Esaias (Esa) Paavo-Kallio (5. tammikuuta 1858 Isokyrö – 18. joulukuuta 1936 Isokyrö) oli suomalainen kansakoulunopettaja, kansankirjailija ja kansanperinteen kerääjä.
Paavo-Kallio kävi Jyväskylän opettajaseminaarin ja valmistui kansakoulunopettajaksi 1884. Paavo-kallio oli opettajana Oulussa 1884-1888 sekä Inkeroisissa, Virroilla, Lehtimäellä, Lappajärvellä ja Seinäjoella. Hän ehti toimia myös tilanomistajana, saarnaajana, evankelisena matkapuhujana ja työväenliikkeen puhujana. Paavo-Kallio oli aluksi suomettarelainen mutta siirtyi myöhemmin sosialistiksi.
Esaias Paavo-Kallio oli naimisissa Hanna Haaviston kanssa.
Teoksia Rikkaruohoja, osa 1. Jyväskylä 1883 Honkain huminoita, osat 1-2. Oulu 1884 Honkakannel, osa 1: Kielten viritys. Oulu 1886 Wakooja 1888, toimittanut Heljo. Oulu 1888 Karitsan kannel : uusi kokous hengellisiä lauluja. Tampere 1897 Efesiläis-epistola selityksineen. Tampere 1898 Työväen lauluja. M. V. Vuolukka, Tampere 1908 Työväen lauluja, 2. osa. Tampere 1909 Beelzebubin raamattu : runoelmia 1886-1896. Tampere 1909 Se verinen sunnuntai. Tampere 1910 Laulava Häme. Tampere 1913
Kirjallisuutta Hannu Suni : Röyhkeä opettaja : Esa Paavo-Kallion todellisuuskäsitykset, nälkävuodet ja maailmojen konflikti 1867-1913. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 228. Helsinki 2014
Lähteet
Suomen kirjailijat tietokanta Kaisa Kauranen: Kansanihmisten käsikirjoitukset Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoissa. Elore vol. 13, 2/2006 Kirjasampo.fi: Esa Paavo-Kallio
Aiheesta muualla Vapaasti ladattavia Esa Paavo-Kallion e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä
Luokka:Suomalaiset opettajat Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1858 syntyneet Luokka:Vuonna 1936 kuolleet