Laaksoarho (Moehringia lateriflora) on pohjoisella pallonpuoliskolla laajalle levinnyt havumetsävyöhykkeen kohokkikasvi. Suomessa laji on harvinainen ja rauhoitettu. Laaksoarho on Euroopan unionin luontodirektiivin liitteiden II ja IV laji. Viitattu 1.3.2012.

Ulkonäkö ja koko thumb|220px|vasen|Laaksoarho. thumb|220px|vasen|Laaksoarhon kukka. Monivuotinen laaksoarho kasvaa 10–15 cm pitkäksi. Sen varret ovat hennot, karvaiset ja ruohomaiset. Kukkimattomat varret ovat suikertelevia, muuten kasvi on kasvutavaltaan koheneva tai pysty. Vastakkain olevat, 1–3 cm pitkät lehdet ovat soikeita, tylpähköjä, ruodittomia, ripsilaitaisia ja vain keskisuonet ovat näkyvissä. Valkoisia, viisiterälehtisiä kukkia on vähän. Terälehdet ovat kynnettömiä ja ehyitä. Kukan verholehdet ovat tylppiä ja epäselvästi suonisia, terälehdet ovat noin kolme kertaa verholehtien pituisia. Emiö on kolmelehtinen, heteitä on 8–10 kappaletta. Laaksoarho kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmä on kuusiliuskaisesti aukeava kota. Siemenet ovat ruskeita ja niissä on pieni valkoinen rasvalisäke. Maavarsiensa avulla laaksoarho muodostaa harvahkoja kasvustoja.Retkeilykasvio 1998, s. 103, 105.Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 129.

Levinneisyys Laaksoarho on pohjoisen havumetsävyöhykkeen kasvi. Sen päälevinneisyysalue ulottuu Venäjältä Pohjois-Aasian havumetsävyöhykkeen kautta Pohjois-Amerikkaan. Suomessa laaksoarho kasvaa länsirajoillaan. Levinneisyysalue ulottuu Kuolan niemimaalta Suomen puolelle, paikoin jopa Pohjois-Norjaan ja Ruotsin Lappiin asti. Samoin kasvia tavataan Karjalan kannaksella, Virossa ja Latviassa. Suomessa laaksoarhoa tavataan lähes ainoastaan Pohjois-Suomesta. Joutsenon erillistä esiintymää lukuun ottamatta eteläisimmät havainnot lajista ovat Kuivaniemeltä.Ulvinen 1997, s. 192.Den virtuella floran: Ryssnarv (myös levinneisyyskartat) Viitattu 1.3.2012. Runsaimmin lajia kasvaa Kemijoen ja sen sivuhaarojen varrella.Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Laaksoarhon levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 1.3.2012. Kasvin siirtoistutuksia on Suomessa testattu Kitisen Kelukoskella.Suomen ympäristökeskus: Uhanalaisten kasvien siirtoistutukset (SY453) Ympäristö.fi Viitattu 1.3.2012.

Euroopalle uutena kasvilajina laaksoarhon löysi Utsjoen pappi Jacob Fellmann Sodankylän eteläpuolelta vuonna 1825.Väre 2011, s. 46.

Elinympäristö Suomessa laaksoarho kasvaa kuivahkoissa koivuvaltaisissa tulvametsissä ja pensaikkoisilla niityillä yhdessä tuoksusimakkeen (Anthoxanthum odoratum) ja kulleron (Trollius europaeus) kanssa. Laji leviää tehokaasti tulvavesien mukana. Laaksoarhoa uhkaa Suomessa tyypillisten kasvupaikkojen umpeenkasvu ja rakentaminen.Lapin ELY: Törmäoja Ympäristö.fi Viitattu 1.3.2012.

Lähteet

Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Ulvinen, Tauno: Laaksoarho. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 192. Väre, Henry, Suomen rantakasvio. Metsäkustannus Oy, Helsinki 2011.

Viitteet

Aiheesta muualla Kasviatlas 2010: Laaksoarhon levinneisyys Suomessa Pohjolan kasvien pauloissa: Moehringia lateriflora - laaksoarho Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Laaksoarho (Moehringia lateriflora)

Luokka:Kohokkikasvit