Rekilaulu (viroksi regilaul) on suomalaisten ja virolaisten käyttämä nimitys, jolla voidaan tarkoittaa kahta erilaista kansanlaulun muotoa. Sillä on viitattu alkujaan alkusointuiseen, kalevalamittaiseen runostoon, jota se Virossa edelleen tarkoittaakin. Suomessa taas termi on sittemmin vakiintunut merkitsemään lähinnä nelisäkeistä ja riimillistä, uudempaa kansanlaulua.
Uudemmat rekilaulut Rekilaulujen loppusoinnut sijoittuvat säkeistön toiseen ja neljänteen säkeeseen. Niille on usein pidetty luontaisena luonnonjohdantoa: aiemmassa säkeessä piirretään luonnonkuva, joka seuraavassa säkeessä vertautuu laulun varsinaiseen sanomaan.
1600- ja 1700-lukujen Suomessa uusimittainen riimillinen laulu oli vielä vakiintumatonta ja sitä esiintyi erilaisissa muodoissa. Uusimittaisen laulamisen huippu saavutettiin rekilaulussa, josta oli tullut 1800-luvulla Suomen suosituin laulumuoto.Virtanen 1999, s. 169. Rekilaulu oli puhdasta kansanperinnettä: se välittyi suullisesti ja korvakuulolta, eikä lauluja ollut tapana kirjoittaa muistiin. Sitä harjoitettiin etenkin piirileikkien yhteydessä.Virtanen 1999, s. 170. Perinnettä on myöhemmin ylläpidetty esimerkiksi toisen maailmansodan aikaan, jolloin tanssimista korvattiin piirileikeillä.Virtanen 1999, s. 171.
Etymologia Rekilaulu on tarkoittanut Viron lisäksi aiemmin Suomessakin alkusointuista, kalevalamittaista runolaulua.Virtanen 1999, s. 168.Honkala 2003, s. 22–25. Matti Hakon mukaan rekilaulu-sanan merkityksen muuttuminen suomen kielessä tarkoittamaan uudempaa lauluperinnettä tapahtui 1880-luvun loppuun mennessä.
Rekilaulu-termin alkuperän on katsottu olevan saksan kielessä, josta se on lainautunut Baltiaan ja viron kielen kautta edelleen osaksi suomalaista sanavarastoa. Teorian mukaan sen juuret ovat saksan kielen piirilaulua tarkoittavassa sanassa reihenlied tai reigenlied. Muiden muassa Vihtori Laurila vastusti tätä käsitystä viitaten Henrik Gabriel Porthanin kirjaukseen lauluperinteen harjoittamisesta rekimatkustamisen yhteydessä, myös kritisoiden termin pitämistä oppineiden luomuksena ja sen yhdistämistä vain piiritansseihin. Lauri Kettunen esitti termin johtuvan viron sanasta regivärss, jonka tausta taas oli saksan kielen termissä rege-wärs. Saksan rege tarkoittaa järjestystä tai riviä, mutta kansa yhdisti sen sitä muistuttavaan, rahvaalle ominaista kulkuvälinettä tarkoittavaan viron sanaan regi (reki).
Lähteet
Virtanen, Leea: Suomalainen kansanperinne, 3. painos. Helsinki: SKS, 1999. . Virtamo, Keijo (toim) : Otavan musiikkitieto. Otava, 1997. Honkala, Toni (2003): Rekilaulun syntaksi : Suomen kansan sävelmiä -kokoelman rekilaulujen musiikki ja runomitta. Pro gradu -tutkielma : Tampereen yliopisto, musiikintutkimuksen laitos.
Viitteet
Luokka:Suomalaiset kansanlaulut