Nelilehtivesikuusi (Hippuris tetraphylla) on ratamokasveihin (Plantaginaceae) kuuluva vesikasvi. Se on mainittu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteissä II ja IV, sillä sitä tavataan nykyisin Unionin alueella vain Suomesta. Direktiivi velvoittaa Suomen suojelemaan nelilehtivesikuusen kasvupaikkoja ja rauhoittamaan kasvin myös suojelualueiden ulkopuolella. Laji on Suomessa rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella ja luokiteltu vaarantuneeksi.
Ulkonäkö ja koko Nelilehtivesikuusen ontto ilmaverso eli varsi on haaraton, pysty ja noin 15–40 cm pitkä. Juurakko on pitkä ja vaakasuora. Säteittäisesti olevat lehdet ovat kapeita, 7–15 mm pitkiä, ja asettuvat 4–6 kappaleen ruusukkeina pitkin vartta. Lehdet ovat varren nivelväliä lyhyempiä. Vaatimattomat kukat puhkeavat lehtihankoihin. Kukinta-aika on kesä-elokuussa. Lamparevesikuusi eli vesikuusi (H. vulgaris) eroaa nelilehtivesikuusesta siten, että sen lehtiä on samassa ruusukkeessa selvästi useampia. Lajit risteytyvät keskenään, ja risteymien tunnistus on vaikeaa. Vesikuusten muunnokset ja taksonomia ovat vaillinaisesti selvitettyjä.
Nelilehtivesikuusi muistuttaa isovesirikkoa (Elatine alsinastrum), mutta sen versorakenne on erilainen. Vesikuuset sekoitetaan joskus myös nuoriin kortteisiin. Esimerkiksi suokorte (Equisetum palustre) on varsin samannäköinen.
Levinneisyys Nelilehtikuusen levinneisyysalue on sirkumpolaarinen, mutta laikuttainen. Sitä tavataan pohjoisella pallonpuoliskolla merten rannikoilla Islannissa, pohjoisella Itämerellä, Kuolan niemimaan ja Vienanmeren ympäristössä, Venäjän Tyynenmeren rannikolla sekä Pohjois-Amerikan pohjoisosissa Alaskasta Newfoundlandiin. Suomessa nelilehtivesikuusta on tavattu lähes koko rannikon alueelta. Nykyään laji esiintyy lähes ainoastaan Pohjanlahden rannikolla, pääasiassa Perämeren pohjukassa muun muassa Oulun ja Iin seuduilla. Kaikkiaan Suomesta tunnetaan noin 50 esiintymää.
Elinympäristö Nelilehtivesikuusi kasvaa ainoastaan niukasti suolaisessa murtovedessä. Se kasvaa pehmeäpohjaisissa ruovikon ja saraikon aukkopaikoissa sekä laidunnettujen rantaniittyjen lampareissa. Suomessa nelilehtivesikuusta tavataan tyypillisesti siellä, missä muodostuu uutta rantaviivaa maankohoamisen seurauksena. Lajin taantumisen syitä ei tarkkaan tiedetä. Niitä ovat ainakin Itämeren rehevöitymisestä johtuva rantojen umpeenkasvu, rantalaidunnuksen päättyminen sekä rakentaminen. Yksi syy taantumiseen voi olla myös lajin risteytyminen lamparevesikuusen (H. vulgaris) kanssa. Monilla nelilehtivesikuusen entisillä kasvupaikoilla tavataan nykyään ainoastaan lamparevesikuusta sekä lajien risteymää rannikkovesikuusta (H. × lanceolata)
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Kuvatoimisto Vastavalo.fi Kuva. Luontoportti: Vesikuusi Hippuris vulgaris
Luokka:58.4 Putkilokasvit Luokka:Vesikuuset Luokka:Suomen vaarantuneet kasvit