Georges Jean Raymond Pompidou (; 5. heinäkuuta 1911 Montboudif, Cantal – 2. huhtikuuta 1974 Pariisi) oli ranskalainen poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä vuosina 1962–1968 ja Ranskan presidenttinä vuodesta 1969 kuolemaansa asti vuoteen 1974.
Museo Pompidou-keskus on nimetty hänen mukaansa.
Aikaisemmat vaiheet
Pompidou opiskeli pariisilaisessa École Normale Supérieure -yliopistossa. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli opettajana. Toisessa maailmansodassa hän palveli luutnanttina, osallistui vastarintaliikkeeseen ja oli läheisessä yhteistyössä de Gaullen vapautushallituksen kanssa. Vuosina 1946–1949 hän toimi Ranskan matkailuhallinnon apulaispäällikkönä ja nimitettiin 1954 Rothschildien suurpankin toimitusjohtajaksi. Hän toimi pankin johdossa siihen asti, kun tuli valituksi pääministeriksi. Pompidou toimi Charles de Gaullen neuvonantajana ja osallistui viidennen tasavallan perustuslain luonnostelemiseen.
Presidenttinä Pompidou palveli presidentti Charles de Gaullen alaisena pääministerinä 16. huhtikuuta 1962 – 13. heinäkuuta 1968. Hän oli viiden hallituksen pääministeri. Hän oli pääministerinä Pariisin opiskelijalevottomuuksien aikana toukokuussa 1968. Pompidoun sovitteleva toiminta ei ollut de Gaullen mieleen ja hän joutui eroamaan.
Pompidou valittiin presidentiksi kesäkuun 1969 vaaleissa, de Gaullen erottua. Hän jatkoi edeltäjänsä poliittisilla linjoilla, piti hyvät suhteet arabimaihin mutta ei onnistunut yhtä hyvin Länsi-Saksan kanssa. Pompidou toteutti enemmän uudistuksia kuin edeltäjänsä. Hän toteutti Ranskan frangin devalvoinnin vuonna 1970, toteutti tiukkaa talouspolitiikkaa valtiovarainministeri Valéry Giscard d’Estaingin avulla ja uudisti Ranskan opetus- ja koulutusjärjestelmää opetusministeri Olivier Guichardin kanssa.
Presidentti Pompidou kannatti Ison-Britannian liittymistä Euroopan yhteisöön (EY) vuonna 1973, minkä de Gaulle oli aiemmin estänyt.
Vielä virassa ollessaan Pompidou kuoli 2. huhtikuuta 1974 kello 21.00 asunnossaan. Hän oli sairastanut Waldenströmin makroglobulinemiaa. Pompidou haudattiin 4. huhtikuuta Orvilliersin kirkkomaalle. Hän oli ostanut kunnasta vanhan leipurin talon, jossa hän asui vapaa-ajallaan. Hänen virallinen muistotilaisuutensa pidettiin Notre-Damen katedraalissa, ja paikalla oli 3 000 arvohenkilöä mukaan lukien 28 valtionpäämiestä ja edustaja 82 maasta. Huhtikuun 6. päivä julistettiin kansalliseksi surupäiväksi, minkä vuoksi viihde- ja kulttuuritapahtumat peruttiin ja teatterit ja koulut suljettiin.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ranskan presidentit Luokka:Ranskan pääministerit Luokka:Vuonna 1911 syntyneet Luokka:Vuonna 1974 kuolleet Luokka:Andorran ruhtinaskumppanit