Karl-Erik Ekholm (10. elokuuta 1896 Vaasa – 14. huhtikuuta 1975 Kuusankoski) oli suomalainen poliitikko ja yritysjohtaja. Ekholm oli Rytin II hallituksessa ammattiministerinä. Hän oli ministerinä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä välirauhan aikana 284 päivää välillä 27.3.1940 – 4.1.1941. Ryti kokosi sodanaikaiseen toiseen hallitukseensa sekä kansanedustajia että henkilökohtaisesti tuntemiaan asiantuntijoita eduskunnan ja politiikan ulkopuolelta. Ekholm oli yksi näistä asiantuntijaministereistä. Sodan jälkeen Ekholm ei palannut politiikkaan, vaan työskenteli puunjalostusteollisuudessa.
Ekholm oli koulutukseltaan kemisti; hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1920. Ekholmin ensimmäinen työpaikka oli Keskuslaboratoriossa vuosina 1920–1923. Sen jälkeen hän siirtyi Kirkniemen lasitehtaan tekniseksi johtajaksi vuosiksi 1923–1925. Kirkniemen lasitehtaan toiminnan päättymisen jälkeen Ekholm työskenteli vuodesta 1926 Ab Valkiakosken sulfiittitehtaan teknisenä johtajana ja seuraavana vuonna yhtiön isännöitsijänä. Vuosina 1932–1937 hän työskenteli Kemi Oy:n toimitusjohtajana ja 1937–1965 Kymi-yhtiön toimitusjohtajana ja metsäteollisuuden järjestötehtävissä. Hänelle myönnettiin vuorineuvoksen arvonimi vuonna 1941 ja vuonna 1949 tekniikan kunniatohtorin arvoOtavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 2, p. 739 .
Hänen veljensä oli Helsingin Osakepankin pääjohtaja Mauritz Ekholm.
Lähteet
Luokka:Suomen ministerit Luokka:Vuorineuvokset Luokka:Suomalaiset yritysjohtajat Luokka:Suomalaiset elinkeinoelämän vaikuttajat Luokka:Kemin kaupunginvaltuutetut Luokka:Vuonna 1896 syntyneet Luokka:Vuonna 1975 kuolleet