Kyläkellukka (Geum urbanum) on lähinnä Euroopassa kasvava, monivuotinen keltakukkainen kasvi. Suomessa laji on tavallinen Etelä-Suomessa.
Ulkonäkö ja koko thumb|vasen|Kyläkellukan hedelmys koostuu lukuisista kynsimäisistä siemenistä. Ruohovartinen kyläkellukka kasvaa 30–70 cm korkeaksi. Varsi on pehmeäkarvainen. Maanrajassa olevien ruusukelehtien lapa on 1–4-parinen, päätölehdykkä on tavallisesti sormihalkoinen ja kolmiliuskainen. Varsilehtien lapa on kolmesorminen tai sormijakoinen sekä kolmiliuskainen. Lehden päättölehdykkä on paljon muita lehdyköitä suurempi. Lehtiruotien tyvellä olevat korvakkeet ovat isoja, lehdykkämäisiä ja isohampaisia. Kalpeankeltaiset kukat ovat 1–2 cm leveitä, pystyjä ja laakeita. Kukat ovat pystyjen haarojen päissä. Viiden keltaisen terälehden välistä pilkistävät teräväkärkiset verholehdet, jotka ovat jo kukintavaiheessa alaspäisiä. Kyläkellukka kukkii kesä-elokuussa. Hedelmistö on lähes pallomainen. Koukkukärkiset pähkylät leviävät takertumalla ihmisiin ja eläimiin.Retkeilykasvio 1998, s. 250.Uusitalo 2007, s. 130.
Kyläkellukka muistuttaa läheisesti suurikokoisempaa ja tanakampaa idänkellukkaa (G. aleppicum). Se voi myös risteytyä ojakellukan (G. rivale) kanssa lajien yhteisillä kasvupaikoilla.
Levinneisyys Kyläkellukkaa tavataan koko Euroopassa lukuun ottamatta Islantia, Fennoskandian keski- ja pohjoisosia sekä Pohjois-Venäjää. Lajia tavataan myös Turkissa, Kaukasuksen alueella sekä satunnaisemmin Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa. Yhdysvalloissa lajilla on muutamia ihmisen mukana tulleita esiintymiä.Den virtuella floran: Nejlikrot (Geum urbanum) Viitattu 15.12.2010. Suomessa kyläkellukka on yleinen laji Etelä-Suomessa noin Tampereen korkeudelle saakka. Pohjanlahden rannikolla levinneisyysalue ulottuu Vaasaan saakka. Satunnaisia kasvupaikkoja tunnetaan Oulun korkeudelle asti.Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Kyläkellukan levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 15.12.2010.
Elinympäristö Kyläkellukalle tyypillisiä kasvuympäristöjä ovat lehdot, puistot, puutarhat, pientareet ja metsänreunat.
Käyttö Kyläkellukan juurakossa on hyväntuoksuisia yhdisteitä, ja se on vanhastaan tunnettu rohtokasvi, jota on käytetty muun muassa ruoansulatushäiriöihin ja ripulin hoitoon. Juuria voi käyttää myös mausteneilikan tapaan juomissa, ruuissa ja säilykkeissä. Tähän viittaa myös lajin ruotsinkielinen nimi, nejlikrot ("neilikkajuuri").Suomen terveyskasvit 1982, s. 139.Hamari, R.: Elämäntapa luo kasvimaailmaa Opetushallitus. Viitattu 15.12.2010.
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982. Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.
Viitteet
Aiheesta muualla Suomen Lajitietokeskus: Kyläkellukka (Geum urbanum) Kasviatlas 2022: Kyläkellukan levinneisyys Suomessa. Luontoportti: Kyläkellukka (Geum urbanum) Pohjolan kasvien pauloissa: Geum urbanum - kyläkellukka Pohjolan kasvien pauloissa: Geum rivale x urbanum - ojakellukka x kyläkellukka Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Kyläkellukka (Geum urbanum) ITIS: Geum urbanum United States Department of Agriculture (USDA): Geum urbanum
Luokka:Kellukat Luokka:Maustekasvit Luokka:Lääkekasvit