pienoiskuva|Chaïm Perelman Chaïm Perelman (20. toukokuuta 1912 Varsova, Puola – 22. tammikuuta 1984 Bryssel, Belgia) oli puolalaissyntyinen, uransa Belgiassa luonut filosofi. Perelman tunnetaan etenkin hänen retoriikkaa ja argumentaatioteoriaa koskevasta tutkimuksestaan, ja hän oli yksi uuden retoriikan kehittäjistä.
Perelman opiskeli alun perin oikeustiedettä, minkä vaikutus näkyy hänen retoriikkaa koskevassa tuotannossaan, ja huomattava osa hänen tuotannostaan kuuluu oikeusfilosofian alaan.Palonen, Summa (toim.) 1996, s. 62–63Puro 2006, s. 131
Perelmanin uusi retoriikka Perelmanin pääteos retoriikan alalla on yhdessä Lucie Olbrechts-Tytecan kanssa kirjoitettu Traité de l'argumentation: La nouvelle rhétorique (1958). Myöhemmin hän kehitteli samoja ajatuksia edelleen teoksessaan L'empire rhétorique (suom. Retoriikan valtakunta, 1977).Palonen, Summa (toim.) 1996, s. 62Puro 2006, s. 130 Perelman kritisoi tuolloin vallitsevaa käsitystä retoriikasta pelkkänä kaunopuheisuutena, jonka juuret hänen mukaansa palautuivat René Descartesista alkaneeseen filosofiseen perinteeseen, ja pyrki määrittelemään retoriikan uudelleen vakuuttavan argumentoinnin tutkimukseksi antiikin esikuvien mukaisesti.Palonen, Summa (toim.) 1996, s. 64–65
Perelmanin mukaan retoriikassa on kyse arvopäätelmien uskottavuuden järjellisestä arvioinnista, joka ei ole mahdollista logiikan vaan argumentaation kautta. Demonstratiivisessa logiikassa pyritään osoittamaan jokin väite todeksi aksiomaattisten lähtökohtien ja ennalta määriteltyjen päättelysääntöjen avulla, kun taas luonnollisessa argumentaatiossa pyritään yhteisymmärrykseen eli saavuttamaan kohteena olevan yleisön hyväksyntä jollekin väitteelle.Palonen, Summa (toim.) 1996, s. 63–66Puro 2006, s. 131–132 Hyvän argumentaation kohteena on universaaliyleisö erotuksena jostain tietystä erityisyleisöstä, eli siinä perustelut ovat yleisesti hyväksyttäviä eivätkä riippuvaisia yleisön erityisistä intresseistä tai taipumuksista.Palonen, Summa (toim.) 1996, s. 67–68Puro 2006, s. 132
Perelman pyrki systemaattisesti tutkimaan erilaisissa todellisissa elämäntilanteissa ilmenevää argumentaatiota.Palonen, Summa (toim.) 1996, s. 64 Hän eritteli sekä argumentoinnin lähtökohtia että sen tekniikoita. Argumentoinnin lähtökohdat ovat eräänlaisia "esisopimuksia" eli argumentoijan julkilausumattomia oletuksia niistä yleisistä perusteista, joilla kyseistä yleisöä kannattaa lähestyä ja joita ei oleteta kyseenalaistettavan argumentoinnin edetessä.Palonen, Summa (toim.) 1996, s. 69–70 Argumentaatiotekniikat Perelman jakoi assosiatiivisiin eli yhdisteleviin tekniikoihin, jotka edelleen jakautuvat kolmeen luokkaan, ja dissosiatiivisiin eli erotteleviin tekniikoihin. Assosiatiivisiin tekniikoihin kuuluvat kvasiloogiset argumentit, todellisuuden rakenteeseen perustuvat argumentit, kuten kausaalisuhteen osoittaminen, ja todellisuuden rakennetta muokkaaviin argumentteihin, kuten esimerkit ja analogiat. Sen sijaan dissosiatiivisissa tekniikoissa on kyse käsillä olevan ilmiön jakamisesta pienempiin osiin.Palonen, Summa (toim.) 1996, s. 71Puro 2006, s. 133
Suomennettu teos
Lähteet
Viitteet
Luokka:Belgialaiset filosofit Luokka:Puolalaiset filosofit Luokka:Vuonna 1912 syntyneet Luokka:Vuonna 1984 kuolleet