Kelta-apila (Trifolium aureum, syn. T. agrarium, Chrysaspis aurea) on kaksivuotinen, ruohovartinen, keltakukkainen hernekasvi.Retkeilykasvio 1998, s. 288. Sen levinneisyysalue ulottuu Länsi-Euroopasta Etelä-Uralille ja Kaukasukselle. Sen elinympäristö on rajoittunut alueille, joissa kasvillisuus ei peitä kokonaan aluetta.
Ulkonäkö thumb|220px|left|Kelta-apila. Kelta-apila on 15–35 cm korkea, pystyvartinen kasvi. Varsi on myötäkarvainen ja yleensä runsaasti haarova. Lehdet ovat kolmilehdykkäiset kuten yleensä apiloilla. Lehtiruotiin liittyvät siihen kiinni kasvaneet ja sen pituiset tai pitemmät (10–20 mm), kapeat, teräväkärkiset korvakkeet. Lehdykät ovat ruodittomia, 1–1,5 cm pitkiä, vastapuikeita ja nirhalaitaisia. Kukinnot on lehtihangoista lähtevien muutaman senttimetrin pituisten kukintoperien päissä olevia, pyöreähkön pitkänomaisia, runsaskukkaisia terttuja. Kukkien teriö on kirkkaankeltainen. Vanhempana se muuttuu vaaleanruskeaksi, mutta säilyttää pitkään muotonsa. Suomessa kelta-apila kukkii heinä-elokuussa. Palot ovat pieniä ja jäävät kukinnon sisään kuten muillakin apiloilla.Suuri kasvikirja (II) 1965, s. 823–825. Kelta-apila eroaa muista keltakukkaisista apiloista, kuten pikkuapilasta (Trifolium dubium) ja rentoapilasta (Trifolium campestre), muun muassa lehtiensä perusteella.
Levinneisyys Kelta-apila on alkuperältään eurooppalainen kasvi. Se on yleinen Ranskan sisämaa-alueelta ja Fennoskandian eteläosasta lännessä Etelä-Uralille ja toisaalta Mustallemerelle ja Kaukasukselle idässä. Levinneisyysalue ulottuu idässä jonkin matkaa Euroopan ulkopuolellekin, Uralin taakse Siperiaan sekä Vähän-Aasian ja Iranin pohjoisosan vuoristoihin. Etelässä kelta-apila esiintyy Välimeren piirissä vain vuoristoissa. Se puuttuu tai on harvinainen myös Länsi-Euroopan mereisimmillä alueilla, Pohjanmeren ja Atlantin rannikoilla. Muualle maailmaan kelta-apila on levinnyt ihmisen mukana. Pohjois-Amerikassa se on yleinen itärannikon keski- ja pohjoisosista Isojenjärvien eteläpuolelle ja esiintyy paikoin muuallakin Mississipin itäpuolella. Lännessä sitä tavataan paikoitellen Kalliovuorilla. Kelta-apila on levinnyt myös Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.
Suomessa kelta-apila on yleinen sisämaassa maan eteläosassa: Etelä-Karjalassa, Etelä-Savossa, Hämeessä, Uudenmaan sisämaassa ja Varsinais-Suomen itäosassa. Harvinaisempana, mutta vakiintuneena se esiintyy koko Suomenselän kaakkoispuolisella alueella Kuopion ja Joensuun tasalle asti. Ahvenanmaalla, Satakunnassa ja Pohjanmaalla sitä tavataan vain satunnaisesti. Pohjoisimmat havainnot ovat Oulusta.Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 16.10.2017.
Elinympäristö Suomessa kelta-apilan yleiseen levinneisyyskuvaan vaikuttaa ilmeisesti edelleen kaskiviljely, joka on aikanaan luonut lajille runsaasti sopivia kasvupaikkoja. Nykyisin se kasvaa hiekkamaalla peltojen laidoilla, tienpientareilla ja muilla paikoilla, joissa kasvipeite ei pääse kokonaan sulkeutumaan. Kelta-apila on kuitenkin 1900-luvun jälkipuoliskolla harvinaistunut. Suomen lisäksi laji on harvinaistunut myös Skandinaviassa.Ålands flora 2010, s. 257. Harvinaistumisen syynä on kasvupaikkojen kasvaminen umpeen perinteisen laidunnuksen loputtua.Uusitalo 2007, s. 94.
Lähteet
Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007. Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet
Aiheesta muualla Laji.fi: Kelta-apila (Trifolium aureum) Kasviatlas 2018: Kelta-apilan (Trifolium aureum) levinneisyys Suomessa
Luontoportti: Kelta-apila (Trifolium aureum) Den virtuella floran: Gulklöver (Trifolium aureum) United States Department of Agriculture (USDA): Trifolium aureum
Luokka:Apilat