Erikoislääkäri on tietylle lääketieteen osa-alueelle erikoistunut ja siinä vaadittavan tutkinnon suorittanut lääkäri. Erikoislääkäreitä ovat muun muassa kirurgi, neurologi, gynekologi, patologi ja psykiatri. Yleislääketieteen erikoislääkäri on pätevöitynyt tutkimaan ja hoitamaan terveyttä kokonaisuutena, ei vain yksittäisen vaivan tai sairauden näkökulmasta. Suomen lääketieteellisissä tiedekunnissa annetaan ammatillista jatkokoulutusta 50:llä eri lääketieteen erikoisalalla sekä kuudella hammaslääketieteellisellä erikoisalalla.
Erikoistuminen Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittanut ja lääkärin ammattioikeuden saanut henkilö voi hakeutua erikoislääkärikoulutukseen. Lääkärin ammattioikeuden myöntää Lupa- ja valvontavirasto.
Suomessa erikoislääkärikoulutus on yliopistojen ammatillista jatkokoulutusta. Koulutusta antavat Helsingin yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Oulun yliopisto, Tampereen yliopisto ja Turun yliopisto.
Lista erikoisaloista
Lääketieteellisiä erikoisaloja on 50. Lista lääketieteen erikoisaloistaLääkärityövoima, Lääkäriliiton vuositilasto 2016:
Akuuttilääketiede Anestesiologia ja tehohoito Endokrinologia Foniatria Fysiatria Gastroenterologia Gastroenterologinen kirurgia Geriatria Ihotaudit ja allergologia Infektiosairaudet Kardiologia Keuhkosairaudet ja allergologia Kliininen farmakologia ja lääkehoito Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede Kliininen hematologia Kliininen kemia Kliininen mikrobiologia Kliininen neurofysiologia
Korva-, nenä- ja kurkkutaudit Käsikirurgia Lastenkirurgia Lastenneurologia Lastenpsykiatria Lastentaudit Liikuntalääketiede Naistentaudit ja synnytykset Nefrologia Neurokirurgia Neurologia Nuorisopsykiatria Oikeuslääketiede Oikeuspsykiatria Ortopedia ja traumatologia Patologia
Perinnöllisyyslääketiede Plastiikkakirurgia Psykiatria Radiologia Reumatologia Silmätaudit Sisätaudit Suu- ja leukakirurgia Sydän- ja rintaelinkirurgia Syöpätaudit Terveydenhuolto Työterveyshuolto Urologia Verisuonikirurgia Yleiskirurgia Yleislääketiede
Erikoisalojen jako Erikoisalojen jako vaihtelee maa- ja maanosakohtaisesti. Yleisellä tasolla erikoisaloja voidaan jakaa esim. konservatiivisiin, operatiivisiin ja diagnostisiin erikoisaloihin.
Laajojen erikoisalojen, erityisesti kirurgian ja sisätautien sisällä, on suppeita erikoisaloja, joita ovat muun muassa gastroenterologia, endokrinologia ja kardiologia (sisätautisia aloja) ja vatsaelinkirurgia, verisuonikirurgia ja ortopedia ja traumatologia (kirurgisia aloja).
Anestesiologia ja tehohoito Anestesiologia ja tehohoito sisältää seuraavat osa-alueet: Anestesiatoiminta sisältää potilaan nukuttamisen, puuduttamisen tai näiden yhdistelmän sekä tähän liittyvän toimenpidettä edeltävän ja sen jälkeisen potilaan tutkimisen ja hoidon. Tehohoito sisältää kriittisesti sairaan potilaan elintoimintojen ylläpitämisen ja hoidon teho- tai valvontaosastolla. Toiminta voi tapahtua usean erikoisalan yhteistyönä. Kivunhoitoon kuuluu sekä akuutin että pitkittyneen kivun hoito. Kipuklinikalla toimii anestesialääkäreiden lisäksi mm. neurologi, psykiatri ja psykologi. Ensihoitoon kuuluu potilaiden tutkiminen, laajemmissa katastrofeissa "lajittelu" sekä ensihoito sairaalan ulkopuolella ja sairaalassa sisältäen elvytyksen. Ensihoito osallistuu katastrofi- ja valmiussuunnitteluun.
Foniatria Foniatria eli puhe- ja äänihäiriöt on itsenäinen lääketieteen erikoisala, jonka piiriin kuuluvat Euroopan foniatriliiton määritelmän mukaan puheen, kielen ja äänen häiriöt sekä kuulovammat silloin kun niihin liittyy edellä mainittuja häiriöitä. Foniatrian lähtökohtana on siis kommunikaatiohäiriön oire, eikä esimerkiksi anatomisesti määritelty elimistön osa. Foniatriselle toiminnalle on tyypillistä moniammatillinen tiimityö yhdessä muiden lääkärien, puheterapeuttien, neuropsykologien, toimintaterapeuttien, sosiaalityöntekijöiden, hoitajien ja monen muun ammattiryhmän kanssa.
Iho- ja sukupuolitaudit Iho- ja sukupuolitaudit vastaa nimensä mukaisesti ihotautien ja sukupuolitautien tutkimuksen ja hoidon tarpeisiin.
Fysiatria Fysiatria sivuaa läheisesti muita erikoisaloja kuten muun muassa reumatologiaa, neurologiaa, ortopediaa ja työterveyshuoltoa. Alaan kuuluu sekä polikliinistä toimintaa, joka painottuu tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja -vaivojen (TULES) diagnostiikkaan, non-operatiiviseen hoitoon ja kuntoutukseen, että osastotoimintaa, joka painottuu vaikeavammaisten kuntoutukseen ja yleisemmin kuntoutuslaitostoimintaan. Tärkeinä osa-alueina ovat erilaiset apuvälineet ja raaja-amputaatioiden jälkeinen protetisointi kuntoutuksineen. Erikoisala toimii läheisessä yhteistyössä muiden hoitoalan edustajien kuten fysioterapeuttien, toimintaterapeuttien, psykologien, sosiaalityöntekijöiden ja apuvälineteknikoiden kanssa. Tehtäväkenttään kuuluvat myös työkykyarviot, lääkinnälliset sekä ammatilliset kuntoutusarviot ja kuntoutustutkimus.
Kirurgia Kirurgian aloihin kuuluu mm. vatsaelinkirurgia, käsikirurgia, ortopedia ja traumatologia, plastiikkakirurgia, sydän- ja rintaelinkirurgia, urologia sekä verisuonikirurgia
Sanan kirurgia alkuperä juontaa kreikkalaisista sanoista cheiros (käsi) ja ergon (työ). Kirurgia pyrkii siis vammojen ja sairauksien parantamiseen käsityönä. Alun perin Hippokrateen aikana lääkäri ei veitseen tarttunut vaan tätä varten olivat veitsen omistavat parturit ja suomessa välskärit.
Kirurgisten toimenpiteiden moninaisuus on johtanut perinteisen yleiskirurgian pirstoutumiseen kaikkiaan 11 erikoisalaan. Tähystyskirurgian ja mini-invasiivisen kirurgian osuus viimeisen 20 vuoden aikana lisääntynyt moninkertaisesti ja korvaa perinteistä kirurgiaa, jossa elimistön sisään mennään viilloista ja toimenpiteet tehdään suorassa näkökontrollissa. Kirurgiset erikoisalat muuttuvat kehityksen mukana. Nykyaikainen (sisätautioppiin kuuluva) kardiologia ja sydänkirurgia ovat esimerkiksi lähentyneet toisiaan, ja osa tehtävistä toimenpiteistä on molempien erikoisalueiden osaamista. Vähemmän kajoavien hoitojen kehittymisen myötä joidenkin sairauksien leikkaushoidon tarve on vähentynyt. Myös sepelvaltimo-ohitusleikkausten tarve on vähentynyt elintapojen muutosten, uusien tehokkaiden lääkehoitojen sekä etenkin suonensisäisten toimenpiteiden, kuten pallolaajennuksen seurauksena.
Erityistason vaativasta kirurgiasta sekä tietyistä valtakunnallisista velvoitteista kuten elinsiirroista, rytmihäiriökirurgiasta, vaikeiden palovammojen hoidosta sekä huuli- ja suulakihalkioiden hoidosta vastaa Suomessa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri.
Korva-, nenä- ja kurkkutaudit Suuri osa korva-, nenä- ja kurkkutaudeista hoidetaan perusterveydenhuollossa (yleislääkärit ja työterveyslääkärit). Erikoislääkäreille lähetetään mm. toistuvat korva- ja hengitystietulehdukset, erilaiset kuuloaistin sairaudet, krooninen nuha ja nenän tukkoisuus, uusiutuvat nielutulehdukset, sekä kasvaimista kärsivät potilaat. Suurin osa erikoisalan toimenpiteistä tehdään päiväkirurgisesti: potilas tulee leikkaukseen aamulla ja kotiutuu samana päivänä. Kaikkien yksiköiden toimintaan liittyy olennaisena osana kuulokeskus tai -asema. Niissä tutkitaan korvan ja tasapainoelimen toimintaa sekä suunnitellaan ja toteutetaan aikuispotilaiden kuulonkuntoutus.
Laboratoriolääkäreiden erikoisalat Kliininen kemia Myrkytystietokeskus ja Teratologinen tietopalvelu
Lastentauteihin erikoistuneet lääkärit Lastentaudit
Naistentaudit Yleisimpiä syitä naistentautiklinikoille tuloon ovat: Gynekologisen syövän hoito Gynekologinen kirurgia Naisten vaikeimmat endokrinologiset ongelmat Lapsettomuus Sterilisaatio ja raskaudenkeskeytykset
Neurokirurgia Neurokirurgia on keskushermoston (aivot ja selkäydin) leikkaushoitoa. Viimeisten vuosikymmenten suuria kehitysaskeleita neurokirurgiassa ovat olleet mikrokirurgian käyttöönotto, kuvantamisen kehitys sekä tehohoidon tason ja määrän paraneminen. Vaativaa neurokirurgiaa voidaan tehdä vain yliopistosairaaloissa, joissa on korkeatasoinen teho-osasto sekä mahdollisuus yhteistyöhön muiden lääketieteellisten erikoisalojen kanssa (mm. neuroanestesiologia, neuroradiologia, neuropatologia, neurologia, lastenneurologia, kliininen neurofysiologia, neuro-otologia ja neuro-oftalmologia).
Tavallisimpia neurokirurgisesti hoidettavia sairauksia ovat: Aivovammat Aivoverisuonisairaudet Epilepsia Hydrokefalus eli vesipäisyys Kallonsisäiset kasvaimet Liikehäiriöt Likvorivuoto Selkäydinkanavan kasvaimet ja puristustilat Vaikeat kiputilat
Neurologia Neurologian erikoisalaan kuuluvat hermoston eli aivojen, selkäytimen, ääreishermojen ja lihasten sairauksien selvittely ja hoito. Erikoisalan nimi tulee Kreikan kielen sanasta neuron eli hermo ja logos, mikä tarkoittaa oppia.
Neurologia on Suomessa eronnut aiemmin psykiatrian kanssa muodostamastaan hermo- ja mielitautien erikoisalasta omaksi erikoisalakseen vuonna 1963. Suomessa on neurologeja noin 290. He toimivat keskus- ja aluesairaaloissa, pienempi osa vakuutusyhtiöiden tai KELA:n asiantuntijoina sekä säätiöiden ja potilasjärjestöjen ylläpitämissä kuntoutuslaitoksissa, yksityissairaaloissa tai -hoitolaitoksissa sekä yksityisillä lääkäriasemilla.
Tavallisia neurologisia oireita ovat päänsärky, huimaus, lihasheikkous, kömpelyys, vapina ja tunnottomuus. Myös kipu voi olla merkki hermoston poikkeavasta toiminnasta. Neurologiset sairaudet voivat aiheuttaa havaintokyvyn, loogisen ajattelun, asioiden tunnistamisen tai muistin häiriöitä. Erilaiset halvausoireet, puheen tuottamisen tai ymmärtämisen, lukemisen tai laskemisen häiriöt voivat myös olla merkki neurologisesta sairaudesta. Myös kohtaukselliset oireet, kuten tajunnanmenetys, nykäykset tai kouristukset kuuluvat neurologisten oireiden kirjoon.
Neurologisia sairauksia ovat esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöt, migreeni ja muut päänsäryt, liikehäiriöt kuten Parkinsonin tauti, epilepsia, muistihäiriöt kuten Alzheimerin tauti, MS-tauti, keskushermostokasvaimet ja -tulehdukset, ääreishermosairaudet kuten polyneuropatiat ja lihas-hermo-liitoksen sairaudet kuten myastenia gravis.
Neurologisen potilaan tutkimuksen tärkein osa on potilaan haastattelu ja sen kuluessa saadut tiedot kliinisen lääkärintutkimuksen ohella. Verikoe ja koneelliset lisätutkimukset täydentävät diagnoosiin pääsyä.
Monissa neurologisissa sairauksissa tarvitaan moniammatillista erityisosaamista ja kuntoutustoimia. Neurologisissa yksiköissä toimii tämän vuoksi lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan lisäksi fysioterapeutteja, toimintaterapeutteja, puheterapeutteja, sosiaalityöntekijöitä, neuropsykologeja ja kuntoutusohjaajia. Tämän osion teksti myötäilee pitkälti professori Seppo Soinilan kirjan Ajattele aivojasi tekstiä (Kustannus Oy Duodecim, 1. painos, Jyväskylä 2003).
Psykiatria Aikuispsykiatria Lastenpsykiatria Nuorisopsykiatria Vanhuspsykiatria Oikeuspsykiatria Päihdepsykiatria
Radiologia Suomessa tehdään vuosittain 4,2 miljoonaa röntgentutkimusta. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen suomalainen on keskimäärin kerran vuodessa röntgenkuvassa. Röntgenkuvauksilla sekä muilla kuvantamistutkimuksilla onkin keskeinen merkitys erilaisten sairauksien tunnistamisessa.
Keuhkojen, luuston ja hampaiden röntgenkuvaukset ovat tavallisimpia kuvantamistutkimuksia. Näiden lisäksi tehdään ultraääni-, magneetti-, tietokonetomografia- ja isotooppitutkimuksia, rintojen röntgentutkimuksia eli mammografioita, läpivalaisututkimuksia, verisuonten varjoainetutkimuksia eli angiografioita sekä radiologisia hoitotoimenpiteitä, kuten verisuonitukosten laajennushoitoja.
Yhä useampi röntgenkuva tuotetaan nykyään digitaalisesti. Valtaosa röntgeneistä on jo filmittömiä, ja kuvat myös arkistoidaan digitaalisessa muodossa. Digitaalisuuden ansiosta tutkimusten diagnostinen arvo paranee, ja kuvia voi tarvittaessa siirtää tietoverkon kautta sairaalasta toiseen. Tämä vähentää turhia kuvauksia, minkä ansiosta myös potilaan saama sädeannos pienenee.
Silmätaudit