonia Lahden nimikkosäveltäjänä 1990-luvulta asti (kunniasäveltäjä vuodesta 2011), ja siitä seuranneet lukuisat sinfonioiden ja konserttojen levytykset BIS-levy-yhtiölle.
Sharon Bezaly tilasi Aholta huilukonserton vuonna 2002. Vuonna 2004 kantaesitettiin Ahon konsertto kahdelle sellolle Manchesterin sellofestivaalien tilauksesta. Klarinettikonsertto kantaesitettiin Martin Fröstin johtamana Lontoossa vuonna 2006. Valtaisan menestyksen sai alun perin Colin Currielle sävelletty lyömäsoitinkonsertto Sieidi (2010), josta on sittemmin tullut eniten esitetty suomalainen soitinkonsertto Sibeliuksen viulukonserton jälkeen.
Aho on saanut työstään useita koti- ja ulkomaisia tunnustuksia, muun muassa Léonie Sonningin sävellyspalkinnon vuonna 1974, Henrik Steffens -palkinnon vuonna 1990 ja berliiniläisen Stiftung Kulturfondsin työskentelyapurahan vuonna 1998. Pro Finlandia -mitalin Aho sai vuonna 1999. Aho on toiminut useissa luottamustehtävissä, kuten Suomen Säveltäjät ry:n johtokunnan jäsenenä (1975–1979, 1983–1989 ja 1997–2005), Suomen Kulttuurirahaston hallituksen jäsenenä (1996–2005) ja Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n puheenjohtajana (2000–2018).
Teokset ja tyyli
Ahon tärkeimpiä teoksia lienevät hänen kahdeksantoista sinfoniaansa, joista ensimmäinen valmistui vuonna 1969. Aho on mielellään puhunut teostensa yhteydessä ”psykologisesta kehityskaaresta”, mikä sivuaa yhtä postmodernin musiikin keskeistä piirrettä, kerronnallisuutta. Postmodernismiin Ahon kytkevät myös erilaiset tyylisitaatit: esimerkiksi seitsemännessä sinfoniassa eli Hyönteissinfoniassa kuullaan muistumia muun muassa marssista, valssista ja jopa tangosta ja foxtrotista.
Ahon musiikille on tyypillistä laajakaarinen ja lineaarinen polyfoninen sävellystekniikka. Ahon myöhemmässä tuotannossa on näkynyt lisäksi vaikutteita Euroopan ulkopuolisten klassisten musiikkikulttuurien musiikista. Esimerkiksi 14. sinfoniassa (Rituaaleja) lähes solistisessa asemassa ovat etniset lyömäsoittimet darbuka ja djembe. Oboekonsertossa hän on käyttänyt erästä arabialaista, mikrointervalleja sisältävää sävelasteikkoa ja teoksen toinen osa perustuu arabialaiseen rytmiin. Orkesteriteoksen Minea muoto muistuttaa puolestaan intialaisten raagojen muotoa. Itämaiseen musiikkiin assosioituvat monimutkaiset toistuvat rytmikuviot vallitsevat myös 15. sinfonian toista ja neljättä osaa. 18. sinfoniassa (2023) tietyt kohdat lähestyvät puolestaan minimalismia.
Toinen innoituksen lähde on ollut muinaispohjoismainen šamanismi, joka on innoittanut muun muassa lyömäsoitinkonserttoa Sieidi.
Aho tunnetaan orkestroinnin taitajana, ja hän on tehnyt useita sovituksia muiden säveltäjien teoksista (muun muassa Modest Musorgskin Kuoleman lauluja ja tansseja Martti Talvelalle).
Muuta Sävellystyön ohella Aho on tehnyt kolumneja useisiin lehtiin ja julkaissut muun muassa esseekokoelmat Taiteilijan tehtävät postmodernissa yhteiskunnassa (1992) sekä Taide ja todellisuus (1997). Yhteiskunnallisten tekstien lisäksi hän on julkaissut säveltäjä Uuno Klamin elämäkerran yhdessä Marjo Valkosen kanssa sekä useita musiikkitieteellisiä kirjoja ja artikkeleita.
Keskeiset teokset Oopperat Avain (1978–1979; libretto Juha Mannerkorpi; ke. Helsinki 4. syyskuuta 1979; saksankielinen ke. Hampuri 4. marraskuuta 1981) Hyönteiselämää (1985–1987; libretto säveltäjä, Josef ja Karel Čapekin näytelmän Ze života hmyzu (1921) pohjalta; ke. Helsinki 27. syyskuuta 1996) Salaisuuksien kirja (1998; päätösosa Rechbergerin–Kortekankaan–Ahon trilogiasta Aika ja uni; libretto P. Rintala ja säveltäjä; ke. Savonlinna 17. heinäkuuta 2000) Ennen kuin me kaikki olemme hukkuneet (1995–1999; libretto säveltäjä J. Mannerkorven kuunnelman pohjalta; ke. Helsinki 8. helmikuuta 2001; saksankielinen ke. Lyypekki 8. helmikuuta 2002) Frida y Diego (2012–2013; espanjankielinen libretto Maritza Nuñez; ke. Helsinki 17. lokakuuta 2014; Moskova Pokrovskin kamariooppera 18. marraskuuta 2017)
Orkesteriteokset Sinfoniat Sinfonia nro 1 (1969) Sinfonia nro 2 (1970/1995) Sinfonia nro 3 Sinfonia concertante viululle ja orkesterille (1971/1973) Sinfonia nro 4 (1972–1973) Sinfonia nro 5 (1975–1976) Sinfonia nro 6 (1979–1980) Sinfonia nro 7 Hyönteissinfonia (1988) Sinfonia nro 8, uruille ja orkesterille (1993) Sinfonia nro 9 Sinfonia concertante nro 2 pasuunalle ja orkesterille (1993–1994) Sinfonia nro 10 (1996) Sinfonia nro 11, 6 lyömäsoittajalle ja orkesterille (1997–1998) Sinfonia nro 12 Luosto suurelle sinfoniaorkesterille, kamariorkesterille, 11 tunturimuusikolle ja 2 laulusolistille (2002–2003) Sinfonia nro 13 Sinfonisia luonnekuvia (2003) Sinfonia nro 14 Rituaaleja darabukalle, djembelle, gongeille, tam-tamille ja kamariorkesterille (2007) Sinfonia nro 15 (2009–2010) Sinfonia nro 16, 60 jouselle, 4 lyömäsoittajalle ja mezzosopraanolle (2013–2014, teksti Gertrud Kolmarin Die Fahrende) Sinfonia nro 17 Sinfonisia freskoja (2017). Teoksen kolme osaa voidaan esittää myös erillisinä sinfonisina runoina: I. Syvyydestä; II. Scherzo macabre; III. Kaukaisia lauluja Sinfonia nro 18 (2023)
Kamarisinfoniat Kamarisinfonia nro 1, 20 jouselle (1976) Kamarisinfonia nro 2, 20 jouselle (1991–1992) Kamarisinfonia nro 3, alttosaksofonille ja 20 jouselle (1995–1996)
Muut Hiljaisuus (1982) Pergamon 4 resitoijalle, 4 orkesteriryhmälle ja uruille (1990) Syvien vesien juhla (1995) Tristia puhallinorkesterille (1999) Sinfoniset tanssit (Hommage á Uuno Klami) (2001) Nyt ylös sieluni. Koraalisovitus orkesterille (2001) Päiwä nyt ehtii ehtoollen. Koraalisovitus orkesterille (2002) Louhi. Runoelma nuoriso-orkesterille (2003) Lamu. Tilamusiikkia 10 trumpetille, 4 käyrätorvelle, 2 baritonitorvelle ja 2 tuuballe (2008) Minea. Concertante Music for Orchestra (2008) Historiallisia kuvia kamariyhtyeille ja kamariorkesterille (2009) Gejia. Chinese Images for Orchestra (2012) Maailman kaunein sointu nuoriso-orkesterille (2016) Kirje tuolle puolen jousiorkesterille (2018)
Konsertot Jousisoittimille Viulukonsertto nro 1 (1981) Sellokonsertto nro 1 (1983–1984) Kontrabassokonsertto (2005) Alttoviulukonsertto (alttoviululle ja kamariorkesterille) (2006) Sellokonsertto nro 2 (2013) Viulukonsertto nro 2 (2015) Konsertto erhulle ja kamariorkesterille (2024) Loihtu - rituaalikonsertto viululle ja gagakuorkesterille (2024)
Puupuhaltimille Huilukonsertto (2002) Fagottikonsertto (2004) Kontrafagottikonsertto (2004–2005) Klarinettikonsertto (2005) Oboekonsertto (2007) Sopraanosaksofonikonsertto (sopraanosaksofonille ja kamariorkesterille) (2014–2015) Tenorisaksofonikonsertto (2015) Bassoklarinettikonsertto (2018) Nokkahuilukonsertto (2020) Alttohuilukonsertto (alttohuilulle, bassohuilulle ja jousille) (2020–2021) Piccoloklarinettikonsertto Simplicius Simplicissimus (2021) Pikkolokonsertto (2025) Hekkelfonikonsertto (2025)
Vaskipuhaltimille Tuubakonsertto (2000–2001) Pasuunakonsertto (2010) Trumpettikonsertto (trumpetille ja puhallinorkesterille) (2011) Käyrätorvikonsertto (käyrätorvelle ja kamariorkesterille) (2011) Baritonitorvikonsertto (2022)
Muille soittimille Pianokonsertto nro 1 (1988–1989) Pianokonsertto nro 2 (pianolle ja jousiorkesterille) (2001–2002) Sieidi. Lyömäsoitinkonsertto (2010) Acht Jahreszeiten (Kahdeksan vuodenaikaa). Konsertto thereminille ja kamariorkesterille (2011) Patarumpukonsertto (2015) Harmonikkakonsertto (harmonikalle, jousiorkesterille ja fagotille) (2015–2016) Mearra - Kamarikonsertto harpulle ja jousiorkesterille (2016) Kitarakonsertto (kitaralle ja kamariorkesterille) (2018) Sonata concertante harmonikalle ja jousiorkesterille (tai jousikvintetille) (1984/2019) Kantelekonsertto (kanteleelle, jousiorkesterille ja lyömäsoittimille) (2023) Mysterium. Konsertto pianolle vasemmalle kädelle ja orkesterille (2025)
Useille soittimille Kaksoiskonsertto kahdelle sellolle (2003) Kellot. Konsertto saksofonikvartetille ja orkesterille (2008) Kaksoiskonsertto harpulle ja englannintorvelle (2014) Kaksoiskonsertto kahdelle fagotille (2016) Kolmoiskonsertto viululle, sellolle, pianolle ja kamariorkesterille (2018) Kuutamokonsertto (Mondscheinkonzert) alttoviululle, lyömäsoittimille ja orkesterille (2020) Kaksoiskonsertto huilulle ja harpulle (2020) Kaksoiskonsertto viululle ja sellolle (2022)
Kamarimusiikki Seitsemälle soittimelle Enoura -septetto viululle ja kuudelle gagaku-muusikolle (2025) Kuudelle soittimelle Sonata concertante harmonikalle ja jousikvintetille (1984/2019)
Viidelle soittimelle
Kvintetto oboelle ja jousikvartetille (1973) Kvintetto fagotille ja jousikvartetille (1977) Kvintetto huilulle, oboelle ja jousitriolle (1977) Kvintetto alttosaksofonille, fagotille, alttoviululle, sellolle ja kontrabassolle (1994) Kvintetto klarinetille ja jousikvartetille (1998) Kolme tangoa viululle, harmonikalle, kitaralle, pianolle ja kontrabassolle (1999) Kvintetto huilulle, viululle, 2 alttoviululle ja sellolle (2000) Puhallinkvintetto nro 1 (2006) Jousikvintetto Hommage à Schubert (2009) Kvintetto oboelle, klarinetille, fagotille, käyrätorvelle ja pianolle (2013) Puhallinkvintetto nro 2 (2014) Berliner Bagatelle puhallinkvintetille (2018) Mysterium. Kvintetto pianolle vasemmalle kädelle ja jousikvartetille (2019) Kvintetto käyrätorvelle ja jousikvartetille (2019)
Neljälle soittimelle Jousikvartetto nro 1 (1967) Jousikvartetto nro 2 (1970) Jousikvartetto nro 3 (1971) Kvartetto huilulle, alttosaksofonille, kitaralle ja lyömäsoittimille (1982) Kimasen lento jousikvartetille (1998) Balladi huilulle, fagotille, sellolle ja pianolle (1999) HAHE neljälle sellolle (2008) Tango 60 jousikvartetille (2012) ARS neljälle sellolle (2012) EAREGBERG neljälle sellolle (2013) ERA neljälle sellolle (2013) La Violina neljälle viululle (2017) Kvartetto harmonikalle ja jousitriolle (2019) Jousikvartetto nro 4 (2021) Jousikvartetto nro 5 (2021) Sumussa jousikvartetille (2023)
Kolmelle soittimelle Viisi bagatellia huilulle, sellolle ja pianolle (2000) Laulu maasta oboelle, viululle ja uruille (2002) Trio klarinetille, alttoviululle ja pianolle (2006) Kumaus - trio harmonikalle, kontrabassolle ja lyömäsoittimille (2023)
Kahdelle soittimelle Hämärän laulu viululle ja harpulle (1984) Sonaatti oboelle ja pianolle (1985) Sonaatti kahdelle harmonikalle (1989) Nuppu huilulle ja pianolle (1991) Seitsemän inventiota ja postludi oboelle ja sellolle (1986/1998) Epilogi pasuunalle ja uruille (1998) Lamento kahdelle viululle (tai kahdelle alttoviululle) (2001) Quasi una fantasia käyrätorvelle ja uruille (2011) ER-OS viululle ja klarinetille (2015) Partita sellolle ja kitaralle (2016) Elegia kontrafortelle ja pianolle (2016)